Suomalaisen kiusaamiskulttuurin juurilla - Dictum de dicto.
Suomalaisen kiusaamiskulttuurin juurilla – Dictum de dicto
Kerrotusta kertominen – Didtum sapienti sat est (Plautus)
Sanottu riittää viisaalle
02.10. 2023
Seurasin marraskuun ensimmäisen päivän TV antia ja samalla yhtä sen suosituinta viihdeohjelmaa, juuri palkittuakin (Elämäni Biisi). Tein sen tavalla, joka edustaa omaa sukupolveani. Skepisesti ja siis hieman epäluuloisesti. Kuulun siihen ikäpolveen, joka syntyi heti sotiemme jälkeen ja jäi sodan aikaan syntyneen suuren ikäluokan ja seuraavan, 1960-luvulla syntyneen, välimaastoon. Jouduimme kilpailemaan yhtäällä sodasta vammautuneitten kanssa, epigeneettisesti traumansa perineisiin, että samaan aikaan sota-ajasta jo irtautuneitten nuorempien sisartemme kanssa kilpaillen. Meistä tuli hieman tylsiä diplomaatteja. Myöhemmin 1970-luvilla jo omien lastemmekin kohdalla hakien paikkaa muuttuvassa maailmassa, sen arvoja puntaroiden, pyrkien rationaalisella järjellä selittämään sotien jälkeisen maailman traumaattisia jälkiämme. Kun asiat ovat muuttumattomia – ”Re integra.” Olet toiminut järkevästi. – Ratione fecisit.”
Nykyinen keskustelu on mielestäni kärkevää, mutta samalla tuttuakin, tarkkaillen sitä oman aikani lapsuutta samalla muistellen. Koulutus- ja tuloerot ovat kaventuneet, mutta koskaan me emme saavuta konsensushakuisessa yhteiskunnassa juuri tätä aikaa riidattomampaa kansallista eheyttä. Aika toki kultaa muistot, mutta kyllä nykyinen Suomi on vallan muuta kuin 1940-luvulla syntyneitä ja heidän vanhempiaan tähän aikaan vertaillen. Onneksi järki on eräänlainen elämän valo. – ”Ratio quasi gaedam lux lumenque vitae.” (Cicero).
Tuossa alussa mainitsemassani TV-viihteessä yhtenä vieraana esiintyi varakkaan suvun monella tapaa menestynyt Hjallis Harkimo. Hän oli valinnut itseään koskettavan sävelmän ja perusteli valintaansa sillä kiusaamiskulttuurilla, jonka kohteeksi hän ja hänen lapsensa olivat aikanaan joutuneet. Se oli hyvin uskottava ja koskettava kertomus. Etenkin kun oli itse kokenut saman ja kykeni ymmärtämään ilmiön suomalaisen luonteen, koskien juuri tuohon aikaan syntyneitä lapsiamme, yli 100 000 joka vuosi. Nyt hyvä kuin puolet tästä. Kiusaajina sota-aikana syntyneet ja heidän lukumääränsä sekä kasvatuksensa noissa oloissa maamme köyhän maaseudun lapsinamme. Moni vielä sotaorpona. Moni purki tunteitaan käyttäen yhtä ainoaa keinoa, raivoa. – ”Rabies.”
Suurin osa tuon ajan sanomalehdistä tunnusti ujostelematta poliittista väriään eikä sitä ujosteltu lapsina ja opettajinamme myöskään koulussa. Korkeiden virkamiesten puoluekirjat tiedettiin nekin. Poliittiset kannat olivat raivokkaita ja Forssan kaltainen kaupunki tunnettiin siinä missä Kemi. Myös koulumme oli vahvasti politisoitunut ja poikalyseo Iisalmessa, supistetun kansakoulun jälkeen, keräsi tuhat kymmenvuotiaasta kymmenen vuotta vanhempaan jermuun samaan ahtaaseen pihaan mulkoilemaan toisilleen. Vessaan uskaltautumine oli tiukka paikka ikääntyneiden tupakin savun täyttäessä sen kielloista vähät välittämättä. Loistavaksi johtajaksi kutsuttiin opettajaa, joka kykeni pitämään yllä kuria. – ”Rector oculis.”. Sellainen rehtorimme olikin, pelätty.
