Yhdysvaltojen Japanille joulukuun 8.1941 julistama lienee viimeinen ”virallinen”. Sitten II MS aseellisia kähinöitä on ollut liki 300. Kansannousuista ja rauhan puolustamisesta urheiluun sekä erikoisoperaatioihin. 

Imperialistiset valtiot ryöstivät ja rahastivat muita. Nyt sitä ei voi kuvitella. Kauppa on korvannut sodan. Eikä se ole nollasummapeliä. Konfliktin aloittajalla täytyy olla jokin muu strateginen visio? 

Colin Powell’n mukaan suurin ongelma on siinä, ”miten sodasta päästään irti?”

Sotiminen on taloudellisestikin liian kallista. Yleensä siitä hyötyy vain eliitti. Se johtaa etäällä näyttöpäätteiltä. Rahvas käy käsikähmää ja on ”tykinruokaa”. Kerrotaan, että 2014 Krimin miehityksen tekivät valtion palveluksessa olleet gangsterit.

Venäjä on kautta historiansa kiusannut jotakin naapuria. Kun ei pärjätty taloudellisessa kilpailussa, niin pullisteluun sillä on ydinase. Se on suurvalta-aseman ja kauhun tasapainon tae sekä poliittinen ase. Venäjä tarvitsee ulkoisia uhkia, joilta voi maataan hyökkäämällä puolustaa.

Marsalkka Ogarkovin opin mukaan: ”alueen valtaus suoritetaan nopealla operaatiolla. Siihen liittyy poliittista painostusta, kyberhyökkäyksiä sekä paikallisten liittolaisten ja asevoimien toimintaa. Kun alue on hallussa, ilmoitetaan, että sitä puolustetaan kaikin keinoin. Vastapuoli pitää pakottaa valintaan: mieluummin kohtuullinen menetys kuin ydinsodan riski”.

Informaatiosota on nykysodan tärkein muoto. Jo Sunzi parituhatta vuotta sitten sanoi:” Suurin voitto saavutetaan mielissä eikä taistelukentillä.” 

Tänään sota Euroopassa tuodaan reaaliajassa olohuoneisiimme ja korviemme väliin. Pelko on läsnä. SOMEssa joillakin on jo marsalkansauva repussaan.

”Aisopoisittan” ihmismielen pimeys on päivitettävissä: ”Ihminen on ihmiselle susi. Susi voi menettää turkkinsa, mutta ei koskaan luontoaan. Susilaumassa on ulvottava suden tavoin, muuten koittaa lampaan kohtalo. Ja sutta ei koskaan huoleta, kuinka paljon lampaita on ”. 

Kun faabeleihin vielä lisää Leninin tokaisun: ”Löysimme vallan lojumassa kadulla ja poimimme sen talteen”, niin koossa ovat ikivanhat, mutta yhä pätevät kiinalaiset sotataidon opit!

EU on ollut rauhan järjestönä onnistunut. Se on saanut nauttia pitkästä rauhan ja vakauden ajasta, sillä Yhdysvallat on ase kädessä suojellut sen ”paratiisin portteja”. Eurooppa on ollut poikkeus pahasta maailmasta. 

Rauhan on taannut sodan epätodennäköisyys. Se on näkynyt valtioiden budjeteista. Ne ovat olleet toiveikkaampaa luettavaa kuin rauhanpamfletit. Terveydenhuollon, hyvinvoinnin ja koulutuksen osuudet ovat olleet liki kaksinkertaiset verrattuna puolustusbudjetteihin. 

Kansat ovat yhdistäneet voimansa luodakseen toimivaa maailmanjärjestystä, jossa ne voivat kehittyä rauhanomaisesti. Lähes kaikki ovat saaneet osinkoa rauhasta.

Rauha ei silti ole ihme. Sen tekevät ihmiset tekemällä parempia valintoja. Rakentamalla toimivaa maailmanjärjestystä. Esimerkiksi kulttuurisuhteet eivät vahingoita ketään. Ne luovat siltaa , jota aina tarvitaan ihmisten ja kansojen välille.

Vaikka ajat muuttuvat, Venäjä-suhteemme on aina epätasapainoinen. Se ei ole kahdenvälistä, vaan osa laajempaa suurpoliittista asetelmaa. 

Emme voi toimia ilman universaaleja arvoja ja globaaleja instituutioita. Sota ja rauha ovat ihmisten päätöksiä. Eivät luonnonlakeja. Rauha on kuin kattavaa ja vapaaehtoisesti hyväksyttyä peliä.

Isänmaallisuus on oman joukkueen rakastamista. Sen paras muoto on suojata koteja ja tehdä yhteistyötä muiden kansojen kanssa. Unohtamatta:

”Ihmisen tyhmyyttä ei koskaan pidä aliarvioida”!

Mikael Miikkola

Komentajakapteeni, Turun valtuuston varapj. (ps)