Presidentin vaalit on ohi ja Niinistö odotetun suosittu mutta ei nyt sentään yli sadan prosentin äänimäärällä.

Oli niitäkin kuntia, joissa olisi tarvittu toinen äänestyskierros, liki parikymmentä. Lappi eroaa kaikissa vaaleissa muista maakunnistamme kuntineen ja niin nytkin. Sauli Niinistö jää kuitenkin historiaan presidenteistämme vähiten kansaa jakaneena tolkun ihmisenä. Niinistön pitkä tausta ja monialainen osaaminen sekä supliikki karsima sen kun parani vuosien myötä. Kansanliikkeen taakse asettuminen oli todella häneltä poliittista kypsyyttä osoittava teko, irtautuen samalla kokoomuslaisesta taustastaan. Sitä tarvittiin ja sen näkyi tuloksessa.

Samalla perinteinen puoluekenttämme joutui entistäkin syvempään kriisiin niin vasemmalla kuin etenkin keskustassa. Vain perussuomalaiset ja Laura Huhtasaari onnistuivat vaaleissa ja samalla vakiinnuttivat kenttänsä puoluehajaannuksen jäljiltä. Paavo Väyrysen kohdalla tulevat vaalit näyttävät kuinka uuden ja “innovatiivisen” puolueen käy ja samalla Sipilän johtaman keskustan. Puolue kun on nyt hajaannuksen tilassa. On Sipilän ja Väyrysen puolue. Väyrysen puolue sai paremman kannatuksen. Vasemmisto ei saanut yhteensäkään samaa äänimäärää kuin dramaattisen tappion aikanaan presidentinvaaleissa kokenut Paavo Lipponen. Ketä äänesti äärivasemmisto? Entä maan johtava oppositiopuolue? Huhtasaari löi molemmat äänimäärällään. Eihän se nyt pelkästään Niinistön suosiolla selity. Liian heppoinen selitys. Eikös hänen taustansa ole kuitenkin kovasti oikealla ja kokoomuksessa? Eikä sinne mahdu kuin runsas 60 % äänestäjistä. Paikoin alle puolet. Eikä kai nämä kommunisteja ole? 

Antti Halonen kirjoittaa asiaa lehdessään (Iltalehti). Huhtasaari osoitti presidentinvaalien pronssimitalillaan, että perussuomalaiset ei ole kuihtumassa mihinkään. Hänen äänisaaliinsa on lähellä perussuomalaisten gallupkannatusta. Äänestäjät kokivat ehdokkaan omakseen, eivätkä lähteneet äänestämään esimerkiksi Niinistöä. Samalla kentällä tehtiin työtä, jossa puoluehajaannuksesta oli vain muutama kuukausi ja ehdokaskin maakunnissamme, Satakuntaa lukuunottamatta, tuntematon.

Kenttä toimi ja kiitos siitä loistavalle Laura Huhtasaarelle. Nyt hänet sitten tunnetaan. Sen sijaan puolueet vasemmalla ja keskellä ovat suuren hämmennyksen vallassa. Huhtasaari ja perussuomalaiset kun keräsivät ääniä enemmän kuin vasemmisto yhteensä ja taakse jäi myös Väyrynen, Vanhanen ja kokeneita puolueensa kehäkettuja ja puoluekoneistoja. Nyt ne on yritettävä rasvata pikaisesti tuleviin maakunta- ja eduskuntavaaleihin. Se ei voi tapahtua pelkkänä Helsingistä ohjattuna puoluetoimiston mahtikäskynä ja mainostoimiston työnä. Presidentinvaalit vei periteiset puolueemme entistä pahempaa solmuun ja kriisi syveni. Matti Vanhanen teki hänkin töitä hartiavoimin ja kenttää liki pari vuotta kiertäen, turhaan.

Perussuomalaiset on tulossa suurena yleispuolueena niin maakunta- kun eduskuntavaaleihinkin. Presidentinvaalit oli puolueen kokoava tulikaste Jyväskylän historiaan jäävän kokouksen jäljiltä. Se oli toinen merkittävä tapahtuma jo odotetun Niinistön selkeän voiton rinnalla. Kyllä kokeneet politiikan tutkijat ja toimijat tämän ymmärtävät Suomen vakiintuneissa oloissamme. Vai onko puheet ”vakiintumisesta” palkkää harhaa ja silmänlumetta.

Eikä se tullut heille edes suurena yllätyksenä. Edellisen kerran näin kävi SMP:n aikoihin, jolloin juuri presidentin valitsijamiesvaalit ja kokoomuksen sekä Vennamon voitto siellä edelsi suurta menestystä vuoden 1970 eduskuntavaaleissa. Olkoonkin että Kekkonen valittiin selkeästi presidentiksi. Nyt vain eletään eri maailmassa ja mediatkin ovat kokonaan toiset kuin silloin. Suomalaiset ovat vain samoja suomalaisia. Venäjällä ja Natolla pelotellaan, Itämeren kysymyksellä askaroidaan, sotapelejä valmistellaan. Se oli näiden vaalien satoa ja outoa maailmaa. Niillä ei maakunta- ja eduskuntavaalejamme hoideta. Siellä odottavat kokonaan erilaiset sotesotkut, massatyöttömyys ja yleislakon pelko keskellä nousukauden huippua ja kansan jakautumista kahtia maaseudun samalla autioituessa ja väen tunkeutuessa muutamaan metropoliin. Hehän eivät edes ymmärrä enää toisiaan. Samaan aikaan miljoona suomalaista ei ole vielä nettiään edes avannut ja Kainuun sähkökatkoista syntyneet ongelmat eivät näytä edes kantautuvan etelän päättäjien korviin. Kun jäävät työttömäksi eduskunnasta, käynnistetään vuosia kestävä sopeuttaminen normaalin ihmisen elämään. Heidän asioitten hoitajille. Voiko enempää enää vieraantua kansastaan sankoja jakava entinen pääministerimme ja nykyinen Sipilä tai vihreitten puheenjohtaja, demareitten ”älymystö”.