By Matti LuostarinenOn 21 Aug, 2020 0 Comments
Meillä on kaikki mahdolliset vakuutukset alkaen lapsista ja jatkuen vanhuuteen, olemme vakuutettuja syntymästä hautaan ja myös matkoillamme, kaikki omaisuutemme on vakuutettu ja ties minkä varalle. Matkamme ja terveytemme, kuolmammekin on vakuutettu ja potilasturvallisuus sairaalassa. Työ ja työttömyys, työkykymmekin ovat vakuutettuja mutta tärkein jostakin syystä puuttuu. Ja sen mukana kaikki.
Meidän demokratiamme ja sen tärkein, puolueemme ja niiden äänestäminen, politiikan uskottavuus ja luottamus sekä siitä annettava turva ja takuus puuttuvat kokonaan.
Me emme luota tutkimustemme mukaan puolueisiimme, poliitikkojemme lupauksiin ja demokratiaan juuri lainkaan. Se on ymmärrettävää. Äänestyskopin ja poliitikon lupausten välillä takuu loppuu heti kun hillotolppa on hankittu, näin Soinin päivänä asiaa pohtien.
Kun sanktiot ja vakuutus puuttuvat, jotain hyvin keskeistä on jäänyt hoitamatta vakuutuksineen ja korvauksineen. Kaikki muu on jo politisoitukin ja vakuutettu, mutta ei tätä, demokraattisen kansalaisvaltion ydintä, äääntämme vaaliuurnaan.
Ei ihme että kansa ei siihen luota ja mediavalta runtelee vasemmalla mellastaen journalisteineen, muka äänestäjän puolta pitäen ja sen turvatenkin. Kuka sellaiseen luottaa ja uskoo ilman sanktioita, tiesi ja keskustalainen puolueensa ryhmyri ja taas oli pantava asialle ainut lahjomaton suomalainen virkamies.

Politiikkavakuutus olisi vakuutus siltä varalta että poliittinen liike ja puolue, poliittinen henkilö, alkaisi lipsua lupauksistaan.

Puolueet joutuisivat ottamaan tältä onnettomalta tapahtumalta, pinetä äänestäjäänsä näin suojaten, vakuutuksen ja samalla vakuuttamaan myös ehdokkaansakin lupauksineen. Kansalainen äänestäjänä voisi hänkin hakea vakuutusturvaa. Organisaatio toimisi samaan tapaan kuten vaikkapa potilasturvallisuudesta vastaava elin ja instituutiomme. Sellainen on mahdottoman aukoton ja luotettava, siinä missä mikä tahansa epäkimurantti vakuutuksemme.

Potilasvahinkoja varten sairaalat ovat hakeneet omat vakuutuksensa. Puolueet toimisivat samalla tavalla. Jos lipsumista lupauksissa tulee runsaasti, vakuutusmaksu on korkeampi. Tätä potilasvahinkojen kohdalla seurataan sairaaloittain ja samalla tavalla voidaan menetellä myös paikallispoliitikkojemmekin kohdalla. Sakot maksaa korotettuina puolue, joka hakee tätä varten valtiolta tukea ja saakin sitä nuppilukunsa mukaan laskien. Vahinkoja kun sattuu enemmmän suurelle kuin pienelle puolueelle. Valtion konttori hoitaa maksutuksen vaaliyön jälkeen heti ensimmäisenä arkipäivänä tai ehkä sittenkin itsenäisyyspäivän aattona.

Tämä demokratiatakuu olisi korvaamaton lisä maailman onnellisimmalle kansakunnalle ja sen vaalipäivän suojalle. Nythän me emme, tutimusten mukaan, luota puolueisiimme enää juuri lainkaan. Sanktiot kun puuttuvat lupauksiltamme. Ja kansalaiselta vakuutusturvakin. Kun FINE ja monet muut instituutiomme ovat jo valmiiksi poliittisesti värittyneitäkin, tämä lisäys olisi helppo hoitaa ja mielikuva pelin politiikasta ja petoksesta vaalien jälkeen, demokratian rapautumisesta puolueineen, olisi kerta heitolla hoidettu korvaamalla äänestäjälle koitunut vahinko heti vaaliyön jälkeen. Näin vaalien seurantaankin syntyisi poikkeuksellinen uusi jännitte.

Äänestäjälle syntynyt vahinko voidaan korvata vaikkapa hänen verotustaan keventäen tai eläkettä nostaen seuraaviin vaaleihin saakka. Näin äänestysaktiivisuuskin nousisi hyvinkin sadan pintaan. Kimurantista politiikasta pääsisimme epäkimuranttiin aikaan siinäkin.

Monikin vakuutuyhtiö olisi heti valmis antamaan tukeaan tälle politiikan demokratiatakuulle ja siitä voisisimme tehdä myös kansalaisaloitteenkin. Olisimme jälleen askeleen edellä muuta maailmaa ja ensimmäinen kansakunta maailmalla vakuuttaen jokaisen äänestäjämme äänenkin ja sen tuoman tuloksen. Luottamus puoluelaitokseen palaisi kerta heitolla. Mehän luotamme oikeuslaitokseenkin ja poliisiin, lakiin ja järjestykseen, mutta etenkin sanktioihimme.

Ettei vaan olisi tämä vakuutus demokratiamme ja rapautuvan puoluelaitoksemme pelastus siinä missä kuihtuvan vakuutustoimintammekin. Kas kun ei ole kukaan ennen minua tätä edes pohtinut kansalaisaloitteena ja demokratiamme tukipylväänä, vakuutuksena, joka on koko institutionaalisen kansalaisvaltiomme perusta.

Tanskassa ja Ruotsissa on vakuutuyhtiöitä, jotka mieluusti ottavat tämän hoitaakseen, jos emme oikein omiimme uskalla heti tältä istumalta luottaa. Idästä päin apua ei pidä nyt hakea eikä Yhdysvalloista. Tämän on oltava ihka omamme ja Pohjolan yhteinen asia. Sen valmistelun voi antaa maan ainoalle lahjomattomalle ja viimeksi huippu-urheiluamme pohtineelle, mutta myös aiemmin vaaliemme rahoitusta ja sanktioita kansanedustajillemme miettineelle, vaaliemme löperöt lait korjanneelle, nyt nimeltä mainitsemattomalle henkilölle.