Median sisältö oli maaseudulla hiven toista kuin mitä pienissä kaupungeissamme. Vei vielä aikaa lehdistötukeen ja poliittinen mediamme jakoi kansaa, siinä missä vähin erin rantautuva radion ohittava televisiomme. Jokaisella aatesuunnalla oli kuitenkin oltava oma mediansa ja markkinavoimat alkoivat valikoida medioitaankin. Samanmieliset olivat leiriytyneet myös alueellisesti ja ensimmäisessä tutkimuksessani 1970-luvun alussa kartta paljasti kirkkaasti vaikkapa korpikommunistiset maaseutumme kylät ja äänestysalueet. Ne muuttuivat hetkeksi vennamolaisiksi Kuopion vaalipiirin alueella. Samalla opiskellessani Oulun yliopistossa luonnontieteitämme ja maantiedettä Kalevan painotalon tiloissa, tutuksi tuli myös toimittajien työ ja aloin itsekin kirjoittaa päätoimittaja Teuvo Mällisen neuvosta viiteen suurimpaan maakuntalehteemme viikoittain. Poissulkien kuitenkin sukumme omistuksessa olleen Itä-Savon maakuntalehtenämme Savonlinnassa. Se oli kuin kuninkaallinen lahja tuon ajan jo perheellisen opiskelijan taloudelle. – ”Regium donum.”
Tänään algoritmit osoittavat, millaista väkeä maaseudulla, seutukaupungeissa ja suurempien kaupunkiemme sisällä liikkuu sekä medioitten että poliitikkojemme käytettäviksi. Meiltä puuttuvat portinvartijat kilpailtaessa paikasta julkisuudessa ja erot 1960-luvun Suomeen ovat nähtävissä. Painettu media hakee parhaimmillaan laajaa valikoimaa tekstejä mainoksiaan markkinoidessaan, siinä missä digimaailman irralliset kertomukset ovat yhden julkaisijan agendan esitteleviä purkauksia. Tällaisessa maailmassa, miljoonien julkaisijoitten kilvoittelussa, luokittelu samanmielisiin ja erimielisiin tapahtuu toisin kuin vajaa vuosisata tai vain puoli vuosisataa takaperin. Yksi neuvo oli ylitse muiden. Hallitse asiasi – sanat seuraavat. – ”Rem tene, verba sequentur.” (Cato vanhempi).
Tämä vaatii myöhemmin kirjoittajiltaan koko ajan kärkevämpää ilmaisutapaa ja alkaa muistuttaa ikävällä tavalla niitä aikoja, jolloin tuloksena olivat Harkimon esittelemä tapamme kiusata toisiamme ja Harkimon kohdalla hänen lapsiaankin. Riittää kun saa aplodit omiltaan sekä leiriytyen digimaailman markkinavoimien osoittamalla tavalla. Samanmielisten leiriytyessä sekä hakien menetelmänsä antaen myös kiusaajille omat välineet ja työkalupakin toimia Harkimon kuvaamalla tavalla. Harkimo tietää mistä puhuu, valtameripurjehtija. Airoin ja purjein. – ”Remis velisque.”
Palaan vuoteen 2012, jolloin olin itsekin lopulta joutunut poikkeuksellisen vaikean psykososiaalisen ilmiön seuraajaksi sekä samalla sen kohteeksi työpaikallani lähellä Hämeen sydänmaita kiertäenkin. Ilmiön tutkimiseen haettiin apua kahdestakin yliopistosta (Turku ja Tampere) osana MTT:n suuren pakkomuuton seurauksia urbaanista ympäristöstä hyvin suljettuun maaseutuyhteisöön Jokiosissa. Lisäksi muuttajat edustivat poikkeuksellisen akateemista ja yhden kulttuuri luonnehtimaa myös koulutuksellisesti, sekä olivat riittävän suuri joukko pitääkseen omat arvonsa ja norminsa muuttopaikkakunnasta riippumatta ja siihen sen enempää tutustumatta. Suomalainen maaseutu kun ei ole tottunut ottamaan vastaan tuhatmäärin akateemisia eivätkö akateemiset välttämättä kovin hyvin sopeutumista ympäristöön, jonka juuret ovat vahvasti yhden kulttuurin tuotetta pienen maaseututaajaman tuntumassa, kirkonkylässä eläen. Muutto oli pahaenteinen päivä ja vastassa oli maallikon uskonto. – ”Religiosus dies” – ”Religio luci.” Siis kokonaan muuta kuin tutkiessani aiemmin Sompion allasevakkojen selviytymistä tai Rautaruukin duunareita Raaheen muuttaen sekä hakien keinoja rakentaa uusia tekoaltaita Iijoen ja Ounasjoen latvoille.
Pohdin tuolloin, millainen tapaus kiusaaja on suomalaisen maaseudun ja kuntayhteisön sisällä ja työpaikoillamme itse tuon kokeneena hyvin läheltä ja paljon maatamme ja maailmaa kiertäneenä. Lainaan ohessa tuolloin julkaisemaani kirjoitustani. Se on uskottavampi kuin muistelmat vuosikymmen myöhemmin. Aika kun kultaa jo kerran kerrotut sekä pahaenteisen päivän muistotkin. – ”Relato refero” – ”Relegiosus dies.”
