Perussuomalaiset

Matti Luostarinen

Vakan alle piillotettu kynttilä

Runsas vuosikymmen takaperin syntyi kirjani, joka käsitteli toisena väitöskirjanani ekologista yrittäjyyttä ja innovaatioprosesseja Turun yliopiston yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan jätettynä. Se on monografia, mutta olisi tullut toki julkaista helpompaa tietä aiempien julkaisujeni ns. nippuväitöskirjana. Näin muistelen vastaväittäjänkin silloin todenneen. Samalla olisin voinut hyödyntää Oulun yliopiston luonnontieteellisen tiedekunnan professorin taitojani ja aiempia julkaisujani, tuhansia artikkeleja. Oli hyvä ettei näin käynyt.

Samalla töistäni pyydettiin fiktiivistä romaanin kaltaista julkaisua ja se syntyikin yhdistäen kolme käsikirjoitustani yhdeksi kirjaksi nimeltä “Arctic Babylon 2011”. Sen rakenteellinen poikkeava asu oli mahdollista, kiitos nykytekniikan jo vuonna 2004. Kirjaa on luettu netistä varmaan yli miljoona kertaa kun pelkästään kotisivultani muutama sata lukee kirjaa nytkin koko ajan, yli vuosikymmen sen julkaisusta.

Ehkä sen rakenteessa toinen väitöskirjanikin auttoi ja ikäni, sadat konferenssit ja tuhannet kirjotetut artikkelit. Vaikeinta oli kirjoittaa se omalla kielellämme, suomeksi. Siinä oli paljon vieraita sanoja, joita ei voinut kääntää eikä käyttää alaviitteitä tai siirtää vastuu lukijalle kertomalla, kuinka lähdekirjallisuuden luettelo avaa lisää ja mistä voit löytää myös lisätietoja. Kirja oli romaanina ikään kuin avattava toisella kirjalla sen sisään se kirjoittaen. Tuoda tiedettä fiktion sisään rikkomatta sen rakennetta, jännitteitä ja loppuhuipentumaa, kolmea epilogia. Takavuosina tällainen tekniikka ei olisi ollut mahdollista.

Tuolloin syntyi myös manífesti, jonka tarkoitus oli helpottaa jatkotyöskentelyä, jossa avasin alkujaan opiskelijoiden käytössä olleen kotisivuni kaikkien luettavaksi. Tänään sitä lukee vuosittain runsas 2,5 miljoonaa ja sen lopettaminen on vaikeaa. Lukijoiden määrä kun kasvaa logaritmisesti ellei peräti eksponentiaalisesti, kun tulkitaan myös työhön (lukemiseen) käytetty aika. Nyt sekin on mahdollista nykyteknologian keinoin.

Takavuosina tällainen kirjailija kirjoineen, käännöksineen ja artikkeleineen, lastuineen, alkoi tehdä lehteä. Joku meni jopa jonkun poliittisen liikkeen sisälle katsomaan, miltä maailma näyttää sieltä sitä etsien tai hakien.

Jos luennoillani kävi muutama kymmenen opiskelijaa ja luentojani ja niiden tukena olevaa taidetta seuraa kotisivultani miljoonat ihmiset, usein vielä hyvin valikoituneet ja kaikilta mantereilta, luentojen lopettaminen on vaikeaa.

Toisaalta minulle maksettiin aikanaan, kun luennoin muutamalle kymmenelle ja usein luennoilta pinnaaville, haukotteleville opiskelijoille. Jouduin esiintymään siellä kuin oman aikamme stand-up koomikko pitääksesi heidät hereillä.

Nyt kun lukijoita on miljoonia, ja he ovat kaikkea muuta kuin passiivisia ja heikosti motivoituneita, minulle ei siitä makseta vaan joudun maksamaan itse. Ikään kuin olisimme taantuneet keskiaikaiseen maailmaan ja sen lukutaidottomia opettaen ja rahvasta ilmaiseksi.

Se on omituinen ilmiönämme ja muistuttaa Facebookin maailmaa, jossa 2000 miljoonaa tuottaa aineistoja ja yksi kokoaa tuoton sekä muuttaa vielä algoritmeja kysymättä heiltä yhtään mitään.

