On 28 Mar, 2020 0 Comments

En käy selittämään mitä affordanssi tarkoittaa silloin, kun se on selkein sanoin kuvattu Wikipediassa. Se kun on vienyt siellä tilaa ilmiön kuvaajalta liki kolmen liuskan verran. Se kannattaa kuitenkin lukea. Me kun palaamme siihen jatkossa yhtenään ja silloin pohdimme, miksi vuosi 2020 oli niin omalaatuinen ja kaikki käynnistyi aivastuksesta jossain Wuhanin suunnassa ja torilla, jossa meille vieraat eläimet käyvät myös vauraan kiinalaisen ravinnoksikin.

Toki tuo aivastus olisi voitu hoitaa myös Etelä-Amerikassa tai Afrikassa raivaten metsiä pelloiksi ja yhdyskuntien uudessa asuinympäristössä pesisi myös meille vieraita eläimiä viruksineen. Tuhkarokosta, naudasta aikanaan saamastamme viruksesta, olemme selviytyneet lopulta kohtuullisen lyhyessä ajassa, noin vuosituhannen aikana. Tuhkarokon virusta elättämään vaaditaan kuitenkin noin puolen miljoonan mittainen yhdyskunta. Korona on hakemassa tuttavuutta liki kymmenestä miljardista Telluksen kentältä toiselle lentävästä ihmisestä. Itse olemme tautimme hankkineet ja sitä ylläpitävät omat elintapamme. Käsite affordanssi on hyvä opiskella ajoissa. Olkoonkin ettemme me sitä samalla tavalla kuitenkaan ymmärrä saati maailmankuvaamme liitä.

Oikeustieteen professorit Martin Scheinin ja Pauli Rautiainen eivät hyväksy Uudenmaan eristämistä. Scheinin on kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professorina European University Institutessa Firenzessä ja Rautiaisen oppiala on julkisoikeus Tampereen yliopistossa. He näkevät rajoitusten mm. aiheuttavan uusmaalaisille vanhuksille suuremman hengenvaaran (HS 28.3). Heillä on oikeus elämään ja lupa matkustaa vaikkapa suojelemaan sitä pohjoiseen mökilleen, sijaitsi se sitten missä tahansa Suomea.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja vuonna 2012, Kimo Sasi, oli aikanaan nykyistä lakia muokkaamassa. Tuolloin valmiuslakia muotoiltiin nykyiselleen. Tänään Sasi ei hyväksy taas nykyisen tilanteen oikeutta käyttää hänenkin aikanaan hyväksymää lakia. Kynnyksen olisi tullut olla oleellisesti korkeampi lain soveltamiseen, kertoo Sasi tänään (HS 28.3).

Käytön kynnys olisi vuonna 2012 tullut asettaa korkeammalle, katuu Sasi nyt tuon ajan virhettään. Se jäi kuitenkin tuolloin hoitamatta määrittelemällä se tarkemmin. Nyt Sasi katuu aikanaan tehtyä virhettä. Tämäkin kertoo miten poliittinen ja maallikkojen muodostama perustuslakivaliokunta ei todellakaan korvaa perustuslakituomioistuinta ja sen puuttumista maassamme, kuten olen kymmeniä kertoja kirjoittanutkin.

Sasin mukaan nykyinen tilanne ei ole sellainen likimainkaan, joka edellyttäisi valmiuslain käyttöä hallituksen kansaansa näin nykyisin johtaen. Toki nytkin perustuslakivaliokunta löysi asetuksesta arvosteltavaa, mutta nyt mennään näillä elämää suojelevilla, mutta arkea vaikeuttavilla toimillamme.

Tosin emme ole varmoja, kenen elämää nyt suojellaan ja kenen elämä jää vähemmälle suojelulle, sekä millainen sairaus ja kotipaikka on se, jota tulisi nyt erityisesti hoitaa tai suojella. Millainen riski pelkkä eristäminen ja eristäytyminen on ihmisille, joilla ei edes ole kahta samanlaista sairautta tai sen sietokykyä, saati maailmankuvaa ja sen ymmärrystä aivojensa sopukoissa.