Kiusaaja kuntayhteisössä
Relato refero – Religio laici – Religio loci
16.10. 2012–02.10. 2023
Workplace Bullying instituutti teki laajan tutkimuksen kiusaamisesta työpaikoilla. Olen kirjoittanut kiusaamisesta paljon. Suomi kun on kiusaajien yhteiskunta. Kiusaaminen on jopa aikamme pahin syöpä, yhteiskuntaa kalvava tauti. Koko ajan saa seurata niin perinteisen kuin sosiaalisen median kautta ilmiöitä, jotka ovat pelkkää kiusaamista. Kiusaamista ovat työsyrjintä, ikäsyrjintä, seksuaalinen häirintä, koulukiusaaminen ja lopulta poliittiset liikkeemme ja niiden tapa provosoida kiusaajat liikkeelle, loanheittoon ja ala-arvoiseen elämöintiin. Näin olen kuullut kerrottavan ja minä kerron kerrotut. – ”Relato refero.” Tästä kerronnasta on tullut eräänlainen maallikon uskonto. – ”Religio laici.” Se missä kerrotaan kuvaa sen paikan pyhyyttä. – ”Religio loci.” (Vergilius). Poikkitieteisenä tutkijana minua kiinnostavat nuo kaikki kolme ilmiön esiintymistapaa. Nyt eletään jo syksyä 2023. Teksti on kuitenkin kirjoittamaani pääosin syksyltä 2012. Elimme silloin dramaattisia ja monelle myös traumaattisia vaiheita sekä surullisia kohtaloita, joiden taustalla piileksi kiusaamiskulttuurin synkkä varjo hämäläisessä kulttuurissa kasvaneena Forssan talousalueella. Mistä ja miten se sinne oli kotiutunut on monen asian ja tapahtuman yhteistä historiaa.
Kiusaajan 25 strategiaa Luettelen seuraavassa 25 yleisintä Workplace Bullyingin luettelemaa keinoa tai taktiikkaa, strategiaa, jolla kiusaajat toimivat työpaikoillamme, mutta toki myös nyt kuntavaalien kentillä, turuilla ja toreilla, sosiaalisen median avoimilla kanavilla. Pohdi samalla, oletko itse törmännyt yhteenkään näistä ilmiöistä? Jos mukaan tulee useampia, jos olet jopa itse niiden kohteena, on aika tehdä asialle jotakin. Jos taas tunnistat olevasi kiusaaja, epäilen, oletko vilpitön? Pääsääntönä on kuitenkin narsismin häiriöt ja sen havaitseminen omalla kohdalla taitaa olla mahdotonta? Jos se olisi mahdollista, olisimme löytäneet myös jo aikoja parannuskeinonkin. – ”Remedium.”
1) Yleisin (71 %) kiusaajan taktiikka on syyttää kiusattua sellaisista virheistä, joita ei oikeasti ole olemassakaan, tai jotka ovat niin tavallisia, ettei niihin kukaan edes kiinnitä huomiota. Kiusaaja siirtää kiusatulle sellaisia moraalisia ja eettisiä velvoitteita, joita ei ole olemassakaan muussa kuin ehkä vanhatestamentillisessa mielessä vuosituhansia takaperin. Näin kiusatulta odotetaan pyhimyksen käyttäytymistä. Kukaan kun meistä ei ole virheetön. Neuvona on uudistaa mielet syytetyn poissa ollessa. – ”Renovate animos” – ”Reo absente.”
2) Vihamielisyys ja uhkaava käytös, provosoivat eleet ja temput ovat toinen tapa ja strategia, jolla työnsä osaava kiusaaja vainoaa uhriaan (68 %). Kun pääosa meidän tunnemaailmastamme leviää sanattomana, aggression voi osoittaa ja suunnata kohteeseen käyttäen myös kehon kieltä. Poliitikot osaava nämä kaksi tapaa kiusata vastustajaansa, ja saavat sitä kautta irto pisteitä omilta kannattajiltaan. Seuratkaapa eduskunnan lähetekeskusteluja tai vaalipaneeleja, oman puolueesi edustajien reaktioita vastapuolen puheisiin. Politiikka on toki muutakin kuin kritiikkiä ja kiusaamista. Tällaisen korjaaminen on yhteinen asiamme. Asia itse kun puhuu. ”Res communis” – ”Res ipsa loquitur.”
