” Äänestystä pidettiin Kreikassa demokratian riemuvoittona. Kului vain pari päivää, ja pääministeri Aleksis Tsipras marssi ylpeänä, mutta tosiasiassa hattu kourassa velkojien ja EU-johtajien pakeille.

Kreikka haluaa jälleen saada uuden kolmen vuoden tukipaketin ja lupaa vastineeksi aloittaa vero- ja eläkeuudistukset sekä talouden modernisoinnit, jo heti ensi viikolla. Näitä uudistustoimia on Kreikalta vaadittu tukipakettien vastineeksi monta vuotta.

Näin kaikki alkoi: Kreikka liittyi EU:n jäseneksi jo vuonna 1981. Päätös oli poliittinen samoin kuin Kreikan ottaminen euroalueen jäseneksi vuonna 2001. Isoista EU-maista erityisesti Saksa on halunnut strategiselta sijainniltaan tärkeän Kreikan mukaan kaikkiin ytimiin. Muun muassa Suomi, joka liittyi euroon jo pari vuotta aiemmin, vastusti Kreikan liittymistä euroon.

Ja kuinkas sitten kävikään? Kreikka liittyi yhteisvaluuttaan virheellisillä talousluvuilla. Vuonna 2009 pääministeri Georgios Papandreou tunnusti EU-kollegoilleen, että maan julkisen talouden alijäämä oli lähes 13 prosenttia. Tunnustuksesta alkoi euron ja rahoitusmarkkinoiden kaaos, jota on jatkunut tähän päivään saakka.

Kreikka on saanut satoja miljardien edestä tukilainoja vuodesta 2010 alkaen. Ja kaikkien niiden ehtoina ovat olleet säästöt ja uudistukset. Siitä huolimatta Kreikka on yhä edelleen pahoin korruptoitunut, veroja on lähes mahdotonta kerätä, ja julkista sektoria on paisutettu vuosi vuodelta.

Mutta miksi kreikkalaisen yhteiskunnan uudistaminen on niin vaikeaa?

Eräs vanhempi valtiomies analysoi tilannetta näin: Kreikassa on toki syntynyt demokratia, mutta se oli tuhat vuotta pimennossa. Tänä aikana Kreikka oli satoja vuosia ottomaanien vallan alla, ja kuria kotimaassa pitivät ortodoksipapit. Jos kansa kapinoi, papilta lähti pää – se siitä kreikkalaisesta demokratiasta.

Toisin sanoen, Kreikkaan ei koskaan ole syntynyt minkäänlaista toimivan yhteiskunnan hallintorakennetta, kuten esimerkiksi Suomeen syntyi, koska olimme satoja vuosia Ruotsin vallan alla. Ruotsi antoi Suomelle maailman moderneimman yhteiskunta- ja hallintomallin, jonka hedelmistä nautimme yhä.

Koska isot eurooppalaiset maat, erityisesti Saksa, ovat halunneet Kreikan EU:hun ja euroon, on heidän vastuullaan myös varmistaa se, että Kreikka saadaan kuntoon ja eurooppalaisten veromaksajien piikki pannaan kiinni.

Ihmistä, jota ei politiikka kiinnosta, kutsuttiin antiikin Kreikassa idiootiksi. Hieman modernimman sanonnan mukaan tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka sokeasti uskoo ja aina antaa.

Näin kirjoitti Kreeta Karvala Iltalehdessä tasan kaksi vuotta takaperin vuonna 2015. Tänään pääuutinen koskee G20 valtioiden kokousta ja sen päätöslauselmaa Hampurissa, Putinin ja Trumpin tapaamista, mielenosoituksia Hampurin kaduilla.

Media seuraa kuinka Putin tuijottaa Trumpia, kuinka he kättelevät, psykologinen toimittajan silmä on tarkkana ja Syyria saa olla hetken rauhassa mittavilta pommituksilta. Ilmastomuutos ja globaali kauppa jatkaa kulkuaan kuten ennekin, eikä kukaan meistä törmää koskaan näiden henkilöiden julkilausumiin, meitä henkilökohtaisesti koskettavana, muuten kuin menetettynä aikana seuraten näitä hetkiä, uutisia, medioitamme, viihdettä viikonlopun helteitä odottaen. Ei niitä tule nytkään mutta ehkä sitten elokuussa intiaanikesämme.

Idea suomalaisesta puhalluksesta alkoi oikeataan Kreikasta. Demokratia käynnistyi sieltä mutta ilman käsitettä “yksilö”. Sitä ei tunnettu. Ja se vietiin heiltä ja nyt sitä ei enää ole. Samoin Suomi sai demokratian ja sen välineet muualta. Mutta sen ydin oli YKSILÖSSÄ. Ei yhteisössä (oikos) tai kaupungissa tai valtiossa (polis).

