Helsingin Sanomat on valtakunnan päälehti ja valitettavan tunnettu nykyään siitä, ettei sen toimituksessa piitata journalistiikan pääperiaatteista, objektiivisuudesta ja huolellisesta artikkeleiden taustoituksesta. Tällä kertaa Helsingin Sanomat on kierolla juttutaktiikallaan suututtanut jopa yhden demarin, turkulaisen kuntapoliitikon ja koulun rehtorin Taru Pätärin. Kaksi vierekkäin sijaitsevaa kokonaista kaupunginosaa Turussa on puhjennut kyyneliin. Syynä on Helsingin Sanomien toimittajan Anna-Sofia Bernerin viikko sitten julkaisema artikkeli ”Telakan varjossa”, joka tarkastelee Turun Pansion ja Pernon kaupunginosia huono-osaisuuden tyyssijana. Valokuvaaja Akseli Valmusen kuvat höystävät juttua tarkoitushakuisesti; menestyvän telakan varjossa kituuttavat sosiaalisista ongelmista kärsivät puiston penkillä nukkujat ja juurettomat vierastyöläiset. Itse lähiössä asuva Pätäri kertoo tämänpäiväisessä Turun Sanomissa, että jopa ihmisten henkilökohtaisilla tragedioilla on mässäilty. Asukkaat kertovat kokevansa, että heitä on kohdeltu artikkelissa alentuvasti. He ovat luonnollisestikin loukkaantuneita.

Pansiossa ja Pernossa asuu paljon työttömiä ja maksuhäiriöisiä. Työttömiä asuu toki saman verran myös Turun Varissuolla, mutta Varissuolla he ovat kaukomailta saapuneita kulttuuriamme rikastavia voimapaukkuja eikä heillä ole maksuhäiriöitä, sillä kaupungin sosiaalitoimi maksaa heidän laskunsa ja antaa maksusitoumuksen Ikeaan. On selvää, ettei Helsingin Sanomien toimittaja käsittele Pansiossa punkkaavaa, pitkää päivää tekevää balttialaista vierastyöläistä silkkihansikkain. Bernerin tapaisille toimittajille suurin ongelma on se, että telakan vierastyöläiset tekevät työtä, edustavat väärää uskontoa ja kulttuuripiiriä ja ovat iholtaankin väärän värisiä. Lähiön kantaväestö taas on surkeaa sakkia, koska, niin – he nyt vain ovat kantaväestöä. Berner aloittaa juttunsa kuvaamalla aamuöistä joukkotappelua, mitä hän ei erittäin todennäköisesti ole ollut itse seuraamassa. Reilu lähestymistapa. Ei ihme, että Pansiossa ja Pernossa ollaan mieli maassa.

On totta, että Pansio-Pernossa on saarekkeita, joissa elämä sujuu päihteitä hankkiessa ja niitä käyttäessä, mutta kuten Pätäri toteaa, alueella on myös idyllistä omakotitaloasutusta, tavallista työssäkäyvää väestöä, kaunista luontoa sekä vireää asukastoimintaa, jolla lähiön viihtyisyyttä kohennetaan. Sosiaalisia ongelmia pyritään ratkaisemaan kaikin keinoin. Itse sanoisin, että kurjinta, mihin Pansio-Pernossa olen törmännyt ja mistä myös sen asukkaat ovat kärsineet, on turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus, joka esim. vuoden 2015 syksyllä oli täydellinen slummi teltta-asumuksineen, naruilla roikkuvine miesten pyykkeineen ja roskavuorineen. Vastaanottokeskuksen mieslaumat siirtyivät sittemmin ns. Turun varsinaisiin maahanmuuttajalähiöihin.

Nämä maahanmuuttajakaupunginosat taas ovat Turussa pyhiä. Varissuon ”monikulttuurisen” lähiön islamilaisesta segregaatiosta ei saa olla huolissaan eikä siitä saa kirjoittaa sen kummemmin valtakunnallisesti kuin paikallisestikaan. Pansio-Pernoa saa potkia päähän ja pitääkin potkia, sillä siten huomio käännetään jälleen muualle kuin sinne, missä todellinen uhka piilee. Toivon, että myös rehtori Taru Pätäri hoksaa, kuinka suomalainen media juonittelee edesauttaakseen täysin lainsäädäntömme ulkopuolella olevien no-go -lähiöiden syntymistä ylistämällä näitä maahanmuuttajakaupunginosia kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Vastaavasti se mollaa niitä alueita, joissa on jotakuinkin yhtä matala työllisyys- ja tulotaso kuin maahanmuuttajalähiöissäkin, mutta joissa sentään vielä kuulee puhuttavan suomen kieltä tai edes eurooppalaisia kieliä.

Epäreilulla alueuutisoinnilla muokataan mielipiteitä haluttuun suuntaan ja luodaan samalla maaperää epäreilulle kaupunkien aluepolitiikalle Suomessa. On tärkeää oikaista vääristelty maakunnallinen uutisjuttu. Tässä kohtaa on hyvä, että rehtori Pätäri on demari. Muuten Hesarin tarkoitushakuisesti ilkeämielistä artikkelia Pansio-Pernosta ei Turun Sanomissakaan olisi käsitelty.