Perussuomalaiset

Niko Aleksanteri Kauko

Miksi me häviämme

Lähes kaikki ovat varmasti kuulleet vertauksen, jossa Euroopan Unionin rakentamista verrataan polkupyöräilyyn. Vertauksella havainnollistetaan sitä, että polkupyörä kaatuu jollei sitä jatkuvasti poljeta eteenpäin.

Vertaus onkin erittäin osuva, sillä juuri näin on myös EU:n laita. Tätä EU-polkupyörää eteenpäin ovat ahkerasti polkemassa unionistit eri maista ja pyörä onkin pysynyt jatkuvasti kovassa vauhdissa eikä se ole kaatunut. 

Perussuomalaisten taktiikka tähän asti tässä pyöräilyssä on ollut se, että puolue istuu EU-polkupyörän kyydissä, mutta ei osallistu aktiivisesti sen polkemiseen ja koittaa aina tilaisuuden tullen jarrutella tarakalta polkupyörän kulkua sekä heitellä kalikoita sen rattaisiin.

Tämä taktiikka on helppo todeta epäonnistuneeksi, koska unionistit ovat polkeneet pyöräänsä voitosta voittoon, kun taas perussuomalaiset jäävät jatkuvasti nuolemaan näppejään yhteiskunnan muuttuessa yhä kauemmaksi meidän tavoitteistamme.

Tästä herää kaksi hyvin tärkeää ja olennaista kysymystä.

Miksi unionistit menestyvät 

Miksi EU-polkupyörä jatkaa etenemistään olosuhteissa kuin olosuhteissa kaikkia todennäköisyyksiä vastaan?

Syy ei todellakaan ole pelkästään ahkerissa ja hyväkuntoisissa polkijoissa, vaan tärkein syy mikä erottaa unionistit ja perussuomalaiset ja muut kansallismieliset on se, että unionistit tietävät tarkalleen mitä he haluavat ja mihin he pyrkivät.

Unionistit käyttävätkin jokaista tilaisuutta hyväkseen päästäkseen lähemmäs tavoitettaan, eli yhä monoliittisempaa Euroopan Unionin liittovaltiota, joka samalla on tarkoittanut EU:n jäsenmaiden itsenäisyyden hävittämistä pala palalta. 

Sellaisissakin kriiseissä, joiden olisi luullut kääntyvän unionistien tavoitteita vastaan, unionistit ovat aktiivisella ja päättäväisellä toiminnallaan vieneet liittovaltiohankettaan todennäköisyyksiä uhmaten päättäväisesti eteenpäin. 

Unionisteja siis vie vaikeuksissakin eteenpäin selkeä päämäärä Euroopan Unionin liittovaltiosta, sekä todellinen visio ja tahtotila tähän tavoitteeseen pääsemiseksi.

Miksi perussuomalaiset eivät menesty

Tässä kohtaa on ensiksi muistutettava, että pelkästään vaalivoittoja ei vielä voi laskea menestykseksi sinänsä, vaan yhteiskunnallisen liikkeen menestystä pitää mitata eritoten siinä, että miten hyvin se pystyy muuttamaan yhteiskuntaa tavoitteidensa mukaiseksi. 

Tällä tavalla katsottuna perussuomalaiset ovat epäonnistuneet ja perussyy huonoon menestykseen on se, ettei perussuomalaisilla ole ollut eikä sillä ole selkeää päämäärää ja visiota siitä, mihin ollaan pyrkimässä. 

On istuttu kahdella pallilla ja toisaalta hyväksytty Suomen jäsenyys Euroopan Unionissa, mutta toisaalla yritetty taistella jäsenyyden vääjäämättömiä seurauksia vastaan jarruttamalla unionistien EU-polkupyörää aina tilaisuuden tullen.

Tämä politiikka on ollut hyvin tehotonta, ristiriitaista ja joissain kohtaa jopa vahingollista Suomen eduille.

