Perussuomalaiset

Matti Luostarinen

Suomalaista sisua

Tiesitkö että käytämme jokainen noin puoli hehtaaria peltomaata vuosittain elantoomme ja eläimemme käyttävät omaansa paljon enemmän. Tämän ja paljon muuta voi käydä katsomassa Jokioisten Elonkierto puistossa. Myös eri viljalajikkeittemme kulutuksen konkreettisena ruutuna, myös oluen ja viinan, sekä mukana myös kotipuutarhureille tutummat lajikkeet.

Elonkierto puistona rakennettiin ensimmäisillä EU:n Life-rahoillamme ja olin tuota rahaa aikanaan hakemassa MTT:n ja Lounais-Hämeen kuntien kanssa yhdessä. Kunnat siitä sitten vetäytyivät viimevaiheessa ulos ja MTT hoiti ohjelman lopulta yksin. Toinen tapa kun olisi vienyt meidät varmasti ulos myös jatkossa EU-rahan käyttäjinä. Ennen tätä starttia olimme tehneet muutaman vuoden aikana kuivaharjoittelua ja hakeneet partnereita Euroopasta valmiiksi tiedeyhteisön käyttöön. Kunnat nukkuivat omaa untaan.

Tänään tuohon puistoon tutustuu vuosittain tuhannet vieraat ja ohjelmaa riittää syksyyn saakka. Uusia ideoita syntyy joka vuodelle erikseen ja etenkin lapsiperheet ovat olleet kohteenamme, tarkoituksena tuoda luonto ja ympäristö, maaseutu ja maatalous jo varhain lähemmäs lasten ja myös leikin maailmaa. Juuriltaan ja luonnosta ei saa vieraantua Suomessa.

Aikuisille on omaa ohjelmaa ja myös eritysesittelyä ja nimekkäitä esiintyjiä. Ei aina pelkkää viihdettä. Opastetut kierrokset tai omatoimisesti Elonkierrossa liikkuen ovat kesämme yksi tärkeimmistä kohteista suven aikaan Hämeessä käyden ja poiketen Jokioisten kunnassa Forssan kaupungin naapurissa.

Agropolis, teknopolis ja myöhemmin oman aikamme ekopolis ovat edessämme, ennen kuin matkaamme kohti nekropolista. Kaikki nämä on syytä pitää kunnossa, varoen itsekkyyttä ja ahneutta sekä korvaten yksilön narsistiset ja ahneet tarpeet muinaisen Kreikan tapaan lähiyhteisön (oikos) ja kansakunnan (polis) käsitteillä. Kansa (popula) ja sen käyttämä kieli ja kulttuuri, sosiaalinen pääoma ja muisti (populismi) eivät ole kirosanoja nekään. Ilkeily kansan kustannuksella kostautuu varmasti eliitin elämässä. Se jakaa puolueensa kahtia ja operoi niin hallituksessa kuin oppositiossa samaan aikaan.

Kaskiviljelyn aikaan yksi suomalainen tarvitsi maata elääkseen liki satakertaisen määrän kuin tänään. Se kertoo, miksi välillä oli nälänhätää ja mitä tarkoittaa sellainen maatalous ja sen kierto, jossa hukkaan ei heitetä kierron aikana juurikaan mitään vesistöjämme kuormittamaan. Lounais-Hämeessä, agropolis alueella, tämä on ymmärretty ja matka kohti teknopoliksesta ekopolikseksi on jo pitkällä.

Ensimmäinen ohjelmani MTT:n organisaatiossa oli Loimijoki, vaikeasti kuormitettu vesistöalue, liki avoviemäriksi kuvattava, ja sen runsas tuhat maatilaa, maatalouden ympäristöohjelmien sisäänajo ennen EU-kautemme alkua. Mukana olivat viljelijöiden ohella maatalouden tutkijat, kouluttajat ja neuvojat sekä opiskelijat Hämeen ammattikorkeakoulusta.

