Hesaria kiinnostaa perussuomalaisten johtajavalinta kesällä 2017. Hyvä niin. Nyt on menty Timo Soinin pään sisälle arvailemaan, mitä hän pohtii tulevista vaaleista ja omasta jatkamisestaan sekä puolueen tulevaisuudesta. Kirjoitus on odotettu, kaikki on entuudestaan jo sanottua, mutta yksi puute on mukana ja sen mukana kaikki muukin. Toimittajalla kun ei ole kokemusta, millaista on olla suuren idean ja puolueen isänä ja onko tällaisen ilmiön takana tavallisen tallaajan aivoitukset.

Mieleen tulee elokuva, jossa ihmiset sukeltelevat näyttelijä John Malkovichin päähän päätyen lopulta kuperkeikkaa moottoritien pientareelle. Näin käy tässäkin viihteellisessä pohdinnassa, jossa väliin tulevia muuttujia on varmasti muitakin kuin lehden toimittajan narratiiviseen kerrontaan valitut. Niitä on varmasti määrätön määrä ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Timo Soini ymmärtää tämän ja tekee puoluejohtajan työtä täysillä, erehtymättä puolitehoiseen pelinrakenteluun sen tärkeimmällä hetkellä ja valtionjohtajapuolueena hallitusta koossa pitävänä voimana. Sama pätee varmasti myös puheenjohtaja kandidaatteihin. Kukaan heistä ei sorru mediapeliin ja puolitehoiseen puuhasteluun, hallituksen työn vaikeuttamiseen, saati demareitten tapaiseen ruusujen sotaan.