Perussuomalaiset

Matti Luostarinen

Syntyvyys ja kansallisen identiteettimme traumat

Seurasin juuri päättynyttä formulakisaa myrskyn runtelemassa Japanissa. Lukien samalla sunnuntain Hesaria ja neljän nuoren haastattelua syntyvyydestä, lasten hankinnasta. Vielä ei ole mennyt putkeen tai lapsen hankinta tuntuisi yksin itsekkäältä, ei toisi lapsi lisäarvoa elämään, kertovat haastatellut. Keskeytän lehden lukemisen, kun huomaan maailmansodan alkava Euroopassa, viikonlopun kolumnistin maailmanpolitiikan loppulaukan lähestyessä ja syntyvyyskeskustelussakin haukutaan lehden mukaan nyt väärää puuta.

Herrasmiehenä kuljettajien joukossa tunnettu suomalainen Valtteri Bottas voitti mennen tullen keskenään kolaroivat kilpailijansa. Kaikkialla oli nähtävissä japanilaista nationalistista henkeä ja suomalaiset juhlivat lippuineen ja kansallismielisinä patriootteina hekin. Autotkin muistettiin ja ne valmistaneet kansakunnat. Niin Italia kuin Saksa, ehkä jopa kuljettajia näkyvämmin.

Onko se mielestämme omituista? Japanissa, joka on erityisen nationalistinen kansakunta ja patriotismistaan tunnettu. Suomea taas kuvaamme Euroopan japanina. Miksi?

Olen käynyt Aasian maissa ja hakenut sieltä myös malleja Suomessa sovellettavaksi etenkin teknopolisten ja agropolisten, ekopolisten verkosto- ja klusterirakenteisiimme. Niitä on luettu paljon ja joku kirja on myös yliopistojen oppikirjanakin myös Yhdysvalloissa asuen ja opiskellen. Suomalaiset taas vieroksuvat eniten omiaan opettajina. On varmaan syytäkin. On niin moneen kertaan petetty väärien profeettojen opeilla. Olisi luettava enemmän Helsingin Sanomia, medioitamme. Elämme mediayhteiskunnassa, niin lapset kuin heidän vanhempansakin.

Tämä, kansallisia tunnuksia käyttävä formuloiden urheilukilpailu, on nationalismia näkyvimmillään, sen palvontaa. Miksi mediamme, nationalismia populismiksi leimaavat ja sitä pilkkaavat, ovat ylipäätään vaaleissamme edustamassa Suomea, suomalaisuutta tai patriotismia? Miksi seurata näitä urheilukisojamme? Olympialaiset mittelöt ovat pelkkää nationalismia nekin.

Eikö olisi reilumpaa jäädä pois koko touhusta ja edustaa sitä kautta kääntöpuolta populismille? Kenelle nämä kahta maailmankuvaa ja arvomaailmaa palvelevat luulevat nyt valehtelevansa? Onko kyse vain itsepetoksesta vai tahallisesta valheesta ja sen kylvöstä leimaten osa meistä suomalaisista kansallismielisiksi populisteiksi? Onko se keino käyttää kaikessa tuomittua kiusaamiskulttuuriamme oman alhaisen pilkanteon välineenämme?

Kun ei itse menesty kilpailussa, kiusattakoon niitä, jotka menestyvät? Eikö se ole ikävää ja tuomittavaa kaksinaismoralismin viljelyä myös lapsille sitä syöttäen? Sulkekaa alueidentiteetin kieltäjät silmänne juuriltanne, sisäsyntyisiltä tai sepitteellisiltä kuntien, maakuntien ja valtioiden tunnuksiltamme, kulttuurilta ja kieliltä, murteilta, geeneiltä, joissa taustalla on myös peritty alueidentifikaatio, sekä spatiaalinen että regionaalinen, ja leimallisesti myös luonnosta sellainen löytäen miljoonien vuosien evoluution tuotteena.

Kieltäkää se ja lopettakaa osallistuminen sellaiseen, joka loukkaa niitä ihmisiä, joiden identifikaatiota te olette kaiken aikaa pilkkaamassa. Mikä oikeus teillä on tällaiseen harkittuun rikokseen kiusaajina ja pilkkaajinamme? Miksi tällainen kaksinaamainen moraalittomuus on Suomessa sallittua ja mediamme pitää sitä yllä jopa pienissä, muutamaan kylään, seutukuntaan, näiden sisään rakenneltuun järjestäytyneeseen kiusantekoon kaiken aikaa osallistuen? Sotahan siitä syttyy ja ikäviä veritekoja erityisherkkien nuorten ja psyykeltään häiriintyneitten aikuisten tätä menoa seuratessa.

