Perussuomalaiset

Matti Luostarinen

Omituisten aikojen ennustajat.

Omituisten aikojen ennustajat

Kaksi vuotta sitten olisiko joku uskonut, jos olisin kirjoittanut ennusteen tälle vuodelle, kuinka tänään ei sitten presidentinlinnassa tanssita itsenäisyyspäivänämme. Koko globaali maailma kouristelee ruton kourissa ja olemme velkaa muille EU maille tolkuttomasti. Oma velkamme on kohta kolme kertaa valtion budjettimme. Suhteemme velkaan on muuttunut radikaalisti muutamassa vuodessa.

Entäpä jos kirjotinkin jotain tämän suuntaista jo hyvinkin varhain, mutta vältellen joutumasta kuitenkaan suljetulle osastolle jo 1970-luvun puolella. Ennusteitani edelleen joka vuosi hiven lisäten, tarkkuutta ja toimintaympäristöä samalla tietein keinoin tulkiten, mutta samalla myös vaikeita asioita popularisoidenkin. Mediaympäristössä esiintyminen oli aina suuri riski tutkijalle.

Itsenäisyyden juhliminen poikkeusjärjestelyin ja siitä kirjoittaminen joskus 1970-luvulla ja uudelleen kertoen tulevasta pelosta ”Arctic Babylon 2011” sivuilla ja ”Hybridiyhteiskunnan kouristelusta”. Kaikki tämä oli toki aivan mahdotonta uskoa ko. vuosina ja vuosikymmeninä ellet käytä käsitteitä ja kirjassa rakennetta, joka avautuu kyllä aikanaan. Kun laitteet ja sen käyttäjät ovat siihen olemassa ja media kiinnostuu myös marginaalisena vielä hetki sitten pidetystä aiheesta.

Niinpä aloin eräässäkin kirjassa ja sen esseessä kertoa 1980-luvun Suomessa, miten tietokone kourassa nuoret katselevat, kuinka juhlia itsenäisyyttämme ja vieläpä globaalisti ympäri maailmaa pelkästään sillä matkaten. Sen sijaan Finnair koneineen pysyy kiltisti kentällä ja välillä on vaikeaa liikkua edes oman maan sisällä. Pelko kun pitää koneet maassa ja virukset ovat edelleen vitsaus, pahimmat tropiikista hankittuja ja ruttona inhottavia. Lainasin jopa kirjallisuutta, joka sekin kertoi tästä ilmiöstä mutta vuosisatoja sitten kirjoittaen. Rutto kun ei ole ilmiönä uusi.

Koulutkin suljetaan ja duunit tehdään kotona, ruttouutisia seurataan. Kun tuolloin, kirjaa kirjoittaessani, ainut hallituksemme nainen oli sosiaaliministerinä, nyt kaikki hallituksessa olevat näkyvät ministerit ovat vuonna 2020 nuoria naisia, puolueensa johtajia samalla.

Olisiko minua uskottu näin 1970-luvulla kirjoittaen tästä ajastamme? Olemme ruton saartamia koko maailma ja odotamme rokotetta, moni ei edes ymmärrä miten seurata tämän maailman menoa uusilla välineillä ja valuuttakin on muuta kuin markka. KOP ja SYP sekä työväen oma pankki ovat kadonneet jo aika päiviä ja korvattu ruotsalaisilla ja tanskalaisilla pankeilla ja vakuutusyhtiöllä, joka on puolestaan epäkimurantti ja kaukana suomalaisesta rehellisestä institutionaalisesta tukijasta, luotettavasta oman yhteisön jäsenenä toimienkin.

Puolueet ovat nekin koko ajan liikkeessä ja vielä vuosi sitten Perussuomalainen puolue sai gallupeissa kannatuksen, joka ohitti punamullan yhteisen kannatuksen, lähestyi kansanrintaman kannatusta. Toki kukaan nuori ei ymmärtänyt mitä näillä käsitteillä tarkoitettiin. Vielä vähemmän Kekkosen ajan outoja käsitteitä ja oppikirjojamme kirjoittajineen, tutkijoineen, saati medioita toimittajineen. Historia oli kadonnut ja tämä hetki oli kaikki.

Nämä samat suomalaiset uskovat kuitenkin edelleenkin näihin omiinsa, mutta nyt jo aikoja sitten kadonneisiin institutionaalisiin laitoksiinsa. Netti oli hetki sitten tuntematon sekin, digikielestä ei olisi voinut puhua 1970-luvun aikaan joutumatta hoitoon. Ja kuitenkin nämä sodan käyneet veteraanit, 1900-luvun alkupuolen kansalaisemme, ovat edelleen keskuudessamme ja käyttävät välineitä, joista nuoret eivät ymmärrä tuon taivaallista. Sota ja rutto ovat edelleen läsnä.