Kun perussuomalaisten politiikalle, pitkälti sen EU-vastaisen sisällön vuoksi, saatiin kansalta suurta tukea jytkyjen muodossa, niin lopulta puolue ei kuitenkaan oikein tiennyt mitä se tällä kansalta saadulla vallalla oikein tekisi, koska selkeä tavoite ja visio puuttui.

Perussuomalaisten hallitustaival oli sen takia varsinainen ”Via Dolorosa” ja sen seuraukset tuntuvat vieläkin koko valtakunnassa, eikä vähiten sen takia, että liian monet puolueeseen pettyneet äänestäjät saivat tarpeekseen koko politiikasta kun se ”viimeinenkin toivo” muutoksesta meni. 

Mentiin hallitukseen, ei oikeastaan tiedetty mihin pyrittiin, omat periaatteet myytiin, puheita ja kansalle annettuja lupauksia ei pidetty ja tappio oli selvä ja häpeä pitkä.

Tässä surullisessa tapahtumaketjussa ikävä kyllä samalla pelattiin vastustajan pussiin ja annettiin sille vuosia lisää aikaa polkea rauhassa liittovaltiopyöräänsä eteenpäin. Näin tapahtui koska perussuomalaisten toiminta oli päämäärätöntä ja kriisin jälkeen jouduttiin vielä jäämään ihmettelemään ja setvimään mitä oikeastaan tapahtui ja miksi.

Tavoitteen on oltava selkeä

Perussuomalaisilla pitäisi olla selkeä tavoite ja kirkas visio sekä suunnitelma miten tähän asetettuun tavoitteeseen päästään. Ja toiminnan pitäisi olla vähintään yhtä päättäväistä kuin vastustajillamme, eli unionisteilla.

Ja kun vastustajamme tavoite on EU-liittovaltio sekä kansallisvaltioiden riisuminen vallasta ja niiden tekeminen toimintakyvyttömiksi, niin mikä sitten on meidän luonnollinen tavoitteemme kansallismielisenä puolueena?

Se on tietenkin itsenäinen Suomi, kansallisvaltio, jolla on välineet ja kyky toteuttaa kansallismielistä politiikkaa. Välineitä, joita tarvitsemme tässä ovat mm. oma ulkopolitiikka, oma raha ja keskuspankki, itsenäinen lainsäädäntö ja oma kansallinen talousjärjestelmä. Kaikki nämä ovat välineitä, jotka Suomi on unionistien politiikan vuoksi menettänyt.

Heikkouden ja neuvottomuuden merkkejä

Perussuomalaisten heikkouden syy on siis se, ettei oikein tiedetä mitä tahdotaan eikä ymmärretä sitä keskeistä tosiasiaa, että tyytyessämme unionistien luomaan EU-järjestelmään, se samalla jatkuvasti vahvistuessaan edelleen heikentää kansallismielisen politiikan toteuttamismahdollisuuksia.

Olemme kuin laiva ilman oikeaa kurssia ja päämäärää, seilaamme ympäri merta, koska meillä ei ole satamaa, johon pyrimme.

Ja kun monesti ajatuksen ja puheiden tasoilla toistetaan epäröivää, pelkurimaista ja tavoitteetonta ajattelua malliin ”itsenäisyys on liian radikaalia, EU:sta ei voi erota, pakkohan siellä on olla kun on kerran liitytty, otetaan sieltä mitä saadaan, on se tyhjää parempi vaikka jäsenyys meille vahingoksi onkin, ei me yksin mihinkään pystytä” yms, joka johtaa siihen, että alistutaan kun todellista tavoitetta ei ole ja ponnistelut eivät siten johda mihinkään. 

Juuri tälläinen alistuva, tahdoton ja pelkuroiva ajattelu on syynä siihen, että meitä suomalaisia alistetaan taas niiden taholta, jotka tietävät mitä tahtovat, niin kuin suurimman osan historiastamme on asiaintila vahingoksemme ollut. 

Esimerkin, rohkeuden ja päättäväisyyden voima

Politiikassa mukana olevien kansallismielisten pitäisi näyttää esimerkkiä rohkealla toiminnalla ja ajattelulla, sillä edellä kuvattu nyhverömäinen ajattelu vie tietenkin itsenäisyystahdon ja itseluottamuksen myös kansalta.

