Kylläpäs keskustelu nyt taas velloo. Julkkismiehiä saadaan vastuuseen ja maalitettua useamman nimettömän naisen taholta. Naiset rules, jes….not.

Aloitan teeman mukaisesti. Minua on tuijotettu, katseltu tissien väliin, on ehdoteltu, taputeltu ja kourittu. Itse olen selvinnyt tilanteista ilman poliisia ja terapeuttia. Selvinnyt olen huumorilla tai reagoimalla vähemmän humoristisesti vastapuolelle. Suuni olen kyllä tilanteessa kuin tilanteessa osannut aukaista ja sen teen jatkossakin. Tätä suosittelen myös muille.

Mitä nämä nayttelijät kertovat naisena olosta ja naisen asemasta elokuvateollisuudessa tai julkisuudessa? Mitä nämä ulostulot kertovat naisten omasta käytöksestä? Hehän hyväksyvät törkyilevän toiminnan tasan siihen asti, kunnes tulevat ulos lausunnoillaan ja muistelmillaan.

Ennen kuin kukaan hyökkää kimppuuni naisten oikeuksien vähättelystä, voin kertoa, etten hyväksy kuolaavien julkkismiesten enkä taviksien, kännipäissään olevien puristeluja ja törkyehdotuksia. Mikä kummastuttaa, että ”rohkeilla” naisilla on kanttia tulla kertomaan kaltoinkohtelusta 20 vuotta tapahtuneesta. Tämähän alleviivaa naisten ei-oikeuksia, sekä naisen alistettua asemaa ennen ja nyt. Asioista uskalletaan puhua vasta, kun riittävästi aikaa on kulunut, olet rikastunut ja menestynyt, saat naamasi telkkariin. Miten tämä auttaa uusia uhreja tai alleviivaa sitä, että puhukaan rohkeasti väärinkäytöksistä. No, mielestäni ei mitenkään.

Se, että tämä kampanjan yhteydessä kirkkain silmin sekoitetaan seksuaalinen häirintä jopa raiskaukseen, on järkyttävää. Aivan sama, kuin litsaria alias korvapuustia (en puhu pullasta) poskelle verrataan päähän ampumiseen. Nyt ihan oikeesti! Vähän rotia keskusteluun!

Pointtini on siis se, että naiset aukaiskaa suunne silloin, kun asia tapahtuu. Kertokaa ystävälle, sukulaiselle, työkaverilla, puolisolle HETI tapahtuneesta! Jos tapahtuu rikos, soittakaa poliisille nyt, mieluummin turhaan kuin liian myöhään. Älkää ottako esimerkkiä nykyisistä ”esikuvista”, jotka uskaltavat aukaista suunsa vuosien päästä tai näkevät asian käsittelyn tarpeellisena 20 vuoden päästä. Aika tuppaa kultaamaan muistot, mutta muistelmilla ei auteta uusia uhreja!