Helsinki olisi ankea kaupunki ilman savolaisiaan

Kirjoitin 1970-luvun puolella ensimmäisen kirjani ja se tuli kustantaa oululaisen Kalevan kirjapainossa. Kirjan kannessa oli otsikkona ”Kansalainen Klasomenesta”. Tuon paikan sijoitin Peruun Etelä-Amerikkaan enkä Turkin rannikolle Anaksagoraan kaupungiksi.

Tänään vuosikymmenten kuluttua, puoli vuosisataa myöhemmin, ymmärrän, miksi välttelin Turkkia globaalin maailman tieteen ja taiteen keskuksena ja rahan keksijänä. Sen sijaan Etelä- ja Väli-Amerikka sekä sen alkuperäiset kansalaiset ovat kiehtoneet myöhemminkin ja olen heitä tavannutkin siinä missä Australian aboriginaalejakin. Käsite Cluster Art ja sen manifesti syntyi heitä kuunnellen.

Inkat ja Mayakansa olivat monella tapaa kaukana siitä ajattelusta, jota nykyinen Turkin Erdogan edustaa ja on alkanut kieroilla Suomen ja Ruotsin natojäsenyyttä vaikeuttaen. Hän häpäisee siinä vain itsensä ja oman kehnon historian tuntemuksensakin turkkilaisena. Anaksagoraan ja Kreikan välisen yhteyden sekä läntisen kulttuurin synnyn sydänpaikat.

Olin kirjoittanut 1970-luvun puolella vuodesta 2011 ja sen mayakansan ennusteissa merkittävästä hetkestä. Nyt jälkeenpäin silloin, vuonna 2011, lähti liikkeelle arabi-islamlaisten valtioiden vallankumoukset ja kulkivat läpi koko pohjoisen Saharan Euroopan puoleisen mantereen. Eivät jättäneet rauhaan edes Egyptiä. Se oli ennustettu tuossa perulaisessa maailmassa mutta ei toki Anaksagoraan ennustamana Turkissa tai Kreikassa. Siellä sivistys lähti liikkeelle paljon myöhemmin.

Samana vuonna 2011 Japania ravisteli tsunami ja Norjassa riehui nuoria surmannut sekopää. Paluuta vanhaan ei ollut kertoi norjalaisten isähahmo kuninkaana.

Vuonna 2014 kirjoitin Turun Sanomiin eurooppalaisten hullusta vuodesta ja Napoleonin ajasta sekä vuodesta, jota silloin elimme. Lehden toimitus oli sen kiinnostavalla tavalla kuvittanutkin.

Olin jäämässä eläkkeelle ja nyt eläkepäivinäni kirjoja on syntynyt liki 30 joista valtaosa myös kuvitettuinakin taiteellani tai ottamillani kuvilla. Kirjat julkaistaan Saksassa ja viimeisin kertoo tästä ajastamme ”Teesi, Antiteesi ja Synteesi – Mytomania, Eskapismi ja Putinismi.”

Kirja on kirjoitettu käyttäen muodikasta klusterirakennetta ja myös tekoälyksi nimettyä ilmiötä. Olen käyttänyt sitä kaiken aikaa sen jälkeen, kun opin tietokoneiden käytön ja kielen sekä analytiikan 1970-luvulla Oulun ja Turun yliopistoissamme ja kahdessa eri tiedekunnassa myös tutkien ja opettaen. Suomessa kirjat kustantaen ja julkaisten se ei ikävä kyllä onnistuisi. Olemme jääneet tästä ratkaisevan verran jälkeen ja edellinen vuosikymmen ja kymmenen hallitustamme menettivät tuon hetken kokonaan. Kirjani ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu” ja ”Menetetty vuosikymmen” kertovat mistä oli kysymys.

Paluu takaisin tähän hetkeen käynnistyi vasta pandemian ravistellessa meitä ja samalla hallituksen johtoon tulleiden naisten avulla. Presidenttimme oli hänkin ajan ytimessä ja nyt Suomi ja Ruotsi marssivat yhdessä Naton jäsenhakemus mukanaan. Sen allekirjoitti 188 suomalaista kansanedustajaa. Mukana oli myös Erkki Tuomioja ja perustellen oman asiansa viisaan miehen sanoin.