Vastustajamme taas ei pelkää olla luova ja kohdata ongelmia, vaan keksii ratkaisuja eteensä tuleviin ongelmiin ja kääntää ne voitokseen, kun taas meillä moni pelkää jo etukäteen kaikkia mahdollisesti eteen tulevia ongelmia ja pitää niitä liian suuria ratkaistaviksi. Ja juuri tässä erilaisessa asennoitumisessa tehdään ero menestyjiin ja häviäjiin.

Oma polkupyörä, omat polkijat, oma suunta

Vanha viisaus sanoo, että tutki vihollistasi ja opi siltä. Meidän tapauksessamme tämä on erittäin tärkeä lause, koska vihollisemme unionistit menestyvät ja me kansallismieliset taasen emme menesty.

Perussuomalaisten on ensitöikseen syytä hypätä kokonaan pois EU-polkupyörän kyydistä.

Tillalle me tarvitsemme yhtä selkeän tavoitteen kuin unionisteilla on ja oman vastakkaiseen suuntaan poljettavan polkupyörän sekä ahkerat ja päättäväiset polkijat, jotta pystymme kääntämään vastoinkäymisetkin menestykseksi matkalla kohti perussuomalaisten luonnollista ja toivottavaa uutta tavoitetta, itsenäistä kansallivaltiota nimeltä Suomi.

Kun perustelemme ja esitämme tavoitteemme hyvin sekä ymmärrettävästi, niin ei tule olemaan epäilystäkään etteikö Suomen kansa hyppäisi meidän polkupyörämme kyytiin.

Osallistu keskusteluun!


7 kommenttia
Ryti
Iloinen
#1

Ei tule mitään, ei yhtään mitään, jos lähdemme EU:sta. Tää maa ajautuu varmuudella kriisiin, jollaista ei ole ennen nähty. Lähtö EU:sta ja markka takaisin on hulluin hanke, jonka olen kuullut. Miten käy meidän Euro määräisten velkojen, jos markka sukeltaa ja sukeltaahan se. Miten pääsemme yhteismarkkinoihin ja mitä se maksaa? Miten kansainväliset yrityksemme? Jäävätkö ne tänne kärvistelemään vai löytävätkö paremman kodin? Miten turvallisuus, jota juuri nyt ollaan kehittämässä EU tasolla? Miten maamme tulevaisuus? Te, jotka tätä impivaara soopaa jauhatte, ette kuitenkaan loppupeleissä vastuuta kanna. Näinhän on käynyt Brexit hankkeessakin. Leukoja voi loksautella ja toivoa, että osa kansasta siihen tarttuu. Vahva enemmistö kuitenkin näkee jauhamisen läpi ja tietää mikä Suomelle on parhaaksi. Juhlavaa 101v päivää!

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Utelias
#2

Tässähän se dilemma diktatuurin ja vapauden välillä juuri onkin. Diktatuurissa vaiennetaan kaikki eriävät mielipiteet ja näin valtio, vaikkakaan ei kansa, on yhtenäinen. Vapaudessa jokainen muodostaa oman mielipiteensä tai sen kenen mielipidettä seuraa; yhtenäistä rintama ei synny.

Diktatuurilla on näin luonnollinen etu vapauteen nähden. Sen on helppo saavuttaa ”suuria voittoja”. Sama dilemma koskee myös väkivallan ja (tieteellisen) tiedon välistä kamppailua: työtä, vaivaa ja älyä käyttäen voidaan saavuttaa merkittäviä tieteellisiä saavutuksia, mutta tiedon torjumiseen riittää yksi luoti.
— Väkivalta voittaa tiedon.

Kuka sitten suojelee tietoa? Ei ainakaan valtio! Jo valtion olemassaolo perustuu väkivallalle: hallitsemansa fyysisen maa-alueen sotilaalliseen miehittämiseen.