Paikallisen identiteetin ylläpitäjien yhtämittaiseen häpäisyyn, josta puuttuvat vain menneen maailman kylätappelut. Rikollisena tapana toimien leimata omaa paikalliskulttuuriamme ja juuriamme, yhteisöjä populismiksi nimitellen ja häveten, muita häpäisten paikallisine tunnuksineen tai kansallisina, juuri suomalaisille tarkoitettuja, joko sepitteellisiä tai sisäsyntyisiä juuria häpäisten. Niiden rakenteluun kun on käytetty vuosisatoja. Geenien kohdalla vuosituhansia, miljoonia.

Eduskuntatalomme on sellaisesta tyypillinen tunnus, perustuslakimme, kielemme, symbolit lippuineen ja yhteisen historian, kulttuurin kautta hankitut myös geneettiset ja sisäsyntiset pohjoisen maan ja kansakunnan leimalliset tunnukset ja piirteet. Millä oikeudella sitä saa loukata ja häväistä sekä saada siitä jopa tunnustusta ja kiitosta? Millä oikeudella sitä saa käyttää jatkuvan kiusaamisen välineenämme?

Eikö tämä leimallinen kiusaamiskulttuurimme ole koulusurmineen tuomittua? Miksi näitä paikallisia medioita, omaa alueellista identiteettiä pilkkaavia, pidetään yhteisin varoin yllä eikä kielletä lapsille vahingollisina ja vaarallisina? Miksi näitä kansallisia medioitamme ei kielletä julkaisemasta sellaista, joka loukkaa juuriamme ja kansallista identiteettiämme tai vahvasti paikallista ja sisäsyntyistä, jo varhain lapsena hankittua identiteettiämme alueelle, jossa olemme syntyneet?

Meillä kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Maailmaa kun on sellainen, jollaisena se meille lapsena lähiyhteisössä ja ympäristössä avautuu. Jos se on erilainen kuin omamme, antaako se oikeuden pilkata näitä “väärän” identiteetin hankkineita ja kiusata populisteiksi? Halveksia heitä inhokeiksi. Eihän heillä ole ollut muuta vaihtoehtoa. Eivät he vanhempiaan valinneet, eivät kieltään ja kylää, kaupunkia, slummia, johon syntyivät. Eivät he tietään valinneet, tie se heidät valitsi.

Sinivalkoinen iskukyky ja Valtteri Bottas mitattiin aamuyöstä Japanissa ja hyväksi havaittiin. Oikeastaan heti startista ylivertaiseksi. Valtteri on näiden pitojen ehdoton herrasmies ja suomalaisena hänestä voi olla erityisen ylpeä. Jos mukana on hitunen nationalismia, kansallismielistä patriotismia, mitäs pahaa siinä on? Miksi se olisi kielletty meiltä suomalaisilta? Onhan siellä kansallistunnukset muillakin, eikä heitä silti tuomita olivat sitten brittejä, saksalaisia tai italialaisia, japanilaisia Suomen ihailijoitakin. Suomi on Euroopan Japani. Ikäännymme samalla tavalla ja lapsiakin syntyy yhä vähemmän. Jäämiestä ihailemme häntäkin. Ihaileeko hän suomalaista mediaa?

Alueellinen identiteetti sisäsyntyisenä on osa antropologiaa ja sen ymmärtämistä mutta myös biologiaa. Ei vain psykologiaa tai sosiologiaa, sosiaalimaantiedettä tai talousmaantiedettä. Niinpä olen kirjoittanut jo aiemmin paljon, kuinka muutossa, etenkin pakkomuutossa, syntyvyys laskee niin lähtö- kuin tuloalueellakin. Näin tapahtuu juuri nyt Suomessa.

Ilmiö liittyy geeneihimme, mutta myös atropologian kautta oivallettavaan ja selitettävään ongelmaan perustaa perhe ja hankkia lapsia. Se ei ole ratkaistavissa ainoastaan lisäämällä lapsilisiä, hoitajia lapsille. Ihminen ei ole muuttolintu, joka hakisi reviirinsä muuttaen mantereelta toiselle pesimään.

Olemme joko vaeltavia, usein aggressivisia paimentolaisia ilmiötä kärjistäen, tai sitten paikkaan leimautuneita ja hyvin vähän liikkuvia, agraarin vaiheen kautta yhteisömme ja juuremme hankkien ja sitä myös puolustaen. Edellinen tunnetaan Tsingis khanin kaltaisista hahmoista kiertävine joukkoineen ja jälkimmäinen nämä myös kesyttäen ja muuttaen osaksi paikalleen juurtunutta, usein hyvin mutkikasta sosiaalista ja taloudellista, kulttuurista aluerakennettamme, spatiaalista tai regionaalista.

