Yhdysvaltain 45.presidentti kertoi merkittävänä vallankäyttäjänä kuinka media on epäluotettava ja käyttäytyy kuten valtaa hamuava valtiomahti. Näin se neljäntenä valtiomahtina varmaan tekeekin. Kuinka lähellä tämä neljäs valtiomahti on populistiksi mainittua Donald Trumpia?

Media joutuu esittämään asiansa siten, että kuka tahansa sen ymmärtää. Medialla ei ole mahdollisuutta muuhun kuin populistiseen esitystapaan. Tällöin vallasta kilpaileva onkin juuri toimittaja populistina vastaan poliitikko populistina. Tiedettä popularisoitaessa tämä asetelma tulee varmasti tutuksi. Riski tulla ymmärretyksi väärin voi pilata hetkessä urasi. Toimittaja voi myös käyttää tahallaan sinua tutkijana väärin. Jokainen tiedettä ammatikseen tekevä välttelee medioitamme ellei ole alan popularisoija samalla ja ymmärrä toimittajan työtä.

Uusi mediayhteiskunta toi politiikan sosiaalisen median kautta suoraan kansan (popula) ytimeen, jolloin vallasta kamppaili, jälleen kerran, aidosti kansa ja sen edustajat MEDIASSA. Kyse on mediayhteiskunnan sisäisestä vallankäytöstä, jossa valtaa hamuavia on paljon muitakin kuin poliittinen valta, professionaalinen valta tai vaikkapa juridinen valta rahasta ja korporaatioiden byrokratiasta nyt puhumattakaan.

Aiemmin jaoimme politiikan ja puolueet sosialisteihin ja ei sosialisteihin. Nyt tuo jako on auttamatta vanhentunut. Jakolinja kulkee etenkin Suomessa populismin ja ei populismin välillä. Siinäkin on vielä jakolinja, jossa on tämä perinteinen ja vanha populismi määritelmineen ja sitten uuspopulistit. Nämä uuspopulistit ovat lähellä uusmedioitamme. Suomessa uuspopulistit rakensivat oman puolueensa perinteisen populismin (SMP) arvoja ja aatemaailmaa sekä organisaatiota käyttäen. Muualla Euroopassa toiminta on ollut hapuilevampaa.

Suomessa populismilla on hyvin vanhat traditiot alkaen agraarin ajan maalaisliitosta ja työväenliikkeen synnystä. Molemmat syntyivät Suomessa populistisella tavalla maaseudulla ja taajamissa, jotka olivat pieniä maaseutumaisia yhteisöjämme. Lähes 90 % ihmistä asui maalla.

Sama pätee mediaamme ja lehdistömme syntyyn sekä sen muutokseen. Perinteinen populismi ja sen mediat muuttuivat nekin käsi kädessä uusmedioitten synnyn myötä, jolloin syntyi myös uuspopulistinen liike. Se että samaan aikaan maailmalla toki tapahtui muutakin, ei ole suomalainen populistinen ilmiö ensinkään vaan vaikkapa arabi-islamilaisen vallankumouksen seurausta Suomen rajoilla. Sellainen ei synnyttä populistisia kansanliikeitä.

Toki tämä syntynyt uuspopulismi otti kantaa kansallisesti odotetulla tavalla niin paikallisiin kuin globaaleihin muutoksiin. Syntyi kuitenkin vaikutelma, jossa populismia ja puoluetta alettiin määritellä yhden ilmiön kautta (media määritteli), jolloin institutionaalinen kansanliike, jolla oli pitkä traditio ja juuret historiassamme, alkoi edustaa medioissamme yhtä ilmiötä tai protestiliikettä.

Näin siitä huolimatta, että sillä oli vankka arvomaailma, normisto ja moraali sekä maailmankuvalliset, vahvasti suomalaiskansalliset yleispuolueen normatiiviset, populistiset kansanliikkeen juuret ja yhteiskunnallinen tehtävä. Se poikkesi selvästi vaikkapa vihreästä liikkeestä ja sen synnystä.

Suomessa puolueet joutuivat syvään kriisiin, jonka tausta oli kansallinen. Muualla Euroopassa kriisin syyt olivat pääosin muualla mm. sosialismin kriisissä ja Marxin oppien kaatumisessa. Kansallisten puolueitten muuttaminen vastaamaan EU:n poliittisia liikkeitä ei vastannut likimainkaan kansallisia populistisia puolueitamme.

Yhdysvalloissa ja Ranskassa ilmiö on kovin erilainen ja poikkeaa Kanadan populismista. Syy löytyy vaikkapa yhteiskunnallisesta kehitysvaiheesta mutta selittäjiä on toki paljon muitakin. Oleellista on, että jako populistisiin, uuspopulistisiin ja ei populistisiin puoleisiin on keskeinen osa mediayhteiskunnan muutosta ja sen murrosta, hybridi- ja kyberyhteiskunnan syntyä.

Näin myös Suomessa, jossa pääministeri kertoi olevansa muuta kuin poliitikko ja halusi ottaa etäisyyttä puolueensa ohella myös mediaan. Yhdysvalloissa näin on tapahtunut niin ikään ja vastaavaa kehitystä on havaittavissa myös Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Emme ole yksin ja ymmärrämme mistä on kyse silloin, kun haemme vastausta suoraan kansalta ja seuraamme sen käyttäytymistä sosiaalisissa medioissamme.