Tieto voi säilyä ja edistyä vain yhteiskunnan, siis kansan, suojeluksessa. Samoin on laita Perussuomalaisen puolueen kohdalla. Sen menestys voi perustua vain kansan, ei hallituksen, tukeen.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Kari Runk
Hämmentynyt
#3

Hallitukseen meno oli virhe.
Tavoitteita ei saavutettu ja puolue hajosi.
Kaikki valui hukkaan.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Seppo Muurinen
#6

Näin jälkikäteen sanoen se oli virhe mutta jos puhutaan ns.sekalaisesta seurakunnasta ”kerralla suureksi” ja hallitukseen,niin harvoinhan se toimii käytännössä.

Halla-aho oli joka laittoi todella puntaroimaan,joko yhdessä tai erikseen – yhteen ei todellakaan mahduttu … kirjakin piti oikein kirjoittaa synnyistä eroon saakka.

Niin tai näin mutta linja selviintynyt ”molemmilta pukareilta”… kansalaiset ts.äänestäjät itse valitsevat oman puolensa,mikä se sitten lieneekään itsekullekin ?

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Nimetön
Hämmentynyt
#4

Ihan naseva ja ajatuksia synnyttävä kirjoitus. Sitä kun vertailee vaikkapa ranskalaisen eliitin/Merkelin unelmiin, niin kaukana ollaan. Kirjoittajan hahmottelema kehityksen kääntäminen on työlästä ja vaatii sitkeyttä ja todellakin päämäärän kirkastamista.
Olisiko se aluksi, että istuttaisiin alas, huoahdettaisiin, rauhottautuisiin, katsottaisiin missä ollaan? Valtava ”uudistumisen” vauhti kun on johtanut meidät lähes hallitsemattomaan tilanteeseen. Tähän tulokseen on tultu tuossa vallankumousten kehdossa Ranskassa. Siellä näyttää suora toiminta tuovan tulosta. Me lähinnä puristelemme nyrkkiä taskussa ja äänestämme kuten ennenkin.
Neliraajajarrutus ei todellakaan ole oikea ratkaisu, suunnitelma tavoitteesta pitää olla. Kylmä totuus on kuitenkin, että yksin emme myöskään pärjää. Siksi pitää etsiä yhteistyökumppaneita, hyväksyä heidänkin ajatuksiaan, koska yhtä oiketa ratkaisua asioille ei ole. Ikävä kyllä, on pakko todeta, että itsekään ei ihan aina ole oikeassa ollut.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Nimetön
#5

Hyvää analysointia. Vastaus moniin kysymyksiin löytyy itänaapurista. Miksi heidän valtionvelkansa on on pudonnut 92% alle 20% BKT:sta alle parissa vuosikymmenessä ja kansalaisten elintaso kolminkertaistunut vuosikymmenessä. Annettakoon vinkiksi vielä vuosi 2000. Tuosta samasta syystä itänaapuri on jatkuvasti lännen hampaissa.
Eurooppaa johdetaan velalla ja kiristämällä sekä poliittisella manipuloinnilla. Tähän tuskin tulee muutosta vasta kun elämme NL:n kaltaisessa autoritaarisessa valedemokratiassa ja suuri osa kansasta näkee nälkää. EU:ta hallitsevat finanssielitistit hakevat sitä pistettä, mihin ruuvia voidaan kiristää. Tästä esimerkkinä mm. Ranskan tapahtumat.
Suomella ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja ja siksi sisäpolitiikka on ulkopuolisten miellyttämistä ja omilta leikkaamista.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Ota kantaa

Heräsikö ajatuksia? Ota kantaa. Muista kuitenkin, että lyhyet ja napakat kommentit menevät paremmin perille kuin polveileva tajunnanvirta. Pitäydy asiassa ja salli muille keskustelijoille mielipiteenvapaus. Tutustuthan pelisääntöihin.

Haluatko mielipiteellesi kasvot? Rekisteröityminen mahdollistaa keskustelun oikealla nimellä ja oikeilla kasvoilla. Rekisteröityneenä käyttäjänä saat myös automaattisen ilmoituksen aina, kun kirjoittamaasi kommenttiin vastataan. Rekisteröidy tai kirjaudu sisään.

Kommenttisi

1000 / 1000