Ilmiö on pelottava ja hyvin sairas sekä normeiltaan, moraaliltaan että kapitalismin säännöt monella tapaa rikkova ja sen heikkouksia hyödyntäen vaarallinen.

Olen käyttänyt öitäni analysoidessani tätä prosessia ja vastatessani samalla kyselijöille sekä käyttäen aikaa myös kokonaan eri tavalla kuin luennolle valmistautuessani.

Aasiassa herätään ennen meitä, aurinko todellakin nousee idästä, ja Yhdysvalloissa meidän jälkeen. Reaaliaikainen analysointi ei onnistu nukkumalla juuri silloin kun Kiinassa herätään.

Samoin tekevät lukijani, jotka ovat saman prosessin vankeina. Kiitos siitä heille. Se korvaa puuttuvan taloudellisen korvauksen monin verroin. Kaikki on pelissä, kun mukana on miljoonat ihmiset ja heidän verkostonsa, klusterit ja klusteritalous parhaimmillaan sekä sen innovatiivisin joukko siihen valikoituen.

Vaikeita asioita ei voi kirjoittaa yhteen tuhansia sivuja vaativaan kirjaan. Kukaan ei sellaista kirjaa lukisi, 5000 sivua tai enemmän sisältävää jättiä.

Niinpä työ on kyettävä jakamaan osiin ja paloiteltava. Kuten väitöskirja, joka on monen julkaisun nippu ja joskus myös useamman ihmisen kanssa koottunakin.

Harva työ valmistuu yksin ja ilman vaikkapa sanojen tai matematiikan kieltä, jonka joku toinen on taatusti tuottanut. Jos yrität koota itsenäisesti ajattelemasi teoriat valkoiselle paperiarkille, ei siitä kovin pitkää kertomusta syntyisi.

Poikki- ja monitieteisenä sekä tiedettä popularisoiden tilanne on toinen ja siinä voit auttaa muita, jos olet etenkin heitä vähän iäkkäämpikin ja käyttänyt aikaasi monitieteiseen opiskeluun.

Ei itseopiskeluun, vaan aina alusta alkaen ja väitöskirjaan sen lopettaen, koko ajan ohjatussa oloissa ja opettajiasi kuunnellen.

Poikkitieteinen kun ylittää valtavat tieteiden väliset konventionaaliset rajamme ja se on myös hyväksyttävä. Kyse kun ei ole edes samasta tieteestä.

Kaunoluistelua voi kokeilla vielä jääkiekkoilijan opeillakin mutta ei taatusti enää kesäisin jäältä uimaan tai soutamaan heittäytyen tuntematta uimataidon edes alkeita. Formuloitakaan ei ajeta pelkillä shakkipelin säännöillä.

Poikkitieteisenä tuloksena voi olla kirjasarja, jossa on sata kirjaa, tuhansia artikkeleja ja viimeisen vuosikymmenen aikana julkaisusarja, joka käsittää noin 5000 sivua jaettuna tusinaan verran kirjoja. Kirjoja, jotka olet myös itse kuvittanut. Kuvittaminen, maalaaminen ja veistäminen, on eri asia kuin kameran käyttö sekin. Kirja ladonta vaatii taitoa sekin kun teet sen itse.

Kirjat käsittelevät sosiaalista mediaa, sen taloutta ja strategiaa, hybridiyhteiskunnan syntyä ja sen kouristelua, ennusteita tulevaan ja niiden toteutumista vuonna 2011-12 sekä maailman hullua vuotta 2015. Sosiaalinen media ja blogit, reaaliaikainen prosessointi, muutti myös kirjojen rakenteen kokonaan uudeksi JIT (just in time) organisaatiota käyttäen.

Sosiaalinen media oli mahdollista käyttää osana tutkimusta mutta myös kotisivusto ja sen analysointi reaaliaikaisesti. Kirja oli vasta kolmas foorumi, jossa mukana oli portaittain edennyt prosessi ja myös sitä seuranneet ensimmäisen vaiheen omaksujat ja innovaattorit reaaliaikaisena prosessina. Hekin osana tutkimusta ja kirjojen syntyä.