Meiltä on unohtunut jo mitä tapahtui vuonna 2014, Euroopan hulluuden vuonna. Meiltä on unohtunut mitä tapahtui silloin Ukrainassa. Meiltä on unohtunut, kuinka menetimme vuosikymmenen. Nyt meidän on otettava se kiinni yhdessä muun Pohjolan kanssa ja käynnistäen Itämeren asiain hoidon presidenttimme osoittamalla tavalla ja nuoren pääministerimme ymmärtäessä missä nyt mennään, vaikka hän ei ollut edes syntynyt 1970-luvulla.

Hetkellä, jolloin kirjoitin kirjani ”Arctic Babylon 2011”. Sen julkaisu vain jäi odottamaan Kalevan tähän tarkoitukseen perustetun kirjapainon tehdessä konkurssin Oulussa. Ei tuota kirjaa olisi tuolloin kukaan toki ymmärtänytkään. Sitä kokeili kyllä mm. Jari Tervon, Arto Paasilinnan ja Ilkka Remeksen kustantaja Helsingissä. Jälkimmäinen jäi kiinni lainaillessaan suoraan venäläiseltä kirjailijaltakin.

No nyt taatusti ymmärtää, jälkikäteen. Joskus on hyvä ymmärtää edes jälkikäteen historiaa. Putin tekee sitä mutta kirjoitta sen omalla tavallaan ja sellaisten henkilöiden ohjaamana, joiden lyhyenkin matematiikan arvosana ylioppilaskokeessa on ollut improbatur ja vielä miinus perässä. Näin ainakin Hesaria lukien. Näin kirjoitin Turun Sanomiin toukokuussa 2014.

MATTI LUOSTARINEN, PROFESSORI EMERITUS, FILOSOFIAN TOHTORI, VALTIOTIETEIDEN TOHTORI

Turun Sanomat

29.5.2014

Vuotta 1848 on opittu kutsumaan Euroopan hulluksi vuodeksi. Sitä on kutsuttu myös kansojen kevääksi – ”Printemps des peuples” – ja vallankumousvuodeksi.

Sitä valmistelivat teollistuminen, feodaaliajan rappio, nälänhädät ja kadot, Napoleonin sodat sekä liberalismin, sosialismin ja nationalismin aatteet.

Espanja, Preussi ja Venäjä eivät sietäneet Napoleonin ryöstöretkiä. Wienin tanssiva kongressi oli sekin nimensä veroinen. Kansallisuusaate, Wienin kongressi ja sen “kolme kunniakasta päivää” vyöryivät läpi koko tuolloisen Euroopan. Belgia, Kreikka sekä Puola asettuivat tsaaria vastaan.

Ranska, Saksa, Habsburgien valtakunta ja Unkari, Italia ja Sisilia, Puola ja Valakia – koko Eurooppa oli liikkeellä. Se ulottui myös globaalina, ei vähiten Brasiliaan.

Eugene Delacroix’n maalaus vuodelta 1830 ”Vapaus johtaa kansaa” (La liberte guidant le peuple) tuli tuo ajan näyksi kansakuntien esteettiseen sosiaaliseen pääomaan: symboliikkaan.

Eurovaali 2014 toi mukanaan yli sata eurokriittistä edustajaa. Heitä on liki joka EU-maassa, mutta eniten Ranskassa, Britanniassa ja Tanskassa. Suomessa Perussuomalainen puolue voitti jo viisi vuotta aiemmin.

Ukraina oli tänä vuonna jo liki sisällissodan partaalla ja Venäjä kävi taistelua omasta asemastaan idän ja lännen uudessa globaalissa asetelmassa, jossa sen asema on, jälleen kerran, uhattuna.

Järjestettiin irvokkaita vaaleja, joita oli edeltänyt arabi-islamilainen vallankumousten aalto ja talouden syvä kriisi yhteisen valuvikaisen valuutan kourissa.

