Palataan taas oikeiden asioiden pariin. Nimittäin kyseessä on ei enempää eikä vähempää kuin Marinin hallituksen Eurooppa-neuvostossa tuon otsikossa mainitun rahaston perustamisen hyväksyminen ehdoin, joista Marin ei ole antanut eduskunnalle kokouksen jälkeen välittömästi tietojs, vaikka PS puolue on vaatinut eduskunnan koolle kutsumista lomalta juuri tiedonantoa varten. Tästä lähemmin ihan kirjoituksen lopussa.

Katsotaan hieman tarkemmin miten perustuslakimme Euroopan Unionin asioista päätettäessä sanoo. 

Perustuslain 8. luvun Kansainväliset suhteet 93 §:n 2 momentissa sanotaan ”Eduskunta osallistuu Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun sen mukaan kuin tässä perustuslaissa säädetään.”

Tässä kohdin ei asiassa ole mitään epäselvää, sillä suuri valiokunta valmistelee muiden tarpeelliseksi katsottujen valiokuntien lausuntojen pohjalta oman lausuntonsa, jossa on luonnollisesti huomioitu valtioneuvoston oma näkökulma päätettävään asiakokonaisuuteen. Kuitenkin suuren valiokunnan kantaan pitää vaikuttaa keikkein vahvin lakiime eli perustuslakimme säädökset. Ko. säädöksiin ottaa lausunnossaan kantaa perustuslakivaliokunta.

Sen sijaan perustuslain 94 §:n i momentin mukaan ”Eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Eduskunnan hyväksyminen vaaditaan myös tällaisen velvoitteen irtisanomiseen.” ja edelleen 3 momentin mukaan ”Kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita.”

On selvää, että perustuslakiamme sekä Suomen ratifioimaa EU perussopimusta tulee noudattaa kaikilta osin. EU perussopimus kieltää selvääkin selvemmin jäsenmaata osallistumasta toisten jäsenmaiden velkoihin ja myös erityisten tuotteiden saatavuusongelmista johtuen tai luonnonkatastrofi tai poikkeuksellinen tapahtuma jollekin jäsenvaltiolle (artikla 122). Luottojärjestelyt jäsenmaiden keskushallinnoissa ovat kiellettyjä (artikla 123). Kaiken lisäksi perussopimuksen 124 artiklassa kielletään tyystin velanottaminen unioniin seuraavsti; ”Kaikki toimenpiteet, joilla unionin toimielimille, elimille tai laitoksille, jäsenvaltioiden keskushallinnoille, alueellisille, paikallisille tai muille viranomaisille, muille julkisoikeudellisille laitoksille tai julkisille yrityksille annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa, ovat kiellettyjä, jos ne eivät perustu toiminnan vakauden valvontaan liittyviin seikkoihin.”  

Miten ihmeessä elvytysrahaston lukuun jäsenmaiden veloiksi on muuta kuin em. artiklan mukaan kiellettyä toimintaa? Kyse ei todellakaan ole vakauden valvontaan liittyvistä seikoista, kun lahjarahaa tuosta rahastolle otetusta velkarahasta jaetaan pahoin velkaantuneille maille. Velkaantumisaste yllittää ja on ylittänyt reippaasti vuosikausia (ellei kymmeniä vuosia) asetetun velkaisuusrajan 60 % BKT:sta. Italian julkinen velka n. 132 % ja Ranskan n. 95 %.  

Missä viipyy komission toimenpiteet perussopimuksen artiklan 126 toimista ”Komissio voi laatia kertomuksen silloinkin, kun arviointiperusteiden mukaiset vaatimukset täyttyvät, jos se katsoo, että jäsenvaltiossa on liiallisen alijäämän vaara.” Näitä toimenpiteitä ko. artikalan mukaan voi olla; Kyseistä jäsenvaltiota vaaditaan tekemään unionille aiheellisen suuruinen koroton talletus ajaksi, joka päättyy silloin, kun liiallinen alijäämä on neuvoston käsityksen mukaan oikeistu, tai sitten voidaan määrätä aiheellisen suuruinen sakko. Kertomuksi tosin komission on silloin tällöin uutisoinnin mukaan kirjoitellut, mutta ei sen kummempia sanktioita ole asetettu. Ilmeisesti nämä sanktiot määrätäänkin nettomaksajamaiden veronmaksajien harteille. Muutoinhan tällaisen lahjarahan antaminen suomalaisten veronmaksajien kukkarosta ei ole käsitettävissä.