Aiemmin myös vaikkapa väitöskirjan lukijat ja ohjaajat sekä heidän kommenttinsa suhteessa kotisivuston lukijoihin tai sosiaalisen median analysoituihin palautteisiin sekä aineistojen käyttöön reaaliaikaisena prosessina. Opinnäytteen synty ja käyttö, luennointi ja oppimisprosessit olivat muuttuneet dramaattisella tavalla.

Vuosi 2017 oli poikkeuksellinen sekin, etenkin meille suomalaisille, ja siihen kokosin kirjoistani, sadasta monografiasta, sadan artikkelin juhlakirjamme “Finland’s big year 2017 – Suomi 100”. Sekin oli luettu kolmessa eri vaiheessa ja monelle tuttua tekstiä. Joku luki sen ensimmäisen kerran ja palasi sähköisiin versioihin sekä suurempaan kokonaisuuteen, tuhansiin artikkeleihin. Tätäkin prosessia oli mahdollista seurata. Kirja oli koko ajan auki myös kotisivullanikin.

Moni oli lukenut sen rinnalla avautunutta kirjaa “Arctic Babylon” sen syntyhetkillä, kätkettynä se salasanojen taaksekin. Heitä seurattiin erityisen suurella mielenkiinnolla. Salasanojen avaaminen kun vaatii taitoa ja innovointikykyä etenkin 2000-luvun alussa. Sellaisten henkilöiden tapa käyttää tietoaan on tutkijaa erityisellä tavalla kiinnostava, seurattaessa innovaatioprosessien käyttäytymistä reaaliaikaisissa prosesseissamme.

Hehän muodostavat uuden mediayhteiskunnan omalaatuisen ja muista poikkeavan eliitin. On eri asia sytyttää kynttilä kuin työskennellä sen valossa. Kynttilän sytyttäjällä on lisäksi taipumusta pitää kynttilänsä vakan alla. Se mitä vakan alla tapahtuu on koko prosessia avaava ilmiö reaaliaikaisissa prosesseissamme. Se ei ole lainkaan sama kuin perinteinen innovaatio ja sen hidas diffuusio.

Mediayhteiskunnan murros ja maailmankuvien paradigmaiset muutokset, sosiaalinen media ja sen aiheuttamat valtavat, myös Suomea koskevat pienet ja suuret innovaatioaallot, sysäsivät noilla otsikolla kirjasarjan käyntiin 2000-luvun alussa ja se jatkui uusmedian ja kansalaismedian verkosto- ja klusteritalouden tuotteiden kuvaamisena innovaatiopolitiikassamme vuosina 2006-2007.

Tuhannen ja yhden vuoden tarinat kokosi seuraavana vuonna tätä globaalia ja lokaalia näkymää, mutta jatkui jo seuraavana vuonna hybridiyhteiskunnan kouristeluun ja vuoden 2013 enteisiin, utopiohin, dystopiaan, taantumaan ja kylmän sodan enteisiin. Vakan alla oli tapahtunut vuoden aikana paljon.

Kirjat on kirjoitettu suomeksi. Niistä on olemassa myös englanninkieliset tiivistelmät. Parin kirjan kohdalla englanninkielinen ja erittäin runsaasti maailmalle levinnyt kirjani on toki käännetty myös tiiviiksi suomenkieliseksi versioksi.

Pidän välttämättömänä sitä, että omaa kieltämme ei unohdeta myös tiedekielenä ja tieteen uutta terminologiaa käännettään samalla kielellemme ja käsitteitä samalla myös popularisoiden. Ilman tätä oma kielemme kääntyy ulos kansainvälisestä tiedekielestä ja siihen meillä ei ole kansakuntana varaa.

Robotit kykenevät kääntämään omaa kieltämme myös kaikille mahdollisille sivistyskielille ympäri maailmaa. Tästä meidän on turha kantaa huolta.

Tähän kirjoitukseen ei voi jättää kommentteja