Pariisi on tyypillinen monen kehän ja bulevardin kautta syntynyt metropoli, jossa avenuet ovat ulospäin suuntautuvia teitämme. Bulevardi, sisäkkäiset muurit kehineen, sai nimensä Hollannista (bollverk), jossa bulevardilla tarkoitetiin alkujaan kaupungin suojaksi rakennettua, vahvasti paalutettua puista muuria. Kaupungin kasvaessa ne purettiin myös Pariisissa ja niiden paikalle tuli oman aikamme puiden istutukset, viihtyisät turistin ihastella.

Ei meillä Suomessa sellaisia Helsingin ympärillä toki ole. Kun sinne muutetaan, syntyy häiriö niin lähtöalueilla kuin sisäänmuuttoalueen usein vuosituhantisissa rakenteissa. Ihminen ei rakenna pesäänsä mihin sattuu ja ala pesiä, hankkia lapsia ja mukautua mihin tahansa ympäristöön syntyen Sodankylässä, Pellossa, Sonkajärvellä, Kiteellä, Forssassa, Somerolla, Imatralla, Iisalmessa, Sompion allasevakkona heitettynä pakkomuuttajana poroineen tuntematta muuttoaluetta omakseen.

Porot hukkuivat laumoittain Lokan ja Porttipahdan altaiden myrskyihin hakien paliskuntansa lisääntymisalueita, turhaan. Ihminen ei hukkunut, mutta ei hän koskaan löytänyt sellaista paikkaa, jossa lapsuuden maisemat ja paikkaleimautumisen juuret olisivat palautuneet. Samoin kävi Voltan ja Kariban valtavien tekoaltaiden hukuttaessa tuhansien ihmisten elinympäristön uskontoineen ja jumalineen Afrikassa, koko lapsena hankitun tunnetun maailman ja sen geneettisen perimän, mutta myös sepitteellisen ja aikuisena opitun ammatin ja sen sosiaaliset rakenteet, talouden ja kulttuurin, uskonnot ja jumalat henkineen. He eivät selviytyneet muutosta hengissä.

Ihmisen tyhmyys, itsekkyys ja pahuus, on joskus käsin kosketeltavan pelottava ilmiö. Niin myös valtavan pinta-alan ja kulttuurien kirjon sisällä asuvien suomalaisten kohdalla. Sompiosta muuttavia kun ei edes pidetty ihmisinä etelässä. Sitä oli surullista seurata ja tehdä tutkimusta, lopetella koskisotamme, käynnistää matkailun palvelut Lapissa nuoria siihen kouluttaen. Sanoi media tai poliitikko siihen mitä tahansa.

Korvaukset vahingoista oli maksettava, karvalakkiset miehet saatettava matkalle Helsinkiin, kosket suojeltava, ympäristöministeriö perustettava. Haettava Iijoelta sopiva sähköasentaja ministeriksi. Koskien rakentajista tehtävä ensimmäiset Suomen ympäristökeskuksen virkamiehet lohia kasvattamaan ydinvoimalan lauhdealtaassa.

Hehän sen osasivat, korjata jälkensä, jokia palauttaen kutukalalle sopivaksi. Ihminen kun on oppivainen ja joustava nisäkäs sopeutumaan uuteen rakenteeseenkin, uudelleen koulutettava. Oma puoluekin oli löydettävä yhdessä Karjalan evakkojen kanssa sitä hakien. Vanha perinnepuolue kun pani koko ajan vastaan uuden ajan orastaessa. Sillä oli oma lehmä ojassa.

Perusta siinä sitten allasevakkona perhe pääkaupunkiseudun slummin sisälle ja ala elää rikasta suomalaista elämää poliitikkojen niin päättäessä, sosialistien ja kapitalistien puolueissaan. Toisen voimalaitoksia rakentavista yhtiöistä omisti kapitalisti (Pohjolan Voima Oy) ja toisen sosialisti (Kemijoki Oy).

He taas riitelivät keskenään, usein vain näennäisesti, hakien näin poliittista kannatusta puolueilleen, huijaten ihmisiä, ja omistivat kaikki maan vesioikeudesta jotain ymmärtävät juristit tuomareinamme. Ei sellaisessa maassa saa evakkona oikeutta.

Matka Rovaniemellekin kun oli jäänyt allasevakoilta tekemättä ja sekin oli aggressiivinen ja vieras elinympäristönä. Karjalasta siirretyt evakot kokivat hieman samaa, mutta hiven pienemmällä sisäisellä stressillä, helvetin paineilla ja peloilla. Niillä peloilla, joilla ihmiset toisiaan hallitsevat ja hoitavat.

He, Karjalan evakot, saattoivat ehkä joskus palata kotiinsa. Se poltettiin, mutta voitiin ehkä rakentaa korvien välissä, piilossa vainolaiselta, ainakin unessa uudelleen. Sitä ei hukutettu. Hukutettujen sielujen kohdalla halu lisääntyä, perustaa perhe, on harvinaisen ahtaalle ajettu tänään Helsingin Sanomia lukien.

Tähän kirjoitukseen ei voi jättää kommentteja