Syntyi teatraalinen ja yksilön psykologisia, narsistisia, tarpeita palveleva demokratia. Ahne ja pelureitten ylläpitämä. Ruotsi ja Venäjä olivat erilaisia. Ovat edelleenkin. Vaalitkin ovat listavaalit Ruotsissa. Jos demokratia (oikos) ja polis ei kiinnosta lainkaan, kyse on todella idiooteista osana yhteisöä.

Idiooteilla on Suomessa kymmeniä puolueita narsistien perustamana. Kukaan ei näytä edes tuntevan perustuslakiaan. Jos ne viedään puolueen ohjelmaan, osakin, niitä pidettäisiin taivaallisina tavoitteinamme.

Tiedän, kun olen kokeillut, ja kyselylomakkeissa niitä esitellyt. Ei niitä tunneta lainkaan, opeteta kouluissamme. Historia, valtiotieteet, maantiede samaan aikaan biologiaan yhdistäen, luonnontieteet ihmistieteisiin, ovat suomalaiselle vaikeita aiheita, lähdettäessä äänestämään YKSILÖÄ joka olisi ammattinsa osaava vaaleissamme.

Erot kun yksilöiden välillä ovat tolkuttoman suuria. Vertaile vaikka huippu-urheilijoita alan amatööreihin oli laji mikä tahansa. Amatööri ammattilaisten joukossa on koominen ilmiö mutta ei enää politiikassa. Jos politiikka palvelee YKSILÖÄ eikä yhteisöä (oikos) tai valtiota (polis). Politiikka ahneen narsistin välineenä on kauhea katseltava ja johtaa mediaan, jossa yksilö edustaa valtiota, maakuntaa, aluetta, yhteisöä ja on sen näköinenkin. Se on vaarallista eikä vain idioottien puuhaa mafian tapaan rakentaen instituutiota henkilösuhteitten ja luottamuksen varaan, vuoroin palkiten ja kostaen.

Sitäkin, perustuslakejamme, valvovat ketkä sattuvat ja poliittisena pelinä eduskunnan perustuslakivaliokunnassamme. Ei meillä ole alan tuomioistuinta. Se nyt vain jäi syntymättä, sekin. Kun piti syntyä ensin monarkia valtioksi. Kun ei syntynyt presidentille jäi tolkuton valta. Kekkonen ei käynyt vaaleissa koskaan ja tilaili tarvittaessa nootteja. Olemme kummajainen demokraattisena valtiona ja parlamenttimme vielä oudompi puolueineen. Sama pätee nyt soteen ja maakuntamalliin sekä niiden toteutukseen alkaen Matti Vanhasen ensimmäisestä hallituskaudesta. Mediamme kirjoitteli Vanhasen morsiamista ja tuppilaudoista, rötösvaaleistamme.

Vaaleissa käy dementoituneet ja katsellen kuvia yksilöistä, tutuista tai tuntemattomista, joita valita hoitamaan lakeja ja niiden valmistelijoita, kansanvälisiä ilmiöitä osaamatta mitään, yhtään mitään työstään. Sosiologian ja yhteiskuntatieteet korvaa psykologia ja mikrotalous makrotalouden. Eikä niitäkään ymmärretä. Matematiikka on kymmenjärjestelmän opiskelua sekin.

Regionaalinen (regional) alue ei ole spatiaalinen (spatial) vaan mentaalinen, yksilöä palveleva ja vääristynyt sekin. On vain yksi alue ja yksi politiikka (politics) kun Brysselissä puhuvat useammasta (policy). Idioottien alue, joka piirretään kartalle (jos osataan mittakaava muutokset) ja mentaalisena vielä vääristellen (mental map).

Hulluille voi tehdä demokratian, joka on kuin kreikkalainen valhe… Kreeta toimittajana (IL 2015) ei vain tiedä kirjoituksessaan, ettei kreikkalaisten demokratia ollut alkuunkaan kuten suomalaisten hupsu kyhäelämä. Yksilöä voi siinä pettää ja tehdä myös petoksen petoksia, puhalluksia. Lupailla lottovoittoja. Sen saat mitä tilaat. Makrotaloudesta, sen kapeasta alasta Nobelin saanut, alkaa olla asiantuntijana missikisoissa ja yhteiskuntaa koskevissa poliittisissa ongelmissamme. Upeaa häneltä. Nauttii olostaan. Parempi kuin päinvastoin, missikeisarit politiikan tuntijoina ja Trumpin tapaan maailmaa halaten, Putinia jämäkästi tervehtien.

