Perussuomalaiset

Matti Luostarinen

Onko poliitikon viisasta puhua pakosta.

On 26 Nov, 2020 0 Comments

Onko viisasta käyttää poliitikkoa tiedottajana silloin kun kyse on kansanterveydestä ja biologisesta uhasta, kulkutaudista, rutosta ja koronasta? Hänhän edustaa vaaleissa ja niiden välillä omia äänestäjiään ja on muiden kohdalla ruton tapaan vihattu ja parjattu ihminen. Oma puoluekin voi hänet hylätä. Hänhän ei ole minkään asian asiantuntija ja uskottavuus on poliitikolla se kaikkein heikoin.

Poliitikon tehtävä ja virka on hyvin arka käsitteille, joita hän viljelee. Äänestäjä ei ota hyvällä vastaan kilpailevan ja inhoamansa puolueen johtajalta määräyksiä saati sanaa “pakko”. Onko ylipäätään viisasta että tiedottajana on vakavassa asiassa yhden puolueen edustaja ja etenkin ikäihmisten kohdalla sukupuoleltaan nainen? Miksi puhua vielä pakkolaista, kun olemme olettaneet kaikkia lakeja juuri tällaisiksi? Olemme lakeja noudattava kansakunta.

Sota-ajan ihmiset eivät kuitenkaan oikein ota uskoakseen että vieraan puolueen nuoret naiset ovat niitä, joita kuunnellaan pakon edessä. He ovat kuitenkin se ryhmä, jota pyritään erityisesti lähestymään. Olisiko syytä pohtia miten ja kenelle tiedotetaan sekä millaisia kanavia käyttäen? Naisen ei pidä loukata ikäihmisen tunteita ja etenkään naisen toista naista.

Tämän vuoden sanastossa korona ja pandemia eivät ole kaikkein käytetyimpiä ja koko ajan tulee uutta ja myyvempää sanastoakin. Aikaamme kuuluu bexit -tyyppisen asian vanheneminen kerralla ja romahtamalla käytettyjen ilmiöiden seurannassa. Kertovat kylmät tilastot. Elämme hybridiaikaa ja kirjoitamme kybermaailmassa ymmärtämättä mitä niillä tarkoitetaan ikäihmisinä ja lapsina.

Vääränlainen tiedotus ja koko ajan jatkaen vie uskottavuuden. Brittien pääministerin brexit romahti sekin samaan aikaan miehen maineen ja arvotuksen kanssa. Obamania eli sekin vain lyhyen hetken. Uusi Obaman ministereistä koottu hallitus tänään ei nosta tunteita Yhdysvalloissa sekään. Vanhaa lämmitettyä kaalikeittoa, crambe repetita.

Ikäihmisten kokemana Suomessa akkain puheet on kuultu ja kuunneltu eikä niitä kuunnella kun puhuja on vielä väärän puolueen ihminenkin. Urho Kekkonen nyt sai kuulijoitakin, mutta taustalla oli pelote joka toimikin. Jätettiin vaalit väliin ja tehtiin poikkeuslakikin Urhon valinnaksi. Ennen tätä takana oli sentään sota ja uhka idästä. Ei se tänään enää toimisi muuten kuin itseään vastaan.

Nyt uhka on biologinen ja sama kaikille. Rajat voi panna kiinni ja odottaa rokotetta. Jos se ei ota onnistuakseen sodat on käyty suotta. Poliittisena propagandana on saatu kuulla kaikki mahdollinen ja mahdoton ikäihmisenä eläen. Mikään ei siinä ilmastossa enää tule yllätyksenä. Olisiko viisasta antaa tiedotus sellaisille, jotka tutkimustenkin mukaan ovat lähempänä 90 prosenttia uskottavuudeltaan kuin 20 prosenttia?

Jos poliitikko kerää yhtäällä ääniä vaaleissa itselleen ja asialle, esiintyy välillä mannekiinina ja oman puolueensa etua ajaen, onko hän se kaikkein uskottavin tiedottaja koko kansalle miehenä, naisena, Trumpin tapaan poliittisena median hylkiöksi leimaamana viihdetaiteilijanamme?

Se on kuin vakuutus, joka on kimuraakin epäkimurampi ja lopulta hylkää juuri sinut vahingon sattuessa mutta laskuttaa koko ajan tililtäsi rahaa siirtäen sen Ruotsiin. Ruotsi kun osaa tämän suomalaisen kuppaamisen siinä missä idästä tuleva pelotekin. Me itse olemme siinä heitä auttamassa pienenä kansakuntana ja Sompiossa allasalueeksi kelvollisena. Kun itsetunto on lyöty moneen kertaan alusmaana, sen saavuttaminen vie aikaa useita sukupolvia itsenäisenä toimijana.

Presidentti ymmärsi tämän ja esitti “nyrkkiä”, joka koostuu muista kuin poliitikoista ja yhden puolueen edustajastamme. Kun hallituksen kannatus on pudonnut hetkessä 20 % onko viisasta että 20 prosentin puolueen edustaja on jatkuvasti mukana tiedottamassa sellaisesta, jossa mukana ei ole kohta suurimmat puolueet ja oppositio lainkaan?

Valtaosa meistä ei pidä politiikasta, ei usko poliitikkoja ja inhoaa koko asiaa ja poliittisia henkilöitäkin. Ei käy edes vaaleissa. Mediakin on jakautunut poliittisesti ja liioittelee iltalehtien tapaan joka asiassa ja otsikoissaan. Silloin suurten ja liioittelevien sanojen käyttö on pilattu, eikä korona ole se, josta nyt voisi puhua kansakuntaa uhkaavana vaarana käyttäen näitä pois pilattuja tunnesanojammekin.

Poliittinen propaganda ja puheet menevät samaan roskalaatikkoon kuin viesti koronasta toistellen sitä kuukaudesta toiseen, juhannuksesta jouluun, vapusta uudenvuoden juhlaan. Poliittinen uutinen ei ole enää uusi ja tuore vaan vanhan toistoa.

Jopa sota ja sen jatkuminen liian kauan vie siltä uhkakuvalta lopulta merkityksen ja poliittiset tapahtumat ovat erityisen herkkiä häipymään pois vakavien asioitten joukosta ja vielä vaalien alla eläen. Tätä on varmaan moni kohdallaan pohtinut mutta jättänyt sanomatta. Viisas kun ei virka mitään ja jättää touhotuksen muiden murheeksi. Elää marraskuuta ja kaamostaan kuten aina ennenkin ja poistuu savupirtistään kevään koettaessa muistuttaen karhua pesässään.

1

Tähän kirjoitukseen ei voi jättää kommentteja