Vuosi on ollut monille raskas. Korona on runnellut monia perheitä. Talous on kääntynyt ylösalaisin. Moni on menettänyt työpaikan ja turvattomuuden, ja epätoivon tunne on hiipinyt moneen perheeseen. Miten selviämme tästä? Miten selviämme laskuista? Nämä kysymykset painavat päälle.

Joulu lähestyy ja lapsi kirjoittaa kirjeitä joulupukille lahjoista, mitä vanhemmilla ei ole varaa ostaa.
Pöytään täytyisi saada syötävää, mutta tilipäivä on vasta viikkojen päästä ja siitäkin kaikki menee laskuihin. Miten selviämme tästä?

Nämä tunteet varmasti peittoavat monen ihmisen arkea.
Tavallisilla työssäkäyvillä perheillä on ennestäänkin tiukkaa. Nyt, jos kohdalle on osunut irtisanomiset tai lomautukset, perheet joutuvat todella tiukille.

Kuka huolehtii näistä ihmisistä? Kuka auttaa selviytymään? Ei ainakaan tämä meidän punavihreä hallitus. Tukia kyllä suunnitellaan, mutta tavoittaako se apu näitä perheitä? Ei tavoita!
Valitettavasti puolet sosiaalituen piirissä olevista ihmisistä pääkaupunkiseudulla ovat maahanmuuttajia. Enkä tarkoita, etteivätkö he tarvitsisi tukea, mutta kuinka saamme rahat riittämään myös näille tavallisille kantasuomalaisille perheille?
Priorisoimalla asiat tärkeysjärjestykseen. Mihin tarvitsemme juuri nyt sosiaaliturvatunnusten muuttamista tai oppivelvollisuuden pidentämistä?
Nyt ei ole myöskään oikea aika ajaa kunnianhimoista ilmastopolitiikka, kun ihmisillä on todellinen hätä. Työttömyysluvut tulevat moninkertaistumaan tulevina kuukausina. Yritykset menevät konkurssiin. Ostovoimaa ei ole.

Autoilua pyritään vähentämään nostamalla veroja. Voi kunpa hallitus ymmärtäisi, että moni suomalainen haluaisi myös vähentää autoilua, mutta se on käytännössä mahdotonta pitkien välimatkojen takia.
Autoilu ei tule vähentymään, mutta ihmiset tulevat voimaan vielä huonommin mikäli nämä päätökset menevät läpi.

Pyydän sinua ajattelemaan, haluatko sinä antaa tukesi näille päätöksille, vai haluatko sinä seistä tavallisen suomalaisen ihmisen hyvinvoinnin takana?