Kuvasin muutaman otsikon tämän päivän Helsingin Sanomista (HS 7.9). Kuvat löytyvät kotisivultani (www.clusterart.org) sekä Fb-sivultani. Se on media medioittemme joukossa. Ei likimainkaan luetuin eikä kilpaile enää sähköisten viestimien kanssa. Kaikki nuo lukemani artikkelit ovat hyviä. Ammattimaisesti tehtyjä. Mutta toisistaan irrallisia. Se muistuttaa takavuosien kouluopetustamme jossa kokonaisuus katosi. Voi onko tämä vain omaa harhaamme ja kokonaisuus on katsojan korvien välissä ja lukijan omassa osaamisessa, otsalohkon analyysissä. Toimittajat kun eivät niitä ehdi tai kykene tekemään.

Niinpä ongelma on kaiken tämän upean tiedon ja muun roskan välinen mediasaasta, jossa kukaan ei yhdistä ja kokoa meille tarjottavaa valtavaa tietomäärää. Yksi Hesari kun sisältää vakavasti otettavaa, pelkkää tieteen popularisointia, enemmän kuin koko tieteemme tulokset vain muutaman vuosikymmenen takaa niitä hakien. Se on hirveä määrä hukkaan heitettäväksi, analysoimatta ja kokoamatta siitä oma paketti.

Pelkän lehden lukeminen ja saamansa tietomäärän kokoaminen, saman ja pysyvän maailmakuvan alle, sekä oivaltaen sen hajanaisuus, harmaat alueet ja mahdottomuus ymmärtää, olematta samaan aikaan monen tiedekunnan professori, jos silloinkaan, on uuvuttava kokemus. Aika ei tahdo riittää vaikka nälkää olisikin. Joku helmi jää havaitsematta, ehkä se eniten mieltä askarruttanut. Toimittajat kun näkevät juttunsa kootessaan valtavasti vaivaa.

Mihin tällaista printtimedian tietomäärää ja samaan aikaan internetistä imuroitavaa tietoa tarvitaan ja kuinka sitä voisi käyttää niin, ettei sille kävisi kuin tarinan maatilojen fosforikuormille.

Nehän kasautuvat samoille pelloille, jossa eläimiä pidetään ylisuurina määrinä ja joutuen vesitöihimme rehevöittäen niitä. Samaan aikaan ne alueet, jossa eläimiä ei pidetä niin runsaasti, käyttävät keinolannoitteita ja kuluttavat ainutlaatuisen arvokasta, Länsi-Euroopan ainoan fosforikaivoksen viimeisiä ravinteita, elintärkeitä elämälle Siilinjärveltä louhien.

Tutkimusten mukaan kun kierrättämällä eläinlantaa käsitellen, vettä poistaen, se riittäisi mennen tullen kaikkien peltojemme ravinteeksi. Ja vedet säästyisivät. Sama kierto kun näkyy lehdessä muun globaalin ja etenkin galaksien kierrossa. Emmekö me huomaa kuinka nämä kierrot ovat paikallisia, globaaleja ja universaaleja?

Maa kiertää aurinkoa ja itseään, aurinkokunta galaktista rakennetta, joka taas muistuttaa hurrikaania, joka kiertää sekin omaa ydintään. Miksi nämä suuret luonnontieteen totuudet aineen ja energian kerrosta, valtavista voimista, eivät välity meille vaikka katsomme niitä päivittäin niin printtimedioissamme, niiden kuvina kuin television kuvaruudusta. Mikä meitä vaivaa?

Miksi nämä luonnon ja tieteen rakenteet eivät välity kun puhumme taloudestamme ja samalla sosiaalisista rakenteista, globaalista kierroista osana paikallista kiertotaloutta.

Koko luomakunta kun noudattaa niitä. Vain ihminen haluaa pikavoittoja ja oikoo ohi sellaisia rakenteita, jotka eivät ole lopulta ahnehtien optimaalisia ensinkään. Se kun näkyy myöhemmin myös henkisenä pahoinvointinamme ja sairautena, jossa ihmiset eivät voi asua enää omissa kulttuureissaan niitä kehittäen. Me kun riistämme sieltä luonnonvaroja, välillä ihmisiä orjina ja lopulta jätämme jälkeemme kuolleen maan.

Presidenttimme kutsui sitä valkoisen miehen taudiksi. Voisiko tuosta taudista parantua? Voisiko Suomi olla siinä muille esimerkkinä Meillähän ei ole emämaan imperialistista rasitetta ja syntiä taakkanamme. Vain alusmaan ja rajamaan orjuus ja kärsimykset. Ne me taatusti tunnemme ja osaamme. Voiko hyvän panna kiertämään joutumatta itse puukotetuksi, kuten aikamme leffassa pienen pojan kotiläksynä.