3) Kolmas tapa kiusata (65 %) on pyrkiä mitätöimään uhrin ajatuksia ja tunteita kokouksissa, työyhteisön yleisissä tiloissa, medioissa, sosiaalisen median lyhyissä huudahduksissa, jossa tuhansia vuosia vanha filosofinen oppirakennelmakin on mahdollista mitätöidä tyyliin “voi voi ja huh huh“. Näin menee Einsteinin suhteellisuusteoriakin nurin. Suomalainen poliitikko ei oikein muuta näytä osaavankaan kuin hihkaista “populismia, populismia”. Ilmiön tunnistaa toistensa kaltaisista nyökyttelijöistä. Asia on saranassa. – ”Res fungibiles” – ”Res in cardine est.”
4) Eristäminen ja pois sulkeminen, mykkäkoulu (64 %) on sekin myös Yhdysvalloissa tutkien hyvin yleinen eikä vain suomalainen tapa kiusata lähimmäistään. Politiikassa siihen näyttävät syyllistyvän niin oikean kuin vasemman laidan kulkijat, konservatiivit kuin liberaalitkin arvomaailman edustajat. Arvomaailma ei kerro mitään poliitikon persoonallisuudesta, lahjoista, taipumuksista, koulutuksesta, luovuudesta ja innovatiivisuudesta tai sosiaalisista kyvyistä. Ota niistä selvää. Älä äänestä kiusaajaa oli hänen arvomaailmansa mikä tahansa. Kiusaaja yhteisten asioitten hoitajana on yhteiskunnalle kallis sijoitus demokratiassa. Nyt ei ole varaa valita kiusaajia. Kuntien ja kuntayhtymien budjetti kipuaa jo lähelle valtion budjettia, ja velanotto on ollut tyypillistä jopa syömävelkana. Narsismiltaan häiriintyneet egoistit eivät ole oikeassa paikassa kuntapäättäjinä tai parlamentaarikkoinamme. Ilmiön korjaaminen on yhteinen asiamme. – ”Res communis.” Lähtemättä pohtimaan asioiden luonnetta. – ”Rerum natura.”
5) Hallitsemattomat mielialan vaihtelut ja niiden esittely ärsyttäen tarkoituksella (61 %) kiusattua ja uhria on taitavalle kiusaajalle helppo nakki. Siihen ei vaadita kuin hitunen teatraalista taitoa ja alan koulutusta. Kaikki edellä kuvatut tapaukset kuitenkin jokainen meistä on tavannut vaikkapa kouluympäristössään. Näin ainakin, jos koulu käytiin 1950-luvulla ja yliopistoon siirryttiin 1970-luvun alussa. Kumpikaan ympäristö ei ollut sotien jäljiltä erityisen sofistikoitunut. Se oli hyvin yleinen ilmiö ja asia, maaseutua koskeva asia samalla. – ”Res publica” – ”Res rustica.”
6) Omien sääntöjen tekeminen lennosta yhteiselle kiusatulle (61 %) on yhtä yleistä kuin teatraalinen provosointi. Kiusaaja välittää itse piut paut näistä keksimistään säännöistä ja on muutenkin omalakinen olento. Kun on joutunut vuosikymmeniä ihmisiä syvä haastatellen nauhoittamaan, tuhansia ja taas tuhansia keskusteluja näin tallentaen, niiden kuuntelu on joskus huvittavaa etenkin psykopaatin kiusaajan ja narsistin päästessä täyteen vauhtiinsa, kertoen satujaan ja tarinoitaan, teatraalista elämää ja sen mutkikkaita, itse aiheutettuja onnettomuuksia. Älä ikinä mene äänestämään teatraalista hysteerikkoa istumaan politiikan teon ja yhteisten asioitten hoidon pitkäpiimäiseen seuraan. Älä ikinä katso ihmisten ulkonäköä, kun pohdit, miten nämä voisivat hoitaa tuhansien ihmisten yhteisiä asioita. Ellet pidä Nikita Hruštševia tai Winston Churchillia erityisen viehättävinä persoonallisuuksina, ruman komeina miehinä. Politiikassa todellinen osaaminen ja työ on vakava, myös iloinen asia. – ”Res severa est verum gaudium.” (Seneca).
7) Häiriköivä kiusaaja haluaa huomion omaan työhönsä ja saavutuksiinsa, vaikka näyttöjä ei ole nimeksikään, päinvastoin (58 %). Kun tällaisen kanssa istutaan yhteisissä kokouksissa, pääosa ajasta tahtoo mennä narsistisen persoonallisuuden hoitoon. Jos mukana on vielä ihmisillä leikittelevä persoonallisuus, narsistia naurattava naurusnaamainen olento, päätöksiä ei synny ja alkaa uuvuttavat neljä vuotta, jonka aikana kunnat köyhtyvät ja budjetti sen kuin vain paisuu paisumistaan. Varo äänestäessäsi, ettei avainpaikoille kunnanhallitukseen synny tällaisia tutkapareja. Olet kyllä tavannut sellaisia avioliittoina, jossa tuloksena ei tule olla uudet tuhannet työpaikat tai kuntien yhteiset sote-alueet, kaavoituksen hoito ja sen aktiivinen seuranta. Perhe-elämän strategia ei sovi kunnanhallitukseen ja lautakuntiin. Poliitikko on lupauksistaan vastuullinen. Kunnianarvoisa ihminen. – ”Reus voti” – ” ”Reverendus dominus.”
