On 29 Mar, 2020 0 Comments

Jo vuonna 1823 brasilialainen valtiomies José Bonifácio ehdotti pääkaupungin siirtämistä sisämaahan, pois rannikon Rio de Janeirosta. Hänellä oli siihen lukuisia syitä, ei vähiten Rion sijainti kaukana kaikesta tai sen kulttuurinen etäisyys ei vain fyysisen etäisyyden rinnalla valtavan maan keskiöstä. Kaikkea ei voinut keskittää Rion ja Sao Paulon varaan jo pelkästään vaikkapa pandemian pelossa. Maa on luonnonvaroiltaan valtavan rikas mutta samalla monella tapaa maantieteellisesti vaativa ja haavoittuva.

Kaupunki rakennettiin 41 kuukaudessa vuodesta 1956 avajaisiin 1960. Kaupunkisuunnitelma perustui Le Corbusierin ideoihin ja arkkitehteina toimivat Lucio Costa (kaupunkisuunnittelu), Oscar Niemeyer (suurin osa julkisista rakennuksista) ja Roberto Burle Marx (maisemasuunnittelu). Brasília lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1987.

Brasílian alkuperäinen asemakaava suunniteltiin sellaiseksi, ettei liikenne ruuhkautuisi ilman liikennevaloja. Läpikulkuteihin rakennettiin eritasoliittymät ja pitkät kaarevat rampit. Kaupunki kasvoi suunniteltua isommaksi, mutta silti liikenne sujuu paremmin kuin muissa Brasilian suurkaupungeissa.

Brasílian raideliikennejärjestelmää kutsutaan ”metroksi” vaikka vain Plano Pilaton rataosuus kulkee maan alla.

Oscar Niemeyer on oma lukunsa arkkitehtina. Olen hänet tavannutkin. Tosin hyvin iäkkäänä herrana. Olin pitämässä tuolloin juhlaesitelmääni Brasilian täyttäessä tasavuosia. Kirjani “Agropolis Strategy” oli levinnyt läpi maan ja puhuivat “vallankumouksesta”, joka oli lähtöisin jostain Suomesta.

Ensin minua etsittiin Helsingistä, kuinkas muuten, mutta löydettiin myöhemmin Jokioisista nykyisen Luken tiloista. Oikeammin olin juuri tuolloin Turkissa valmistelemassa IASP:n (International Association of Science Parks) ja AURP:n (Association of University Related Research Parks) maailmankonferenssia.

Minua kierrätettiin näillä “vallankumouksen” alueilla yli 40 asteen helteessä. Suomi ja suomalaiset tunnetaan Brasiliassa hyvin. Meillä on siellä hyvä maine. Valmetteja ja Nokiaa näki kaikkialla. Tuohon aikaan pääkaupungin valtavassa keskuspuistossa ei muuta näkynytkään kuin Nokian valtavia mainoskylttejä. Taas kerran meistä oli tullut yhden asian ilmiö. Sama pätee nyt kun hoidamme omaa osuuttamme koronan raivotessa maailman metropoleissa. Brasilian pääkaupungissa näin ei ole. Se on rakennettu toisin kuin Pariisi, Lontoo, New York jne. Olen tästä paljon kirjoittanut esimerkkinä Pariisi.

Maailmalta löytyy paljon tällaisia liki unenomaisia ratkaisuja ihmisten etsiessä jotain uutta ja erikoista, yhdyskuntarakenteeltaan visionääristä, mutta aikanaan myös varautuen yllättäviin viruksiin ja pandemiaan. Tropiikin ja Amatsonin metsiä asuttaneet tietävät mitä tämä merkitsee Brasiliassa tai Kiinassa.

Suomi on kokonaan erilainen maantieteelliseltä ja kulttuuriselta rakenteeltaan, mutta myös globaalisesti karttoihimme tutustuen kuin liki kaikki muut Euroopan valtiot. Se on ymmärrettävä nyt, kun virukset liikkuvat nekin reaaliaikaisesti ja elämme kokonaan uudessa fyysisessä ja taloudellisessa, kulttuurisessa ympäristössämme. Emme ole turvassa tropiikin taudeista ja viruksistamme. Talouden on toimittava myös kriisin aikana ja pääkaupunkiseudun ymmärrettävä koko maan sosiaalinen ja kulttuurinen rakennekin. Ei vain mökkiläisinä maaseudulle paeten ja lomiaan siellä viettäen.

Jos minulla olisi valtaa hakea suomalaisille sopivaa pääkaupunkia, tekisin sen useampia pieniä maaseutukuntia ja talousalueen keskuksia tähän ekopolikseen yhdistäen. Ohi ja yli nykyisten poliittisten ja hallinnollisten rajojen. Kuitenkin niin, ettei sen ydinalueelta olisi matkaa tuntia enempää noin 70-80 %:lla suomalaisista. Sellainen alue Suomesta löytyy. On varauduttava muuhunkin kuin omaan sisäiseen toimivuuteen ja sen ekologiseen kestävyyteenkin. Nämä ovat kuitenkin päällimmäisiä turvallisuuden rinnalla.

On varauduttava myös globaaliin todellisuuteen ja jenkkeihin ostamassa nyt itselleen aseita turvatakseen itsensä ja perheensä kriisin jatkuessa. Suomessa Helsingin ja Uudenmaan eristäminen pääkaupunkiseutunamme ei ole vielä ratkaisu niihin ongelmiin, joihin olemme joutumassa nyt ja tulevaisuudessa.