Alkoholisimi ja märkä vuosisatamme oli rötöksineen mahdollista vain kieltolain aikana ja sen seurauksena. Kun jotain kielletään ja rajoitetaan, siitä tulee kapitalismissa erityisen kysytty ilmiönä. Kun laki lopetettiin ja viina vapautui ongelmat alkoivat kadota.

Tämän päivän Helsingin Sanomat (12.6) on havainnut kuinka kulttuurit, joissa on aborttikielto, tekevät enemmän abortteja kuin maat, missä kieltoa ei ole. Näin se menee. Kielletty asia tulee aina ongelmaksi ja työ, joka on kielletty hedelmä, alkaa olla sekin kysyttyä. Näin myös innovaatio, joka on muuttaa maailmaa, ja joka kielletään, alkaa yleistyä kuin tuli tappurassa.

Kun konservatiivi ja säilyttäjä alkaa jarrutella omilla arvoillaan jotain hänelle epämiellyttävää, innovaatioaallon kärki terästäytyy, jolloin ilmiö leviää pian myös ensimmäisen vaiheen omaksujille ja lopulta myös viimeisen vaiheen vitkastelijoillekin. Tässä ääripäät ruokkivat toisiaan ja syntyy kaksinapainen yhteiskuntamalli.

Tämänkin totuuden konservatiivi jälkimaksuja kieltää. Avoin ja suvaitsevainen yhteiskuntamalli on hänelle kirous myös aikana, jolloin ilmiöt etenevät reaaliaikaisesti ja välittämättä lainkaan vaikkapa perinnepuolueistamme ja suljetun yhteiskunnan pelisäännöistä. Syntyy kriisi, joka koskee puolueitten rinnalla koko yhteiskuntakoneistoamme.

Aikatieteet ja maantiede, paikka- ja aluetieteet, muuttuivat nekin ja vanhat teoriat menivät uusiksi. Eikä vain teoriat vaan samalla syntyi paradigmainen muutos. Se ei muuta vain rakenteita, malleja ja teorioita, vaan koko maailmankuvamme.

Nyt nämä muutokset iskevät yhteen hallituksen ja opposition välillä haettaessa uutta maailmankuvaa ja mallia, jota ei sellaisena rakenteena tai mallina, jossa mukana on vanhaa teoriaa, ole olemassakaan.

Näin syntyvä riita on hyödytön ja ratkaisua riidalle haetaan etsimällä syntipukkeja. Malli on ikivanha ja sellaisena kristinopin kautta myös ratkaistukin. Opin kielto vain palauttaa meidät takasin taantumaan. Toinen maailmansotamme syntyi tätä kautta ja olisi toki voitu välttääkin. Sotaa oli vain opittu pitämään yhtenä keinona ratkaista ongelmiamme. On se mukana edelleenkin keinovalikoimissamme. Sitä varten ovat armeijat ja aseemme, tapa ylläpitää rauhaa valmistautuen sotaan.

Sosiologisia ilmiöitämme ei saisi psykologisoida ja muuttaa sitten stereotyypeiksi yhteiskuntamalleina poliitikkoina eläen ja elämöiden. Elämme hyvin erilaisissa kuplissa ja maailmankuvamme ei ole sama kuin mitä kuvittelemme naapurimme elämänä. Otan esimerkin.

Yrittäjä myy suoritteita. Ei aikaansa. Aikaansa myyvä ihminen ei tätä ymmärrä ensinkään. Kun puhutaan perhevapaista, tarkoitetaan aikaansa myyviä ihmisiä. Se on eri asia kuin suoritteita myyvät ihmiset. Suoritteita myyvä ihminen on mukana kilpailussa. Aikaansa myyvä ihminen ei sitä tunnista aina lainkaan.

Kilpailuyhteiskunnan rakenteet ovat vasemmalla aivan eri tavalla ymmärretty kuin oikealla. Antti Rinne ymmärtää taloutta aivan eri tavalla kuin edellinen pääministerimme yrittäjänä. Siirryttiin oikealta vasemmalle. Ostettiin sellaista, jota ei voi ostaa. Suoritteita voi ostaa mutta ei aikaa.