8) Kun narsisti ei saa riittävää huomiota omalle työlleen, alkaa ankara ja jatkuva kritisointi kohdistuen kaikkia muita kohtaan (57 %), joilla on eri tavoite kuin hänellä itsellään. Näin kaikki kaavoituksesta vastaavat ovat yhden ihmisen mielipiteen vankina, vaikka tämä ei tunne kaavakartan merkintöjäkään. Mieti onko ihminen, jota äänestät, varmasti narsismiltaan terve ja kypsä ihminen eikä vain huomion- tai vallanhaluinen narsisti. Sen erottaminen ei vaadi yliopistollisia tutkintojamme. Tämä koskee meillä etenkin suurkaupunkejamme. – ”Res urbana.”
9) Perättömiä huhuja ja juoruja levittelevä ihminen on kiusaajista Suomessa tavallisin (56 %). Terve ihminen ei levittele ikäviä juoruja lainkaan. Jos ihmisistä ei ole hyvää sanottavaa, silloin ollaan hiljaa. Terve ihminen ei hae rauhaa itsensä ulkopuolelta. Hyvä neuvo kuuluu niihin loukkauksiin, jotka poliitikon on parasta unohtaa. Jos tiedät ihmisen levittelevän juoruja, jätä pois äänestettävien joukosta saman tien. Näin teet palvelun yhteiskunnalle ja kuntayhteisöllesi. Ota aina huomioon lopputulos. – Respice finem!”
10) Kiusattua uhria vastaan kannustavat ihmiset ovat vaarallinen ryhmä työyhteisössä, koulussa ja politiikassa (55 %). Nämä ihmiset eristävät juuri innovatiivisimmat ja luovimmat tapaukset sivuun ja jäljelle jäävät tyhjät raamit, toisinaan ajattelijat ja jälkiomaksujat. Sillä vauhdilla ei kunnan markkinointi edisty siten kuin pitäisi. Se että pysytään liikkeellä, ei auta veturin asemaan joutunutta kaupunkia. Muut kun menevät myös ja kehittyvät. Kunta ja politiikka kuntien välillä muistuttaa formulakisoja. Forssa on jäänyt siinä viimeisten joukkoon. Sellainen talli vaatii melkoisia korjauksia alkaen tallipäälliköstä ja edeten renkaitten vaihtajiin. Pelkkä Kimi Räikkönen kuskina ei auta, jos talli on Heikki Kovalaisen talli. Jokainen yksityiskohta on hiottava kuntoon ja moottorin toimittajan on oltava senkin insinööreineen ykkönen. Ei mikä tahansa tusinatoimittaja. Nyt menneellä kaudella rikottiin jopa karkeita tallimääräyksiä ja omat kuskit kolaroivat ja vielä oman tallin varikolla sekoillen. Sille naurettiin kansallisissa medioissamme. Varo näitä ”minä nousen vielä” tapauksia. – ”Resurgam”. Yhteisten päätösten tekeminen on asiaosaamista ja yhteistyötä. Kuningas on kuninkaalle kapinallinne. ”Rex regi rebellis” (Zachris Topelius). Ei poliitikko pienessä kunnassa tai Suomen kokoisessa valtiossa.
11) Sosiaalinen ja fyysinen eristäminen työtovereista on Suomen laissa jo kriminaalia ja sellaista ei tapahdu, voisi ainakin luulla (54 %). Se on kuitenkin Yhdysvalloissa kiusaamisena yleinen ja helppo osoittaa käräjillä. Kun vaalit olivat viimeksi ohi, alkoi Forssassa suhmurointi, jota kiusattu ei unohda ikinä. Älä ikinä valitse sellaisia ihmisiä päättämään yhteisistä asioista, joiden visio oman kunnan ja talousalueen yhteisistä eduista ei ulotu edes yli yhden vaalikauden. Sellaisen ihmisen moraali ja eettinen selkäranka ei ehkä sisällä mitään arvomaailmaa. Mieti tärkeimmät asiat ja kuka ne voisi tuntea ja myös uskottavasti hoitaa. – ”Res summae”.
