28.09. 2022

Miksi Jeesus hankki opetuslapsikseen juuri kalastajia? Miksi häntä evät kiinnostaneet fariseukset ja publikaanit, maanviljelijät tai paimenet, oppineet ihmiset? Miksi näin vaatimaton porukka onnistui oppimattomina ottamaan kristinopin omakseen ja levittämään sitä ympäristöönsä laajemminkin. Miksi kala löytyy niin usein piispan tai Paavin valtaa kuvaavista symboleista?

Kalastajat elivät poikkeuksellisen vaativaa elämää sekä luonnossa että sosiaalisena kauppiaana. Tärkeintä oli kutenkin näiden tapa liikkua ja myös pitkiä matkoja. Näin kristinoppi levisi hyvin luovalla tavalla ja ilman oppineita fariseuksia keskenään riidellen.

Kalastaja tunsi sekä luonnon että ihmisen luonteen. Oppi uutta ja varoi riskejä. Oli luova ja innovatiivinen, kuunteli ja oppi kuulemastaan. Kalastaja on luova ja kärsivällinen ihminen eikä pety ja anna periksi turhasta. Ei ota myöskään vääriä riskejä, hengen vievää yhtäkin typeryyttä, seuraa luontoa ja sen kiertoa, ihmisenä olemisen vuodenaikaisia vaiheita. Yhdistää luonnontieteen ihmistieteisiin, on pragmaattinen poikkitieteilijä. Mutta samalla työssään peräänantamaton ja rohkea.

Tärkein liittyy kuitenkin uuden oivaltamiseen ja harkittuun riskinottoon rohkeutena, kalastajien tapaa ymmärtää miten uusi idea, innovaatio, leviää ja kuinka juuri tunteet tarttuvat, on emotionaalinen kokemus. Siinä missä innovaation diffuusio ja sen tapa levitä ja hakea paikat, jossa suuret kalat kutevat. Kokonaan uusi otetaan vastaan vain silloin kun tunteet alkavat tarttua. Ihminen on emotionaalinen eläin.

maanantai 3. syyskuuta 2012

tunteet tarttuvat

Yhteiskunta on menossa kovempaan suuntaan, haluttiin sitä tai ei. Onni on pelkkä laina, Eino Leinoa lainaten se on myös kätkettävä, jotta hyvä tulisi ja saisi sen itsellään säilyttää eikä se tarttuisi muihin.

Euro on valuutta, josta on kärsittävä, jotta yhteys länteen säilyisi ja Natoon ei olisi tarvis mennä, halusi niitä tai ei. Kun tällainen suuri ratkaisu lopulta tehdään, se on traumaattisten kokemusten kautta syntyvää ja niiden välttelyä kansakuntana.

Syntymälahjana saamme mukana myös kuolemantuomion, vuosien määrä ja laatu nyt vähän vain vaihtelevat, halusimme sitä tai emme. Kesän jälkeen tulee syksy ja talvi, luonnonlait jylläävät väistämättä, halusimme sitä tai emme. Pragmaattinen ihminen on sekä geeneinensä että poikkeuksellisten epigeneettisten vaikeitten vaiheitten synnyttämä kokonaisuus.

Laplacen demoni

Suomalaiseen luonteeseen kuuluu deterministinen ja luontoon vahvasti sidottu maailmankuva ja tapamme tartuttaa nämä ajatukset tunnetartuntana toisiimme, halusimme tätä tunnetartuntaamme tai emme. Maailma etenee juuri näin, halusimme tai emme.

Uskokaa minua tai minun oppi-isiäni, luontoa ja mediaa, jumalten sanaa ja kaikkea muuta kausaaliseen maailmaan kuuluvaa tunnemaailman totuutta. Ja jos ette minua voi uskoa, uskokaa kuitenkin sitä valtaa, jota tähän maailmankuvaan on tunneilmastona istutettu ja geeneihimme Pohjolassa kirjattu, Hämeessä yhtenä totuutena ymmärretty.

Determinismillä tarkoitetaan ikivanhaa kausaliteettien oppia, jossa tunteilla ei ollut osaa eikä arpaa. Olen siitä paljon kirjoittanut ja myös koneesta, jota kutsuttiin Laplacen demoniksi.

Tämä kone tiesi tarkalleen, mitä ennen on ollut, luonnonlait Newtonia paremmin ja Einsteinia kirkkaammin, ja ennusti niiden avulla takkaan myös tulevan.

David Humen aloitti kausaliteettien ja deterministien ajojahdin. Ihminen ei ole vaihtoehdoton kone vaihtoehdottomassa maailmassa. Ihmisellä voi olla myös vapaa tahto ja tunnemaailmansa. Ihminen ei ole kone, vaikka häntä tänään koneena kohdellaankin.

Onnen onkijat

Geneettinen perimä ja aivojemme neurologia, koko fysiologinen selviytymistarinamme Pohjolassa, tukee tätä tunneilmastoa. Australiassa tehdyn tutkimuksen mukaan läntiset kulttuurit pyrkivät hakemaan kuuta taivaalta, sateenkaaren päätä, ja kutsuvat sitä onneksi.

