Perussuomalaiset

Tanja Hartonen-Pulkka

Puhumattomuuden kulttuuri

Puhumattomuuden kulttuuri

Puhumattomuuden kulttuuri on ollut kasvava voima Mäntyharjussa. Puhutaan yhä etenevässä määrin kuntalaisten kesken toiveesta, että kunnan johtavat viranhaltijat ja luottamushenkilöt olisivat avoimempia. Se on ihan kohtuullinen pyyntö, koska kaikkien rahoistahan on kyse.

Puhumattomuus on tullut nyt ihan tämän kauden aikana, vaikka kehitys on ollut nähtävissä. Jossain muualla keskustellaan (valkoisessa talossa) asioita ja luottamushenkilötkään eivät tiedä missä mennään. Olen sentään ollt jo kohta kolme valtuustokautta mukana ja yhtä kauan kunnanhallituksessa. Nähnyt kehityksen. Tietysti jos on omassa kuplassaas, ei näe. Puheenjohtajiston on pakko olla kärryillä Mäntyharjun menosta. Kunnanhallituksen konsernijaostokin kokoontuu nykyään harvoin, vaikka tavoitteena taisi olla yhteisten asioitten avoin jakaminen ja ennakkotieto puolueille mitä on tulossa. Luotto on vaan mennyt, asioita voidaan vaikka vuotaa.

Luottamushenkilöitä kielletään puuttumasta operatiiviseen työhön ja työnjohdollisiin asioihin. Valtuusto määrittää siis rahat, tai ottaa pois, mutta suorittava henkilöstö päättää miten rahojen kanssa toimitaan. Keinoihin ei siis saa puuttua. Luottamushenkilöille toitotetaan lähes joka kokouksessa, että tästä ei saa puhua. Kaikki jää pöydän ympärille. Kun sitä tarpeeksi usein hoetaan, tulee painostava olo ja selkeä viesti: ”Ole hiljaa, tai..” On ollut useita tilanteita, jossa on ripitetty luottamushenkilöä rajan ylittämisestä. Uhattu poliisitutkinnallakin, kun lehdestä on luettu asioita, joita siellä ei pitänyt lukea. Luottamushenkilöissä on siis vika, mutta kyllä sitä viranhaltijoittenkin toimesta on saanut lukea asioita lehdestä. Kokouksissa jaetaan materiaalia ja lasketaan, että yhtä monta tulee takaisin, kun kokous päättyy. Liitteenä saattaa olla niin salainen liite, ettei sitä ole luottamushenkilöille ollenkaan näkyvissä.

Miksi siis ollaan hiljaa? Kun on luotu sellainen kulttuuri. Ulospäin kaikki on niin fantsua ja pyydetään tekemään oma osansa tästä hienosta Mäntyharjusta ja sen mahdollisuudesta. ”Soo, soo Tanja: Ulospäin pitää kaiken näyttää hyvältä”, kuulen jo jonkun sanovan. Luotaisiin avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, kerrottaisiin asioista avoimesti kuntalaisille, niin tästä tulisi Mukava Mäntyharju, josta voisi tulla uusi slogan. Se taitaa olla myöhäistä, mutta seuraavalla valtuustokaudella uusia tekijöitä kehiin!

Minä en syytä sentään korruptiosta, mutta puhumattomuuden kulttuurista kyllä. Muualla saa nuhteet, meillä uhataan ikävälläkin tavalla. Vähemmästäkin menee into. Ennen kävin ahkeraan kunnantalolla itsekin kyselemässä asioita, enää en. No en pääsekkään, kun olen Mikkelissä töissä nykyään. Ei kai sitä viitsi kysellä mitään, kun ei voi luottaa, saako kaiken tiedon. Ehkä pikemminkin mielipiteen.

Ei muuta kuin kuntavaaliehdokkaaksi. Suut ja korvat kiinni saat olla mukana. Helppoa kuin heinänteko.

Mitä tulee kunnan epäselvyyksiin, ylityksiin, rakennusvirheisiin ym. Niihinkin lasken osasyynä olevan puhumattomuuden kulttuurin. Projekti on hyvällä mallilla mennyt eteenpäin ja sitten paljastuukin ikävä yllätys. Siinä kohtaa luottamushenkilö on ahtaalla. Valtuustossa ja lehtikirjoituksissa on hyvä tietysti olla jälkiviisas, ja sanoa, että en se minä ollut, ne oli nuo muut. Kyllä kaikki valtuutetut ovat olleet mukana. Kaikki, joka ikinen. Minäkin. Paskanmaku suussa kylläkin. Aina ei ole kaikki tieto käytössä, ja jälkeenpäin joutunut pakon edessä miettimään asioita uusiksi, kun onkin tullut yllätyksiä. Yllätyksiä tuntuukin riittävän.

Onnea tekniselle johtajalle vaativaan työhön. Sotkujen siivoaminen vaatii varmasti aikaa ja pitkää pinnaa. Onnea avoimuuden tielle. Se ei tule olemaan helppoa.

Tanja Hartonen-Pulkka
Mäntyharjun perussuomalaisten pj

Kirjoitus on ennen julkaisua hyväksytty hallituksessa.

Tähän kirjoitukseen ei voi jättää kommentteja