Helsingin kaupungin tietokeskuksen mukaan: ” Asuntojen vuokrien vuosinousu Helsingissä oli vuoden 2016 loka–joulukuussa 2,5 prosenttia. Edellisestä vuosineljänneksestä vuokrat nousivat 0,5 prosenttia. Vuokrien nousuvauhti oli tasaista koko loppuvuoden. ” (Julkaistu 8.2.2017)
Samanaikaisesti ”651 000 kotitaloutta eli 24,6 prosenttia kaikista kotitalouksista ilmoittaa kokevansa vähintään pieniä toimeentulo-ongelmia. Tämä on 0,4 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2014. Vakavampia toimeentulo-ongelmia on 7,7 prosentilla kaikista kotitalouksista eli noin 203 000 kotitaloudella. Tämä on 0,4 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aiemmin. Toimeentulo-ongelmia kokevien kotitalouksien osuus on pysynyt melko tasaisena viime vuodet. Vähintään pieniä ongelmia kokeneiden talouksien osuus oli korkeimmillaan 30 prosenttia vuonna 2003. Myös vakavampia vaikeuksia kokeneiden osuus oli tuolloin suurin, noin 10 prosenttia.” (lähde: Tilastokeskus / Tulonjakotilasto, http://findikaattori.fi/fi/116, viitattu 9.2.2017)

Nyt siis toivomme että työllisyys nousisi ja ostovoima kasvaisi koko kansakunnan tasolla. Mutta toivo ei auta, rahat ovat monelta loppu!
Kaksi toisistaan riippumatonta asiaa – vai onko? Voidaanko kunnallispolitiikalla vaikuttaa yksittäisen palkansaajan ansioihin tai vuokrien nousuun? Voimme ja paljonkin, verotuksesta kaupunki päättää vuosittain. Kaavoitus ja tonttien hinnat määräytyvät pääosin kaupungin omin toimin. Erittäin suuri määrä asuntojakin on kaupungin omistuksessa – suora hintavaikutus. Kaiken lisäksi asumiseen vaikuttavat tekijät kuten kaukolämpö, kiinteistöverot, vesihuolto ja sähkön tuottaminen ja siirto on kaupungin päätettävissä, on turha syyttää asumisen hinnasta muita kuin itseään, tämä on asia johon voimme yhdessä vaikuttaa valitsemalla pätevät edustajat jotka ajavat meidän yhteistä asiaa.

Meillä pitää olla varaa asua kohtuullisen etäisyyden päässä työstä ja harrastuksista – ei ole liikaa vaadittu – ratkaisut löytyvät kaupungilta itseltään, voit vaikuttaa äänestämällä.