12) Ihmisten tulosten mitätöinti ja niistä julkinen valehteleminen ja vähättely ovat osa kiusaajan strategioita (53 %). Politiikassa vaalien aika on juuri tätä ja siihen osallistuvat etenkin mediat. Sosiaalinen media ei muuta teekään. Jokaisella toimittajalla on omat poliittiset mieltymykset ja intohimot. Ne näkyvät kyllä varmasti vaalikiiman kohotessa huippuunsa. Kun äänestät, varo aina rahalla ostettua huomiota. Se on kaikkein turhinta, mitä yhteisten asioitten hoidossa luottamustehtävissä vaaditaan. Naura, jos olet mielestäsi viisas. – ”Ride, si sapis.” On lahja kyetä sanomaan nauraen totuus. – ”Ridentem dicere verum.” (Horatius).
13) Huutaminen, vähättely ja naurunalaiseksi saattaminen (53 %) on kiusaajan keinona tuttua etenkin koulusta, mutta toki myös työpaikoilta. Yllättäen tämä nousi esille vielä vaiheessa, jolloin perussuomalaisia kasvoja nostettiin esille netissä. Se kertoi kuinka luokkayhteiskunta elää vielä ja voi hyvin. Luokkayhteiskunnassa kiusaaminen on osa kasvatusta ja usein elämä itse. Jos haluat pitää luokkayhteiskunnan rajoja ja lisätä niitä, äänestä kiusaajia. Mitä tylsempi ja halveksittavampi tapaus, sitä enemmän ääniä hänelle. Itse hän nauraa vastassa, on naurettava hiiri. – ”Ridere in stomacho” – ”Ridiculus mus.” (Horatius).
14) Kunnian varastaminen muiden tekemästä työstä, imitointi ja plagiointi, on tyypillistä yhteiskunnallista kiusaamista (47 %). Jos alat epäillä, ettei ko. henkilö ole ehkä aivan itse tehtävästä suoriutunut, rakentanut lentokenttää, tuulimyllypuistoa tai tietä Helsingistä Poriin, älä heti mene antamaan ääntäsi hänelle. On mahdollista, että hänen töihinsä kuuluukin pyrkiä vaikuttamaan poliittisesti juuri työpaikkojen luomiseen ja asuinympäristön viihtyvyyden lisäämiseen jne. Ei niistä pidä niin kauheasti toitottaa. Jotakinhan heidän on tehtävä muutakin kuin hoidettava kuolonkankeutta. ”Rigori mortis.”
15) Tyypillisintä kiusaamista Suomessa on valehdella uhrin työsuorituksista (46 %). Jos joku on saanut aikaa jytkyn, ja toista odotetaan, kaikki kunnia hänelle ja hänen osaamiselleen. Jos jytky on levinnyt myös maan rajojen ulkopuolelle, sitä aletaan arvostaa, se on harvinaista herkkua suomalaisessa politiikassa. Pelkällä imitoinnilla se ei siirry muihin puolueisiin. Jokaisella puolueella on puoluekartallamme kohtuullisen selkeä paikka, missä toimia ja tehdä tulosta. Jos paikka on väärä, voi vaaleissa vaihtaa aina puoluetta. Se on demokratian tarjoama keino ja vahvuus. Kun poliitikko hymyilee sinulle, ei ole mitään typerämpää kuin typerä hymy. – ”Risu inepto res ineptior nulla est.” (Catullus).
16) Kun muuta ei enää osata, häirikkö alkaa jurnuttaa, kuinka uhri ei tottele hänen mielivaltaisia käskyjään. Jos tällainen pääsee pahaksi, syntyy jopa puoluehajaannus. Kaikki kun eivät ole välttämättä häirikön ja kiusaajan kanssa samaa mieltä. Jos työyhteisö kaipaa koko ajan pahaan oloonsa uhria, se jatkaa tätä samaa menoa aina maailman tappiin saakka. Takavuosina meillä oli puolue, joka eli näin ja sai myös tukea äänestäjiltä. Kuitenkin koko ajan aina vain vähemmän. Mistä ne riitelevät? Vuohen villoista. – ”Rixatur de lana saepe caprina.” (Horatius).
17) Luottamuksellisten tietojen levittely kiusatusta ja uhrista on sekin yksi keino ja melkoisen yleinen (45 %) Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan. Politiikassa luottamus on tärkeää ja äänestäjän on syytä pohtia, voiko muut luottaa hänen äänestämänsä henkilön kykyyn pysyä ikävissäkin asioissa luottamuksen arvoisena. Jos valtaa on viety, syntyy helposti kiusaus vaikeuttaa koko yhteisön elämää pyrkien nöyryyttämään jakaen luottamuksellista tietoa. Tällainen ruusu kukkiin piikkisestä varresta. – ”Rosa de spinis floruit.” (Hieronymus).