THL:n tutkimusprofessorin ja ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan (HS 28.3) jokaisen maailma on erilainen ja ilman tätä ymmärrystä potilaiden hoitaminen olisi mahdotonta. Nyt syntyy vaikutelma, jossa ministerin maailmankuva ohjaisi kaikkien meidän maailmankuvaamme. Kenen maailmankuvalla me nyt pelaamme ja millaista osuutta siinä näyttelee mediamme maailmankuvat?

Hallitus päättää maanantaina kuinka etäopetusta jatketaan. Ministeri Li Andersson on jatkamassa etäopetusta. Hänen mukaansa (HS 28.3) opettajilla on nyt kuitenkin lupa laskea rimaa. Samaan aikaan toki tiedämme, ettei ole kahta samanlaista lasta eikä kahta samanlaista perhettä, jossa etäopiskelua hoidetaan.

Hoidin itse kansakouluni aikanaan etäopiskeluna supistetussa kansakoulussa, jossa koulupäiviä oli vai yksi viikossa, lauantai. Loput päivät tehtiin kotona ja ilman nettiä 1950-luvulla. Olin ainut, joka koulustamme pyrki tuon ajan oppikouluun ja pääsin sinne. Osasin lukea jo ennen kansakoulun käynnistymistä.

Ilman näitä henkilökohtaisia taitoja en olisi missään tapauksessa kyennyt pääsemään tuon ajan keskikouluun ja lukioon, myöhemmin yliopistoon. Lapsilla oli tuolloin ja on nyt hyvin erilainen lähtötilanne sekä perheinä että henkilökohtaisina taitoina ja kypsyytenä selvitä etäopiskelustaan, siinä missä eroamme myös taidoissa hoitaa etätyömme uskottavalla tavalla.

Tätäkin olen kokenut ja tiedän, mitä on etätyö ja myydä aikaansa tai suoritteita. Siinä on valtavan suuri ero ja suoritteet sidottuja professori Hannu Lauerman kuvaamiin yksilöllisiin eroihimme.

Yksi asia, virus, ei voi olla ohjaamassa yhteiskunnan kaikkia toimintojamme, oli ministeri vaikka kuinka elämää yhdeltä suunnalta suojeleva tai yhteiskuntaamme koteina, yhteisöinä, kuntina, maakuntina, kansakuntina, Eurooppana tai globaalina maailmana käsittelevä tieteiselokuvien metaforien tuote. Kvanttitietokoneiden laskentateholla toimiva ja havaiten, ymmärtäen ja scifi-sarjan metaforia tuottaen robottina, virusten ja ihmisten väliset affordanssit oivaltaen, lainaten Jussi Ahlrothin (HS 28.3) metaforia ja tieteiselokuvia pohtivaa sanojen ja asioiden suhteen problematiikkaa selkosanoin avaavaa kirjoitusta.

Ministereitten sanat ja totiset kasvot metaforana on oman aikamme ilmiönä sama kuin aina ennenkin. Sanat ovat yhtä rehellisiä kuin maamme ensimmäisen naispääministerin kohdalla ja mitä muut ovat neuvoneet, kasvuympäristö on heille eväitään jakanut ja geenit metaforia tulkitsevat.

Omasta lapsuuden koulustani sekä tutkijan ja opettajan kokemuksesta lähtien, se on pelottavan vähän nuorella ihmisellä ja ikääntyvälläkin kovin vaatimaton ja rajallinen sekä koko ajan haurastuva Suomen tapaista maata ja kansaa sekä koko maailmaa samaan aikaan pelastaen, siinä yhteen virukseen pysähtyen, sen kohdalla kompastellen viikosta toiseen. Onhan maassa muutakin kuin virus ja sen elinympäristö.