On 12 Mar, 2020 0 Comments

Hallitus päätti juuri tiedonantinsa pandemiasta. Se oli tähän hetkeen asiallinen ja riittävä. Oma paikallinen osastomme Lounais-Hämeessä teki hallituksen suuntaiset päätökset toripuolueenamme jo aiemmin. Forssassa on törmätty kouluissamme pandemian läsnäoloon ja toimittu myös ymmärtäen pandemian vakavuus. Pieni kaupunki toimii yhteisöllisellä tavalla.

Peruin itse rutiiniluonteiset labrakäynnit antaen heille nyt työrauhan keskittyä ilmiöön, joka on meille kaikille aiemmasta kokemuksestamme uusi ja syystäkin pelottava sekä aiheuttaa huolta etenkin ikääntyneistä. Lounais-Hämeessä ei kohta muita olekaan, jolloin toimenpiteet ovat juuri tähän painottuvaa kuntina toimien. Me tunnemme samalla toisemme ja sairastuneenkin. Ei Forssa ole Helsinki.

Nyt on toimittava mieluummin liioitellun tarkasti kuin tehden yksi pieni onneton virheliike ja sairastua. Olemme samassa veneessä ja Titanicin kannella. Ei se ole vielä törmännyt jäävuoreen. Ei välttämättä niin edes tapahdu, jos toimimme yksissä tuumin ja vältämme pahimman. Fataali ajattelu ei nyt auta ketään. Helsinki ei ole likimainkaan sama kuin Forssa, Iisalmi tai Tohmajärvi, Kitee kaupunkina.

Me voimme pysäyttää tartuntojen määrän kuntiemme rajoille. Se vaatii vain näiden yhdessäolo-organisaatioiden käyttöönottoa, jolloin syntyvät ensimmäiset kunnat, joihin tartuntoja ei tule lainkaan. Se on mahdollista, kun lisäämme jokainen kohdallamme omaa valvontaamme emmekä lyö pieniäkään asioita laimin. Näin toki pienissä kunnissamme toki toimitaankin.

Syntyy kuntia, joissa tartunta voitetaan tunnistamalla sen lähde ja potentiaaliset tartunnan saaneet. Samalla Kiinan tapaan voimme myös sulkea miljoonakaupunkejamme. Meillä vain ei ole yhtään miljoonakaupunkia ja metropolia. Meillä on suuri ja yhteisöllisten pienten kuntien rakenne poikkeuksena vain pääkaupunkiseutumme. Kuntien kulttuuri on rajoihin sidottu ja ne poikkeavat toisistaan. Helsingistä halliten niitä ei edes ymmärretä.

Tartuntojen määrä koko maassa on edelleen muutamassa kymmenessä päivittäin. Kun se pysyy sellaisena, pandemia on hallinnassa ja jäljitettävissä. Iltalehden “käppyrä” valehtelee ja luo toivottomuutta ja fataalia kohtaloa tahallaan. Se on sen tarkoituskin.

Se on kuin psykopaatin toimittajan tapa toimia. Mellastamaan pääsee luomalla ensin tulipalon ja lähtemällä sitten sitä sammuttamaan. Koko maassa enintään joku sata tapausta päivässä on mahdollista jäljittää. Meillä on yli 300 kuntaa. Joku kunnista voi pysyä täysin puhtaanakin. Yhteisöllisyys ja yhdessäolo-organisaatiot ovat vahva tapa sosiaalisen pääoman kulttuurissa maaseudulla, mutta myös pienissä seutukaupungeissamme. Luotan niihin ja sosiaalisiin verkostoihimme sekä terveydenhuoltomme osaajiin. Emme ole poikkeustilassa ellei hallitus meitä sellaiseen ole viemässä.

Pandemia on OIRE ja itse ongelma on nyt mahdollista ratkaista muuttamalla ihmislajin käyttäytymistä. Suomesta käsin se ei voi onnistua. Kun sopuli tai mikä tahansa sopulia ravintoketjussa käyttävä petolaji lisääntyy kohtuuttomasti, seuraa täydellinen kato. Ihminen ei ole tämän ravintoketjun päässä loisivana poikkeava otus vaan osa sitä kiertoa, jossa ilmastomuutos on sekin vain OIRE pitkään jatkuneesta ongelmastamme.

Pandemia pysäyttää meidät pohtimaan, miten tällaiset ongelmamme voitaisiin ratkaista. Kuntien kohdalla kuntakulttuuri on ratkaiseva ja samalla rajat. Sama pätee Suomen kohdalla ja hoitaen rajamme sekä kulttuurimme sosiaalista pääomaamme ja kulttuuriamme vastaten ja toimittava nyt itsenäisesti. Muualta saatavat kokemukset ja mallit eivät toimi Suomessa.

Jos me suomalaiset löydämme ratkaisun, se kyllä leviää globaalina muuallekin. Ei pidä väheksyä sitä, miten innovaatio leviää (diffuusio) myös merkittävinä taloudellisina, sosiaalisina ja kulttuurisina, rakenteellisina yhtä nopeasti kuin viruksetkin. Rokotekin otetaan aikanaan käyttöön meillä fiksulla tavalla heti, kun se on riittävästi testattukin. Suomessa sitä ei keksitä.

Se on liian kallista meille mutta osallistumme sen kehittelyyn nyt 5 miljoonalla heti aluksi. Toki omat tiedemiehemme ovat siinä mukana. Meillä on varmasti ihan hyviä tutkijoita ja tutkijakoulutettuja tohtoreita olisi siirrettävä myös julkisiin virkoihimme. Sen tulisi olla yhä näkyvämmin vaatimuksena vaativien virkojemme täytössä. Poliittisia virkoja me emme tarvitse lainkaan. Asiantuntijoiden kuulemisen sijaan heitä on palkattava myös tekemään päätöksiä. Nyt kun vaaditaan nopeita ja OIKEITA päätöksiä.

Olemme yllättäen äärimmäisen haavoittuvia ja syyt ovat juuri näitä yhteisiin verkostoihimme meitä kytkevät taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset ilmiömme liitettynä oman aikamme teknologiaan. Suomi on tässä poikkeuksellisen riippuvainen ympäröivästä globaalista maailmastamme muutenkin kuin taloudellisesti ja kaupallisesti. Erot vain pienten maaseutukuntien ja pääkaupunkiseudun välillä ovat valtavia.

On ehkä hyväkin että meitä näin muistutetaan, mistä on kyse, kun liikumme maailmalla ja hyödymme yhteisistä verkostoistamme sekä teknologiasta, yhteisestä osaamisesta mutta myös yhteisestä vastuun kannosta silloin, kun globaali verkostomme uhkaa paikallista ja kansallista olemassaoloamme.