Välimerisen Euroopan alueella nuorista puolet oli työttömänä. Suomessa työttömyys läheni puolta miljoonaa. Silti maa oli pysyvän lamankin kourissa ja taantumassa kolmen A:n eurooppalainen valtio luottoluokituksessa.

”Eurooppa osana Euraasiaa ja vanhan imperialisminsa vankina on pian levottomuuden pesäke.”

Euroopan uusin hullu vuosi alkoi jo globalisaation aamuna. Aasia, ensimmäisenä Kiina, oli ottanut asemansa globaalissa kilpailussa.

Yhdysvallat taisteli poliittisen ja taloudellisen asemansa puolesta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Venäjä ei ollut koskaan toipunut tuosta alennustilasta, eikä se ollut ensimmäinen kerta valtaisan maan historiassa.

Sen satelliittivaltioita kosiskeltiin mukaan uuteen maailmanjärjestykseen muistamatta, kuinka niiden historia oli pikemminkin euraasialainen ja slaavilainen kuin eurooppalainen.

Euroopan niemen elämä on ollut sodissa. Suurin muutoksen tuoja oli juuri tuo hullu vuosi 1848. Sen suuret aatteet – alkaen sosialismista, liberalismista ja demokratiasta – joutuivat vuoden 2014 internetin ja uuden sosiaalisen median maailmassa kriisiin.

Samoin ikivanhat instituutiomme. Perinteisen vallan, eli väkivallan, vähättely osana 7 000 miljoonan ihmisen uutta vuosituhatta oli jäänyt vähemmälle huomiolle.

Valtaosa eurooppalaisista ei vaivautunut vuoden 2014 vaaleihin. He, jotka vaivautuivat, perustivat uuden liikkeen, johon tulivat mukaan etenkin britit, ranskalaiset ja tanskalaiset.

Myös suomalaiset saapuivat jo vuonna 2009 omalla piskuisella Perussuomalaisella kansanliikkeellään. Se oli hyvin suomalaiskansallinen ja mukautui myöhemmin yleispuolueeksi vihreän liikkeen, kristillisten tai kielipuolueen, työväenpuolueiden kanssa, vanhan agraarin puolueen rinnalla oppositiossa.

Tähän eurooppalaisen liikkeeseen kuuluu yli sata meppiä. Se on enemmän kuin kaikki Saksan mepit yhteensä. Sellaista ei voi sivuuttaa: Saksa käyttää meppeineen suvereenia valtaa Euroopan unionin sisällä.

Maailma on vuonna 2014 muuttunut. Eurooppaa ravistelevat valtava työttömyys, uudet globaalit kilpailijat, väestöräjähdys, pakolaisvirrat, Intian vaalit sekä globaali ilmastomuutos, Ukrainan oireilu, Venäjä, uusi maailmanjärjestys.

Euroopan hullu vuosi 2014 on myös sen uuden mahdollisuuden alku, viisauden vuosi, jos se osataan sellaisena käyttää eikä anneta taantuman ja turhauman viedä meitä 1800-luvun alun niille vuosikymmenille, joiden lopputuloksen me jo tunnemme.

Eurooppa Aasian niemenä, osana Euraasiaa ja vanhan imperialisminsa vankina, on pian 10 miljardin ihmisen elettäväksi levottomuuden pesäke.

Valtaa on kyettävä käyttämään rinnan niiden voimien kanssa, joiden juuret ovat Euroopan suuressa vuodessa, vuoden 2011 suurissa tapahtumissa ja uuden aikakauden alussa. Tämän ymmärtämiseen ei ole nyt paljoa aikaa tuhlattavaksi.

Näin siis kirjoitin keväällä 2014 ja nyt elämme Pohjolassa hetkeä, jota ei meidän tule pilata ja käyttää ymmärtämättä sen tarjoamia mahdollisuuksia. Tässä Itämeri ja Jäämeren rannat tarjoavat meille paikan kokonaan uuteen alkuun menetetyn vuosikymmenen jälkeen. On ymmärrettävää että Turkki ja Erdogan sitä jarruttaa.