Nimenomaan tuosta velakaantumisvaarasta niin valtion kuin pankkien suuntaan on pitkälti kyse myös elvytysrahan nimissä jaetuista lahjarahoista, sillä lahjarahan saajamaina ovat ylivelkaantuneita maita. Nämä suuret jäsenmaat, kuten varsinkin Italia, jolle kaikkein suurin lahjaraha n. 172 mrd kokouksen antina, on tuosta huolimatta maa vaarassa joutua seuraavan suuren pankkikriisin kouriin. Tämä lahjoitus ja velkavastuu on vain pisara meressä, kun varsinainen kriisi kouraisee uudelleen myös Suomen veronmaksajia. Näin todellakin tulee käymään, sillä elvytysrahasto ei pelasta jäsenmaiden ylivelkaantumiselta eikä tulevilta pankkikriiseiltä. Ei, vaikka kuinka hallituksen taholta on yritetty vakuutella kyse olevan kertaluonteinen tapahtuma. Lainvastaiset toimet ovat siis hallituspuolueiden suosimaa tiomintaa päätöstenteossa.  

Suomen perustuslaki on sopusoinnussa unionin perussopimuksen säädösten kanssa. Tästä on sanottu perussopimuksen 131 artiklassa näin ”Jokainen jäsenvaltio huolehtii siitä, että sen kansallinen lainsäädäntö, sen kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, on sopusoinnussa perussopimusten ja EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.”

Onkin tässä kohtaa kyse siitä tahtooko Marinin hallituspuolueet noudattaa omaa perustuslakiamme ja samalla myös unionin perussopimusta vai sooloilla aatepohjalta. Unionin perussopimuksen mukaan jokainen jäsenmaa vastaa omasta taloudestaan (tuota on Keskustan taholta painotettu, mutta jääkö kuolleeksi sanomiseksi?), kuten myös valtion velkaisuusasteesta. Perusteluna esitetty koronaepidemiasta johtuva talouden elpymisen ei siten pidä olla jäsenmaiden yhteisellä kontolla vaan kukin hoitakoon oman osuutensa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Sitten takaisin kansalliseen perustuslain käytäntöön kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamiseksi lain mukaisesti. PL 95 §:n mukaisesti ”Valtiosopimuksen ja muun kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla.” Tämä tarkoittaa perustuslain kirjaimen mukaan sitä, että päätös elvytysrahaston perustamisesta tulee tehdä tapauksessa, jossa Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle, eduskunnan on se hyväksyttävä sitä lepäämään jättämättä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Tuon elvytysrahaston perustamisen yhteydessä on Suomen edustajana pääministeri Marin hyväksynyt näköjään komissiolle Suomelta vallan siirtona uusien unionille kerättävien verojen perimisen. Tuo, jos mikä on huomattavaa vallan siirtoa valtioltamme komissiolle sen lisäksi, että elvytysrahaston perustaminen jo sinänsä rikkoo unionin perussopimusta oman perustuslakimme kanssa.

Lopuksi sitten se tärkein puhemiesneuvoston ja valtioneuvoston rikkomus perustuslaissa säädettyä kohtaan. Nimittän 97 §:ssä Eduskunnan tiedonsaantioikeus kansainvälisissä asioissa on säädetty lain 2 momentissa näin ”Pääministerin tulee antaa eduskunnalle tai sen valiokunnalle tietoja Eurooppa-neuvoston kokouksessa käsiteltävistä asioista etukäteen sekä viipymättä kokouksen jälkeen. Samoin on meneteltävä valmisteltaessa muutoksia niihin sopimuksiin, joihin Euroopan unioni perustuu.”

Voiko tuota enää selvemmin perustuslaissa määrätä. Kuitenkin puhemiesneuvoston puhemies Vehviläisen (kesk/hallituspuolue) ilmoitti, ettei ole pikaista tarvetta eduskuntakäsittelyyn. Noin, vaikka perustuslain mukaan viipymättä kokouksen jälkeen pääministerin tulee antaa eduskunnalle tietoja Eurooppa-neuvostossa käsitellyistä asioista. Etenkin, kun käsittelyyn liittyi olennaisesti asioita, jota pohjaavat unionin perustamiseen liittyviin sopimuksiin.

Syksy tulee olemaan mielenkiintoista seurattavaa eduskunnasta käsin. Varsinkin se millä tavalla ja sanakääntein hallituspuolueet, ehkäpä Kokoomuskin oppositiosta käsin, sanailee tuntoja ilmoille huomioiden lainmukaisuudet.