Myöhemmin ohjelma levisi koko Euroopan kattavaksi (ERNI/ European Rivers Network) ja lopulta mukaan tuli myös Kiina (Susdev China). Tämän rinnalla syntyi Agronet ja Agropolis strategia (Agropolis Strategy). Molemmat levisivät Suomesta globaaleiksi ja tulokset näkyvät googlaten (agropolis strategy). Kansallinen osaamiskeskusohjelma syntyi tästä Esko Ahon hallituksen aikana. Aluekehitysvastuu oli siirrettävä lääneiltä maakunnille ja innovaatiopolitiikka tehtävä tutuksi sekin.

Helen Schjerfbeck on ollut esillä nimekkäimpänä kuvataiteilijanamme ainakin naisista ja maailmalla mainetta saaneena. Liputuspäiväkin löytyi kymmenes heinäkuuta, jolloin samalla muistellaan naisten osuutta kansallisen identiteettimme rakentajina – Suomi 100. Hyvä niin.

Tänään kuitenkin Hesarissa (12.7) ihmetellään taiteilijan hautapaikan unohtumista hoitamatta. Pohdin samaa kierrellessäni Naantalin vanhaa hautausmaata. Paljon oli vanhoja komeita hautamuistomerkkejä mutta ikävä kyllä vuosikymmenet hoitamatta. Samaan törmää ympäri Suomea ja joskus myös sodassa kuolleiden sankarihaudoilla.

Verorahoja ei saa käyttää tähän tarkoitukseen, luin lehdestä. Kai sellaisen virheen voi korjata? Kyllä nämä kalmistot ja hautapaikat ovat vieraankin silmissä sellaisia kohteita, jotka on syytä pitää kunnossa. Jos ei muuten, niin ihan vain oman kansallisen maineemme ja sen julkikuvan vuoksi. Jos se vaatii verorahoja, niin kai tästä työstä järjestyy jollekin myös töitä. Ja eikös maassa ole työstä puutetta? Ja tämä taitaa olla vielä melkoisen vaativaa työtä ja arvostettua. Kalmistot ja hautapaikat kun kertovat meistä ja kulttuuristamme usein vieraalle enemmän kuin kuoppaiset tiemme nekropolikset kierrellen

Päivä meni Naantalissa ja samalla hakien muutaman puuttuvan kuvan luentomatkalle koskien yhtäällä luostarilaitostamme ja toisaalla kirjallisuuttamme. Naantalista kun löytyy muutakin kuin muumipeikot ja kylpyläkaupungin historia, Kultaranta ja Naantalin aurinko, upea satama ravintoiloineen ja taiteilijoineen.

Sieltä löytyy maamme ensimmäisen kirjailijan komea muistolaatta viehättävine teksteineen sekä luonnollisesti birgittalaisluostarin pitkä ja muistorikas historia.

Kun sukunimi on luostarilaitoksen kautta hankittu, siitä luonnollisesti kiinnostuu, liikkui missä päin maailmaa tahansa. Innostuimme juuristamme etenkin 1970-luvulla suuren maaltamuuton ja neekeriorjista tehdyn televisiosarjan myötä. Alex Haleyn kirja oli komea teos.

Kunta Kinte tuli tutuksi suomalaisille ja oma väitöskirjani haki hieman ennen sitä juuriamme ja niiden merkitystä jäljittäen pakkomuuttajia ja vertaillen heidän kertomuksia vaiheessa, jolloin surutyön vaikeimmat vaiheet olivat jo takana. Vaikeat traumat kyettiin jo käsittelemään.

Tänään sadat miljoonat ihmiset liikkuvat juurettomina ja myös suomalaiset ovat kiinnostuneita juuristaan, suvustaan ja myös paikkaleimautumisesta, alueellisesta identiteetistään.