18) Jos kiusattu ja uhri tekee valituksen kiusaamisestaan, se kostetaan (45 %). Käytännössä näin tapahtuu aina. Kiusaamista kun ei olisi ilman siihen liittyvää persoonallisuutta ja työympäristöä, yhteisöä, joka sen on sallinut tapahtuvan. Demokratiassa vaalit kuitenkin tarjoavat mahdollisuuden puhdistaa ilmapiiriä vaihtamalla kiusaajat ja pyrkien oikaisemaan tulehtunut työilmapiiri, poliittisesti umpikujaan ajautunut yhdyskuntarakenne. Nyt sellaisen paikka on juuri Forssassa ja Lounais-Hämeessä. Forssa ei mene sellaisiin vaaleihin kuin moni muu kaupunki Suomessa. Mitä tällä kaupungilla on vielä hävittävänään? Olisiko jo aika kehottaa roomalaisia menemään koteihinsa? – ”Romani, ite domum.” Tai alkakaa viimeinkin tihkua kastetta. ”Rorare.”
19) Herjaaminen ei kuulu vain koululaisten maailmaan. Sukupuoli, puhe, ikä, kieli, vammaisuus jne. ovat tavallisia pilkan kohteita myös Suomessa (44 %). Usein yhdenkin oikean henkilön läsnäolo lopettaa tällaisen lyhyeen. Se on kuin arvostetun rehtorin saapuminen luokkaan. Joillakin on karismaattinen kyky lopettaa pilapuheet, kiusaaminen. Jos löydät karismaattisen henkilön, todella uskottavan, jolla on halua toimia kuntapolitiikassa, sellainen on harvinainen lisä ja vauhdittaa päätöksenteon prosesseja. Tuloksena oli ennen punamulta. – ”Rubrica”. Naura, jos olet mielestäsi viisas. – ”Ride, si sapis. (Martialis).
20) Toisarvoisten töitten määrääminen on narsistisen kiusaajan tyypillisin tapa pitää kiusattua yhteisön sylkykuppina (44 %). Hänen työaikojaan voidaan vaikkapa seurata samalla ja tehdä niistä minuuttiaikataulu. Luottamustehtävissä tätä on vaikea toteuttaa niin, etteikö sylkykuppi häviä heti yhden kauden valtuutettuna istuttuaan ja sen kokemuksen viisaampana. Sen sijaan virkamiesten kohdalla myös luottamusjohto joutuu seuraamaan, miten työt tehdään ja kuinka virkamiehet suoriutuvat tehtävistään. Kun luottamushenkilöstöä vaaleissa valitaan, on hyvä muistaa, että valittavilla on myös kokemusta vaikkapa johtajana olemisesta ja myös hyvin erilaisista työyhteisöistämme. Maailmaa monelta suunnalta nähneet luottamushenkilöt tahtovat vain olla harvassa. Aikaa ei oikein riitä poliittisiin tehtäviin. Jäljellä on vain rauniot. – ”Rudera”. Karkea ja järjestäytymätön aines. – ”Rudis indigestaque moles.” (Ovidius).
21) Epärealistiset vaatimukset ovat kiusaajan työkalupakin tuttuja välineitä (44 %). Kun määräät yksin puurtavan ja eristetyn hankkimaan vaikkapa virastolle rahaa palkkansa verran, kerrottuna se sadalla, ja kieltäen tätä samalla ankarasti poistumasta huoneestaan, syntyy luultavasti ongelmia. Kun työmäärät, määräajat ja vastuu eivät kulje käsi kädessä, kyse on varmasti ammattikiusaajan helvetiksi muuttamasta työyhteisöstä ja sen surullisista seurauksista. Jos niihin ei puututa, vaalit ovat oiva keino puhdistaa ilmapiiriä. Vaaleilla on omituinen merkitys koko yhteiskunnan koneistoon, sen rasvaamiseen, ja nyt kaivataan uutta potkua ja uusia näkökulmia, jytkyä. On rumaa kehua itseään. – ”Deforme etiam est de se ipsum praedicare. (Cicero)
22) Kun perätön kampanja kiusatun savustamiseksi on jo käynnistetty (43 %) eikä työnantaja ole puuttunut asiaan, johtaja ja johtoryhmä on silloin osa ongelmaa. Demokratiassa sen vaihtaminen on yhtä helppoa kuin vaaleissa käyminen. Se on demokratian hyviä puolia ja tekee siitä niin arvokkaan sekä arvostetun valtiomuotona ja nyt myös paikallishallinnon oikeutenamme. Siitä ei pidä tinkiä. De visu; De auditu, De olfactu. – Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa. Dum Spiro, Spero. Toivon niin kauan kuin hengitän.