Juhlia kuuluisi, mutta miten ja kenen kanssa, kuka näistä oman aikamme nuorista heitä ymmärtäisi, saati kuuntelisi? Hehän ovat suljetulla osastolla, voivat saada ruton, eikä heitä uskalla edes jouluna tervehtiä. Ikään kuin he tästä ajasta jotain ymmärtäisivätkin. Paitsi joulun sanoman tai oikeammin tunnelman. Elämme tunteiden vietävänä ja haemme ymmärrystä sitä kautta emotionaalisesti eläen. Emootio on ohittanut järjen äänen. Kun kirjailija puhui ”tolkun ihmisestä” ja presidenttimme lainasi häntä, , minun oli käännettävä tuo kieli omanani jopa kontin kieleksi, ”kolkun tontiksi, komiseksi intiksi”. Ymmärrettäisiinkö se silloin paremmin myös lasten ja nuorten keskuudessa?

Suomettuminen ja monet muut aikansa ilmiöt ovat tuon ajan ihmisten tutkimana, tunnemaailman tulkintana, tänään mahdottomia, ottaen huomioon uusi aika ja sen tapa tarkastella oman aikansa ”totuutta”, sitä rationaalisena samalla pitäen. Vikaanhan tällainen pohdinta menee, tunneihmisen purkauksia medioistamme seuraten, mutta jotenkin on ihmisen keksimistä asioista onnettominta, aikaa, kuitenkin tulkittava medioissamme mukana metelöiden, emotionaalisesti paheksuttava tai pahastuttava, ärsytettävä muiden keinojen puutteessa, turvauduttava viihteeseen ja kuviin.

Korona ajasta ja sen merkityksestä oman aikamme tiedottamiseen tai suhteestamme ulkovaltoihin, omaan käyttäytymiseemme ja media-ajan ilmiöihimme, on mahdotonta saada omana aikanamme ”historiallista” totuutta muuten kuin käyttäen tulkintaa, jossa tätä aikaa peilataan uuteen aikaan, nyt vielä vieraaseen. Välillä patsaita pystytetään ja sitten taas kaadetaan. Uusia patsaita pystytetään. Aika aikaa kutakin.

Kun tätä kirjoitan koulukaverini Iisalmesta, Keijo Keke Rosberg täyttää vuosia. Hän toi omalla ponnistelullaan ja ehkä hiven muittenkin avustamana lajinsa tunnetuksi Suomessa. Nyt me jo ymmärrämmekin siitä jotakin, olkoonkin että se ei ole enää sama laji kuin Keijon aikana. Kun Keijo palkittiin silloisen opetusministerimme, Johannes Virolaisen toimesta, olin itse väittelemässä ja omassa karonkassani Oulun yliopistossa. Kun tänään seuraa saman lajin huippuja ja lajin kehitystä, se ei ole enää sama muuten kuin kuvitelmissamme. Sama pätee tiedettä ja sen kehitystä 1980-luvun alusta kuluneen neljän vuosikymmenen aikana.

Keke ei aja enää formuloita mutta itse väittelin uudelleen ja uudessa yliopistossa, tiedekunnassa 2000-luvulla. Tieto muuttuu nopeasti ja se on myös rohjettava ottaa vastaan, nähtävä se vaiva uutta opiskellen. Luonnontieteet ja ihmistieteet ovat aivan eri asia väitellä ja poikkitieteinen tuo mukanaan monitieteisyyteen liitetyn uuden löytämisen mahdollisuudetkin.

Uudet ideat ja löydökset, innovaatiot kun tahtovat piileksiä tieteitten välimaastossa, ikään kuin kitkapinnalla, jossa formulakuski hakee lisää vauhtia vaihtamalla renkaat. Kaikki tämä tapahtuu nopeasti ja ammatti-ihmisten toimesta. Mitä tahansa kuviointia ei käytetä, saati renkaan kovuutta.

Keken aikaan se vei vain enemmän aikaa kuin mitä tänään. Juuri tänään suuret yllätykset muuttivat kisan kulun aivan lopussa päälaelleen. Se kuvaa omaa aikaamme. Kaikki muuttuu yllättäen ja muutosten ennakointi on vaikeaa, historia on lyhyt, tulevaisuus epävarma mutta nykyisyys on se, johon me tahdomme panostaan liki kaiken. Näin ei ole aina ollut ja tämä olisi hyvä muistaa nuorempienkin ikäihmisiä ehkä näin paremmin ymmärtäenkin.

Matti Luostarinen

Tähän kirjoitukseen ei voi jättää kommentteja