Sekä sepitteellisistä, medioiden ja kirjallisuuden luomasta, opetetusta, että sisäsyntyisestä ja aidosta sidoksesta spatiaaliseen ympäristöömme, ympäristöpsykologiasta ja -sosiologiasta. Hyvin varhaisen lapsuuden tuotteesta.

Aihe on erityisen arka nyt, kun pohdimme, kuinka nationalismi ja patriotismi tulisi esittää tavalla, joka on korrekti. Onko se sallittua ja missä kulkevat alueellisten stereotyyppien ja rasismin rajat. Onko media eri muodoissaan sen levittäjänä urheilun tapaan vaikein ja onko se kriminaalia? Miten asennoidumme sen kulttuurisiin eroihin? Tulisiko meidän korostaa nyt, sata vuotta täyttäessämme, japanilaisille sadunomaista narratiivista kertomusta tonttujen ja joulupukkien maasta, muumeista ja nettimaailman digihamoista, vihaisista linnuista? Onko tämä imago kansakunnasta oikea ja olisiko se sopiva keino edistää matkailua?

Mikä on luonnollista, sisäsyntyistä, mikä kulttuurista ja opittua, maakuntalehtien ja kirjallisuuden luomusta jne. Kaikki tämä kiinnostaa rinnan globaalin kasvavan siirtolaisuuden ja uuden ”nomadin” syntymisen myötä.

Luostarilaitos liittyy läheisesti tähän ilmiöön eri kulttuureissa siihen tutustuen ja sen tehtäviä tutkien. On täysin ymmärrettävää, että ensimmäinen kirjailijamme on luostarilaitoksen kupeessa ja hänen kirjalliset tuotteet liitetään nekin luonnollisesti uskonnolliseen kirjallisuuteen ja sen kääntämiseen. Kyse oli 1400-luvusta ja ikää hänelle kertyi, ensimmäiselle kirjailijallemme, 29 vuotta.

Kuka muistaa mitä Seppo Räty sanoi Saksasta? Paska maa. Kaikkien aikojen sarjan keihästä juuri heittänyt saksalainen Johannes Vetter on saanut Suomesta ihan uskottavan ja totuudenmukaisen kuvan. Hänen suuria idoleitaan olivat lapsena formulatähdet ja keihäänheittäjät, suomalaiset.

Suomi oli lapsella ankara maa, jossa oli pitkä ja kylmä talvi, yötön yö kesällä ja rallikansalle ja keihäänheittäjille tarkoitettu vyöhyke, jossa oli myös aina sodittu alkaen Vaasan korkeudelta ja jatkuen jonnekin lähelle Pietaria. Luonnonmaantieteellinen, antropologinen ja miekalla piirretty rajamme. Sieltä ovat lähtöisin myös monet kestävyysmatkojen juoksijat ja hiihtäjät, valtiomiehet ja kirjailijat, taiteilijamme, Cluster art vyöhyke parhaimmillaan.

Viikonloppuna taas Vettel, kirjaimen ero nimessä, kisailee Ferrarillaan suomalaisten kanssa ja etenkin Bottas on erityisen tyypillinen suomalainen. Ainoa kuljettaja, joka on taatusti itsensä kaikissa tilanteissa hallitseva herrasmies. Todellinen jäämies.

Jopa Kimi ja Vettel näyttävät polttavan proppunsa, kun taas Valtteri lähestyy hetkeä, jolloin häntä on mahdotonta voittaa. Hamilton on sen jo oivaltanutkin. Mielessä tappio viime kaudella Rosbergille. Suomalainen tietysti hänkin juuriltaan. Ja Henry Kontiselta odotamme nyt Wimbletonista mieluummin kahta loppukilpailupaikkaa kuin yhtä. Sekä miesten nelinpelissä että sekanelinpelissä viime vuoden tapaan uskomattoman tekonsa uusien, tuplaten, oli siten flunssassa tai ei.

Tähän kirjoitukseen ei voi jättää kommentteja