Yksilölle tehdyt uutisetkin ovat vääristyneitä. Muinaisen kreikkalaisen olisi ollut mahdoton niitä ymmärtää Trumpin ja Putinin valtioista puhuttaessa, Suomesta nyt puhumattakaan. Olemme umpikujassa yksilöllisyyden tuoman idiotismin myötä. Rasismi ja stereotypiat syntyvät nekin tästä. Kun tätä kirjoitan, se menee harakoille. Kun Jussi Halla-aho tämän kirjoittaa, sitä aletaan kuolata.. Demarin tai kokoomuslaisen, vihreän johtajan tekstinä tämä sama aihe puhalluksineen olisi heille Jumalan sanaa… Näin tyhmiä idiootteja he ovat.. Yksilöt osana demokratiaa ja puhallusta..

Kun perussuomalaisesta puolueesta erosi kansanedustajia, Anssi Joutsenlahti ei eronnut. Eikä kukaan muukaan hänen vaalipiirinsä ja talousalueensa perussuomalaisista. Anssi ei aikanaan eronnut myöskään SMP:n hajotessa ja tämä ei ollut hänelle edes vaikea valinta, päinvastoin.

Kahdeksatta vuosikymmentä käyvä kirkkoherra juoksee koska tahansa maratonin ja tietää missä mennään. Puoluehallituksessa hän ei ollut myöskään ketään erottamassa. Ihmisillä kun on lupa tehdä myös virheitä. Moni medioissamme näyttääkin jo puhuvan kahdesta perussuomalaisesta puolueesta. Äly alkaa palata pätkittäin, puhallus on oivallettu, mutta sitä ei voi vielä oikein tunnistaa, se hävettää medioitamme.

Kakkosketju on nyt hallituksessa ja ykkösketju oppositiossa. Tai kuinka vaan. Yksi tykkää työstä ja toinen äidistä. Poliitikon on viisainta tykätä äänestäjistään. Joku on myös katsonut elokuvan “Puhallus”. Siinä ideana on huijaajien huijaaminen lavastuksen avulla. Lavastus on tehtävä vain tavalla joka miellyttää katsojaa, mediaa ja kilpailevaa puoluetta, hallitusta ja sen kahta ministeriä, YKSILÖÄ. Yksinkertaisia yksilöitä, ahneita, vallanhaluisia.

Siis petoksen petos ja sen osaaminen lavastuksena uuden mediayhteiskunnan hybridinä. Elämme hybridiyhteiskunnassa ja kybersodissa. Olen kirjoittanut aiheesta satoja artikkeleja ja kirjojakin. Miten niitä luet, kun et ymmärrä koko käsitettä. Satoja sivuja rankkaa tekstiä. Putin ja Trump ymmärtävät mutta vasta vuosikymmeniä julkaisun ilmestymisen jälkeen ja avustajiensa kautta. Puhallus on jo tehty, moneen kertaan. Lopulta myös Suomessa.

Joku ymmärtää heti, toinen ei koskaan. On ymmärrettävä heti, eikä kuljettava kohti lavastettua ansaa. Myöhemmin ymmärrettynä se on reaaliaikaisessa maailmassa historiaa ja sitä ei voi muuksi muuttaa. Historiaa ei voi muutella. Sen mukaan eletään tätä päivää ja tulevaa. Puhaltaja on ollut muita kyvykkäämpi, osaavampi.

Se on tiedettä ja sen joka osaa tai ei osaa. Vastapuoli kun haluaa kertoa huijatuksi tulleena vain oman totuutensa omille äänestäjilleen, medioilleen, virkamiehille ja kouluttajille. Muuten koko hallitukselta ja siellä puuhastelevilta puolueilta johtajineen, näiltä vahingoniloisilta toimittajilta, medioiltamme heidän tukijoina, menisi uskottavuus. Kyse kun on tietoyhteiskunnan HÄPEÄSTÄ. Joutuminen tunnustamaan tämän itselleen on osa ikävää yhteiskuntamme syvää kriisiä. Häpeä eletään aina yhdessä, jaettuna häpeänä, ei yksilönä. Siitä vaietaan eikä opita mitään. Ei nytkään.

On siis uskottava omiin valheisiin, omaan narratiiviseen kertomukseen, vaikka ne ovatkin valemediaa. Tätä Timo Soini ei kehitellyt saunan lauteilla kavereittensa kanssa.