23) Kiusatun uhkailu ja erottaminen ovat sairauden viimeinen vaihe (43 %). Sen saavuttamiseksi on tehtävä vahinkoa, joka kuntataloudessa on ongelma lopulta koko yhteisölle. Kun väki alkaa kaikota, aina näin lopulta käy, yritykset hakea muualta parempaa sijoittumispaikkaa, jotain on varmasti vinossa. On rumaa kehua itseään. – ”Deforme etiam est de se ipsum praedicare.” (Cicero)
24) Kun kiusatun ja samalla koko tiimin työpanosta aletaan sabotoida, yhteisö alkaa tehdä itsetuhoisaa työtä ja se muistuttaa jo laajennettua itsemurhaa. Kun koko yhteiskunnallinen toiminnan relevanssi katoaa ja vanhat puolueet eivät löydä enää paikkaansa uudessa yhteiskunnassa, ne joutuvat kriisiin. Puolue instituutiona alkaa hävitä ja sen rinnalla myös vanha demokratia alkaa oireilla. Politiikan palauttaminen politiikan sisälle on silloin äänestäjän käsissä. Jos hänkin lyö sen laimin, mitään ei ole tehtävissä. Jumalan armosta – ”De gratia.” Sananmukaisesti. – ”De verbo.”
25) Kun äänestäjäkin jättää työnsä tekemättä tai tekee sen kehnosti, kiusatun uhrin asema on mahdoton (40 %). Kun avainpalaajien kiusaaminen johtaa heidän työnsä sabotointiin, yrittäjä katoaa kaupungista ja maakunta alkaa tyhjetä. Tällöin ollaan jo yhteiskuntarakenteen viimeisellä portilla. Ihmiset ovat kyllä edelleen olemassa, ainakin vanhukset, mutta eivät enää elä. Tätä tarkoitusta varten kirjoitin kuntavaaleja varten 12 teesiä. Varoin kirjoittamasta manifestia tai reformia. Ne on jo moneen kertaan luettuja ja kehnoiksi koettuja. Tulivat ne sitten idästä tai lännestä. Harkitseminen opettaa viisautta. – ”Deliberando discitur sapientia.” (Pubilius Syrus).
Kuntarakenneuudistuksen teesit 1. Kuntauudistuksen keskiössä on ihminen, kuntalainen. 2. Kunnilta ja kuntalaisilta, yhteisöiltä, ei saa viedä puheoikeutta 3. Kuntien erilaisuus on suomalaisen innovaation, uudistumisen, tärkein elementti 4. Kuntarakenneuudistus, rajojen siirto, ei pelasta julkista talouttamme. Lypsävää lehmää ei saa teurastaa. Globaalia ja euron ongelmaa ei poisteta kunnissa. Ajattele globaalisti toimi lokaalisti, ei päinvastoin 5. Opetusta ei pidä leikata ja ikääntymisestä on tehtävä vahvuus. Ne ovat ainoita todellisia vahvuuksiamme. 6. Kuntien yhteistyötä ei pidä kriminalisoida. Suurempi kuntakoko vain lisää sen tarvetta, ei päinvastoin. Rajat säilyvät aina kiroineen. Laput silmillä vaihtoehto on vaarallisin 7. Ylhäältä annetut ohjeet rapauttavat kansalaistaidon ja ovat vaarallisia, ylimielisiä. Sosiaalinen pääoma kunniaan ja kiusaaminen kuriin. Asiantuntijoita ei saa pelätä. 8. Poliittiset virkanimitykset, nepotismi ja harmaa talous lopetettava. Parhaat voimat töihin. 9. Lähiyhteisössä opitaan lähiyhteisön taidot, käyttäytyminen ja pelisäännöt. Tätä kansalaistaidon oppia ei saa rapauttaa virtuaaliyhteisön opeilla. Luovuus, yrittäjyys, moraalinen selkäranka syntyy tästä pohjoismaisesta hyvinvointi-ideologiasta. 10. Kaikkea ei ratkaista politiikalla. Kanasalaistaidot on nostettava kunniaan ja yksilöille siirrettävä vastuuta arkijärven terveessä käytössä. Tämä ei maksa mitään mutta muuttaa kaiken. 11. Perussuomalaiset ottavat vastuun myös moraalisesta ja eettisestä auttamisesta. Jokaisella on vastuu ihmisenä ja jokainen elämä on pyhä. Kun rajoja muutetaan, tehtäköön se tieteen keinoin ja ekologisesti kestävällä tavalla, minimoimalla liikkumista 12. Luottamus omaan elämään ja demokratiaan on palautettava. Jokainen ajamassa omaa etuaan ei ole perussuomalainen arvo. Eikä epäonnistuminen kaiken loppu. Kunta on ystävyyttä, kaveruutta, suvaitsevaisuutta, työtä ja palveluja yhdessä toimien. ”Deus protector noster.” Jumala meidän suojelijamme. (Porin kaupungin motto). Sanottu riittää viisaalle. – ”Dictum sapienti sat est. (Plautus).
Tekstin aiheet: