Joulunpyhinä ystävien kanssa käydyn keskustelun päätteeksi jäin pohtimaan naisen asemaa Suomessa. Monesti, kun asiat ovat kohdillaan, niitä ei edes huomaa.

Suomessa naiset saivat äänioikeuden vuonna 1906, kolmantena maana koko maailmassa. Itse oletan, että suomalaisen naisen asema on oikeastaan perua siitä, että täällä pohjolan perukoilla ”Suo, kuokka ja Jussi” ei ole yksin kuitenkaan ihan riittänyt, vaan myös naisten työpanosta on tarvittu ja arvostettu.

Suomessa nainen saa näkyä ja kuulua. Kun nainen puhuu, häntä kuunnellaan. Välillä suomalaista naista suorastaan moititaan siitä, että hän on työntämässä suomalaista miestä tossun alle. Vähän ristiriitaista, jos samalla ajatellaan, että eteläeurooppalaistyyppinen macho-meininki se vasta olisi jotain upeaa ja henkeäsalpaavaa?

Suomalaiseen naiseen taitaa kuitenkin vedota parhaiten se tietty vaatimattomuus ja toisen huomioon ottaminen, mikä suomalaiselta mieheltä tulee ihan luonnostaan. Osa sitä suomalaista sisua, mitä ulkomaita myöden osataan arvostaa. Kun päätetään, mitä tehdään ja milloin tehdään, se tehdään, eikä jäädä miettimään, kuka tekemiseen voi osallistua. Kaikki kynnelle kykenevät, kukin, parhaansa mukaan. Eikä tekemisen palkka ole oman egon pönkittäminen, vaan valmis lopputulos.

Ulkomailla asuneena ja aikaa viettäneenä eron muunlaiseen kulttuuriin huomaa. Jossain se on selkeämpi, jossain hienovaraisempaa.

Opiskelijoiden bileissä, nuori nainen esittää kommenttinsa miesporukassa, kommentti jää huomiotta ja keskustelu jatkuu. Tieteellisessä konferenssissa vanhempi miesprofessori esittelee poissaolevan nuoremman naiskollegansa työtä ja esityksen päätteeksi näyttää kuvan tutkijasta pyörittäen laserpointteria naisen rintojen päällä. Ja niin edelleen. Turha edes mennä esimerkkeihin, mitä naisen paikan osoittaminen voi pahimmillaan olla.

Suomessa, jo keski-iän saavuttaneena, akateemisen koulutuksen saaneena ja työelämässä pitkään vaikuttaneena naisena olen tottunut siihen, että omia aikaansaannoksia ja tekemisiä ei koko ajan kyseenalaisteta. Siksi onkin herätys huomata, kuinka nopeasti savu alkaa nousta korvista, kun muutama toisenlaiseen kulttuuriin kasvanutta pojankloppia tallaa kadulla vastaan niin, että naisen kuuluu väistää katuojaan heidän tieltään…

Vaikka monikulttuurisuus toisi rikkautta, niin joistakin asioista kannattaa pitää kiinni.

Saara Lång

eduskuntavaaliehdokas, Uusimaa