Aikaansa myyvälle ihmiselle pelkkä vaikutelma työstä riittää. Oleellista on siihen käytetty aika, ei syntyvä suorite. Kun suorite, tehdyn työn määrä ja laatu, jätetään ulkopuolelle, siirrytään vasemmalle. Kun aletaan vaatia myös tulosta ja suoritteita, työltä laatua, siirrytään oikealle. Vasemmalla väitetään kuitenkin muuta, jolloin kyse on taloudesta, ei sosiologiasta. Kapitalistin oletetaan maksimoivan voittojaan laadun kustannuksellakin. Sellainen kapitalisimi ei ole tervettä ensinkään. Elämme sekataloudessa.

Tämä erotti aikanaan sosialismin ja kommunismin idässä lännestä. Ja kyllä se näkyy siellä vielä tänäänkin. Muistamme miten Neuvostoliiton kanssa käytiin vaihtokauppaa. Ja millaisilla suoritteilla. Ne eivät kelvanneet paperinakaan länteen. Ja öljykriisin aikana tällä vaihdettiin halpaa öljyä ja se meidät pelasti.

Työn laatu parani samalla ja voitimme aikaa muihin OECD maihin verrattaessa etenkin innovaatiopolitiikassamme. Syntyi uusia innovaatioitakin, muitakin kuin Nokia, samalla kun muu länsi kamppaili kriisinsä kanssa ja menetti hetkeksi uskonsa jopa tieteeseen ja innovaatiopolitiikkaan. Kuroimme kiinni paranevilla suoritteilla aikaa, joka oli menetetty sodan ja sen jälkien hoidon aikana. Tämä oppi on hyvä muistaa myös tänään. Nyt se on unohdettu.

Antti Rinne on ay-juristi, joka ei aina muista muuta kuin ajan ja sen myynnin sekä kolmikannan neuvottelut julkisen sektorin sisällä. Kun hänet tapasi Ounasjokilaaksossa ja Levillä, jonne rakennettiin kokonaan tyhjästä matkailukylä, kiellettiin Ounasjoen rakentaminen ja alueen hukuttaminen kylineen Sirkan altaaseen, hän ei ymmärtänyt asian vakavuutta, suuruuttaa ja mittakaava Suomessa.

Hänelle riitti hissiyhtiön hallituksen johtajan paikka ja kestitys valmiissa hotellissa. Samaan aikaan vihreät perustivat Forssassa oman puolueensa Koijärvellä kiusaamalla maanviljelijöitä. Heitä ei kiinnostanut lainkaan osallistuminen koskisotiin, koskiensuojelulakien hoito ja lohet, ympäristöministeriön perustaminen, vaan pelkästään julkisuus kaupungissa, jossa perustettiin aiemmin myös sosiaalidemokraattinen puoluekin, Forssan kokouksessa.

He möivät siihen kallista aikaansa ja saivat median huomionkin. Kuten nytkin. Tyhjillä tempauksilla ja jättivät suuret asiat muiden hoidettaviksi. Siis ympäristöön liittyvät todelliset suuret ja merkittävät suoritteet. Rakenteiden muutokset Lapissa 1970-luvulla.

Se kun vaatii aikaa ja työtä, suoritteita, jotka ovat merkittäviä. Ei tyhjiä sanoja ja puheita, suuria sanojamme. Ne eivät suuta halkaise ja mukana on nyt kymmenittäin avustajia. Myymässä aikaansa.

Nopeammin puolueitten syvää kriisiä hoidetaan kokonaan uusilla yrittäjillä kuin paikkaillen näitä vanhoja institutionaalisia perinnepuolueitamme. Kun vanha talo ja sen rakenteet alkavat yksikseen lahota ja rapautua, ei sitä kukaan huoli.

Viisi täysin erilaista rakennelmaa samassa halliuksessa on koominen kokoelma. Nyt ostettiin valtion rahoilla ja velalla, omaisuutta myymällä, kymmenen hyvää ja maalaisliitto-keskusta kertoo saaneensa yksitoista. Tietäen kyllä hyvin ettei sellainen ole mahdollista.

Talonpojan sosiaalinen pääoma kieltää sellaisen haihattelun, jossa taloutta tai sosiaalisia rakenteita korjataan välittämättä luonnosta ja sen laeista sekä turvautuen ihmisen omiin maailmankuviin tai poliittisiin mielikuviimme ja vain jotain luonnostakin mukaan lainaten. Luonnonlakien kanssa ei voi neuvotella tai käydä kauppaa ajalla.