Meillä onni on sidoksissa luontoon ja vuodenaikojen kiertoon, petollisiin ja epävarmoihin, halusimme sitä tai emme. Syntyy maailmankuva, jossa läntinen onni on tutkimuksen mukaan jopa lähellä normia, jolloin kaikkien on oltava onnellisten tunteitten vallassa ja negatiivisia tunteita ei saisi ollakaan, surua edes kuoleman kohdatessa.

Kun surua ja negatiivisia tunteita pelätään, käytetään päihteitä ja lääkkeitä niiden torjuntaan. On ainakin näyteltävä onnellista ja viimeistään keväällä, jolloin normien mukaan vappu ja juhannus ovat onnettomuuksien ja itsemurhien aikaa suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme.

Kun paha olo pakahduttaa käyttäydytään tavalla, jossa koulu- ja perhesurmat ovat julmia seurauksia. Eivät kausaalisesti ennustettavia Laplacen demonin tapaan vaan juuri hänen tuotteitaan. Ihminen ei ole kone.

Yksin ja eristetty

Johtaja pyrkii olemaan ikenet irvessä iloinen mielipidevaikuttaja hierarkkisessa organisaatiossaan. Ja etenkin tunnetasolla. Porukan kyyninen mielipidevaikuttaja, ammattikiusaaja, ottaa käyttöön ikivanhan vastarintansa.

Hän alkaa esitellä pettymyksiään, koko repertuaarinsa osaavana kiusaajana, vähätellä ja epäillä sekä hallita ryhmän, organisaation, tunnetilaa.

Johtaja on yksin ja eristetty. Luova innovaattori ja visionääri, organisaation pelastus laman alkaessa, saa tutun osansa kiusattuna. Alkaa supistuva kehitys, lama syvenee. Oikein heille, likasangoille. Tunteilla on ihmisiin valtaisa vaikutus. Niillä hallitaan ja käytetään valtaa. Vuosituhannet ihmiset ovat opiskelleet juuri tunnetilan hallintaa joko koulutuksessa tai luonto on heitä siihen koulinut. Johtaminen, poliittinen vaikuttaminen, myyntitapahtuma, koulutustilaisuus jne. ovat ryhmän kollektiiviseen tunnetilaan vaikuttamista.

Kaikissa johtoryhmissä vakioagendana on organisaation tunnemaailmasta kumpuava tekeminen. Huippu-urheilijat ja valmentajat opiskelevat sen hallintaa ja joku pääsee flow-hurmostilaan, joka kumpuaa katsomosta tulvivana tunteiden tartuntana.

Tunteiden tartuntaa on turvallista seurata televisiosta, netistä. Kunhan ei ole itse siinä osallisena, paikan päällä ja menettäen tunteiden hallinnan. Kirjoittaen hauen laulusta viileän tiedemiehen Aaro Hellaakosken tapaan. Entäpä jos Hellaakoski oli oikeassa ja kaikki muut maantieteilijät, akateemikot, väärässä?

Pelkistetty ilmaisu

Hyvän agitaattorin tai johtajan, opettajan tai valmentajan eleet ja ilmeet seurataan tarkkaan, näyttelijä opiskelee ne ja ikääntyessä ei enää liioittele, syntyy pelkistetty kyky ilmaista tunteita tarkoituksena ottaa tila haltuun, saada ihmiset liikuttumaan.

Parhaiten motivoidumme aiheista, jotka ovat meille tärkeitä ja taitava ihminen tietää merkitykselliset asiat, poliitikkona haistaa ne mimoosan herkkyydellä.

Hyvä opettaja, johtaja, saa meidät liikuttumaan ja kiinnostumaan aiheesta, joka oli aiemmin tuntematon, epämiellyttävä. Tunnetilaan ja se ilmastoon on syytä vaikuttaa ja samalla avoimeen sielunelämäämme ja sen -maisemaan.

Mantrana maailmalla

Kun onnesta ja hyvinvointiyhteiskunnasta tehdään mantra, normi ja lopulta eettinen ja moraalinen pakko, kielteiset tunteet alkavat normaaleina tunteinamme patoutua ja voimme pahoin. Osa yhteisön jäsenistä on silloin pettymysten kohteita, likasankoja.

Nämä saavat osakseen voimakkaita tunnereaktioita. Näiden ihmisten mielenterveyden kannalta tällainen on vaarallista. On itsensä kannibalisoimista kantaa tällaisia tunteita ja tartuttaa niitä muihin, kirjoittaa professori Kimmo Suominen strategisesta johtamisesta.

Mitä tunteita tartutamme toisiimme silloin, kun ihminen ei voi sulkea tunteitaan pois, halusimme tai emme? Onko “haluisimme tai emme” -ihminen sidoksissa sellaiseen maailmankuvaan, joka on vaihtoehdoton, hänen maailmankuvansa ja tunteensa, joita hän kantaa ja tartuttaa muihin? Halusimme sitä tai emme. Onko juuri hän Laplacen demoni?

Elämmekö juuri nyt aikaa, jossa valta tunteisiimme on sellaisella digiajan jätillä, jonka lonkerot ylettyvät kaikkialle ja joka ei jätä meitä rauhan vaan hakee koko ajan uuden paikan medioissamme ja käyttää aseinaan sellaisia julmuuksia, joita vain kaiken kaatava mytomaaninen maailmankuva ja sen torjuntaan pyrkivä eskapismi saa putinismina Hitlerin tapaan aikanaan kansanjoukoille huutaen.