Poikkeuksellisen kalsea heinäkuun toinen viikko tuskin enää viilenee Ilmatieteen laitoksen mukaan.

– Tiistaina ainakin etelä- ja itäosa maasta jäävät 15 lämpöasteen tienoille, jopa alle. Länsiosassa on hiukan lämpimämpää, sanoo päivystävä meteorologi Anja Häkkinen.

Jäämereltä ja napa-alueilta vihmova koillisvirtaus on kuivaa.

Sateita ei pitäisi tulla tämän päivän jälkeen viikon vanhetessa.

Huomisen ja loppuviikon ennusteissa on jonkin verran varoituksia. Meteorologin mukaan sateita on tullut sen verran, että vain Pohjanmaalla on voimassa oleva metsäpalovaroitus. Selkämerellä, Merenkurkussa ja Saimaalla tuuli on navakkaa.

Huimat helteet eivät enää löylytä Keski-Eurooppaa, mutta Välimerellä lomalaisille on tarjolla kuumaa säätä, lopettaa meteorologi mätäkuun juttuna heinäkuun alun “helteitä” kuvaten ja Suomessa niistä ukkosmyrskyssä rakeilta ja myrskyltä turvaa hakien. Merelle ei ole nyt mitään asiaa. Verkot kuivalle maalle ja norpille tilaa liikkua.

Maailman onnellisin kansa on medioitamme seuraten onnettomin. Mediayhteiskunnan myötä kaikki muuttui epäkohdiksi ja negaatio valtasi myös sosiaalisen median kirjoittajan mielen. Suomalainen ei osaa kirjoittaa muuten kuin oppineena konflikteista ruotivan kirjoitustavan etenkin vasemmiston lehdistään ja heitä takavuosilta kommunisteina matkien. Kaikesta on puutetta ja käydään hillitöntä taistelua, oli kyse vallasta, rahasta tai rakkaudesta, luokkataistelua. Kaukana ovat humanistien ja fuktionalistien valoisammat opit, joissa valoa oli muuallakin kuin tunnelin päässä.

Forssan kaltaisessa taantuvassa työläiskaupungissa media on omalaatuisensa. Se on syntyisin vuosisadan takaa ja luonnollisesti hengeltään vasemmistolainen, nyt punavihreä aatesuunnan itselleen ominut ja perussuomalaisia porvareita haukkuva perinnemediamme myös pääkirjoituksissaan. Mitä muuta se voisi olla kaupungissa, josta syntyi työväenliike ja vihreä liike poliittisina ideologioinamme. Ideologia on eri asia kuin arvot ja aatteet sekä normit, lait joita noudatamme. Poliittinen ideologia puolueena erityisesti.

Kuvitelkaa Forssan Lehteä, jonka päätoimittaja ja painokoneet ovat Hämeenlinnassa. Entä kristittyjen kirkkoa, jonka piispat ja paavit ovat islamilaisessa pyhätössä antamassa ohjeitaan. Osuuspankkia, jonka johto majailee Nordean konttorissa. Miettikääpä mitä siitä voisi seurata. Savolaisesta hoitamassa hämäläisten asioita samassa lehdessä neuvojaan antaen. Hämäläisten ymmärtämättä, mitä nyt oikein tapahtuu, elleivät ole karjalaisia. Karjalainen oivaltaa kyllä mihin savolainen kirjastonhoitaja pyrkii jo sosiaalisen pääomansa ja geneettisen kielensä kautta sen enempää edes pohtimatta.

Negaatio ja synkät jutut seuraavat toisiaan ja kaupunki tyhjenee niitä lukiessaan menneen maailman päivittäisenä ja aamun ensimmäisenä hengenravintonaan. Nyt tehtävän on ottanut paikallinen “Manu” kultaseppänä ja valtuutettuna otsikolla “Mikä Forssassa mättä.” Niitä lukien olo on kuin joka toinen päivä murmelina heräten. Joka toinen päivä on murmelilta rauhoitettu.

Heti perään tulevat muut synkät ja nimettömiä esitetyt, sosiaalista mediaamme edeltäneet, parin rivin “lyhyet”. Niissä kiitellään rumimman jutun keksineen edellisen päivän piruilut, jos pahempaa tai ilkeämpää ei enää keksitä. Näitä vastaavia oman seutukuntansa pilaavia “medioita” Suomessa on muitakin. Ne eivät luovuta vaikka lukijat ovat loppuneet. Ne jatkavat maakuntakaupungissa ilmestyen. Se on omituinen ilmiö ja sitä tulisi tutkia myös muualla kuin Suomessa.

Kun asia on tutkittu Suomen ulkopuolella, uusin tieto tulee meille viiveellä ja alamme oikoa virheitämme. Siihen vaaditaan tämä ulkopuolinen havainto ja tämän uuden löydöksen “innovaation” leviämien, “diffuusio”. Jälkiomaksuja ei opi muuta kautta. Forssan Lehden lukija on jälkiomaksuja. Suomalainen ei ole kaikkialla vastaavan ilmiön vankina. Tämä on pienten taajamien ja seutukuntien kirous oli maa mikä tahansa.

Näitä vastaavia, oman seutukuntansa pilaavia “medioita” Suomessa on muitakin. Ne eivät luovuta vaikka lukijat ovat loppuneet. Ne jatkavat maakuntakaupungissa ilmestyen. Se on omituinen ilmiö ja sitä tulisi tutkia myös muualla kuin Suomessa. Suomi kun on kulttuuriltaan ja kielialueena muusta maailmasta poikkeava, omituinen. Siinä on myös sen rikkaus ja kiinnostavuus tutkijana Suomessa eläen.

Olen kirjoittanut tästä runsaasti ja pyrkinyt myös vastaamaan medioittemme kirjoituksiin, joskus myös oikaisemaan niitä. Näin myös eilen, Forssan Lehden kertoessa, kuinka perussuomalainen puolue menestyy tavalla, jonka päätoimittaja sivullaan sitten avasi ja oikaisi yksinkertaista äänestäjää.

Onhan heitä toimituksen autettava ajattelemaan omilla aivoillaan. Oma oikaisuni odottaa vuoroaan lehdessä, jossa oikaisun tekijänkin on ymmärrettävä, mitä voi oikaista ja kuinka se tapahtuu Hämeenlinnaan sen lähettäen ja Forssassa luettavaksi. Kuvittele tilanne, jossa perusuomalainen lehti kirjoitettaisiin demareitten työväentalossa, kristittyjen pappien esimiehet paaveineen asuisivat islamislaisessa pyhätössä. Tässä vastineeni lyhentämättä:

Perussuomalaisen puolueen suosion syistä

Forssan lehden pääkirjoitussivu (8.7) kertoo, kuinka perussuomalaisten menestyksen takana ovat pelot globaaleista ongelmistamme ja turvallisuuden järkkymisestä sekä tunnepohjainen äänestäjä. Epäilemättä pelko on monessa asiassa motiivi, lukien samalla pääkirjotussivun toimittaja Minna Akimon kirjoitusta avioliitosta kirkon taistelukenttänä. Samalla sivulla on myös lehden vanhempia kirjoituksia vuosikymmenten takaa. Salama poltti 60 vuotta aiemmin latoja ja muuntajia. Koira puremassa postinkantajaa ei ole uutinen, mutta päinvastoin se kuvaten uutinen myy jo hyvin.

Vihreä puolue on oman aikamme toinen menestyjä ja epäilemättä pelot maailmanlopusta ovat sielläkin muutoksen taustalla, mutta niistä nyt ei kehtaa kirjoittaa, koirajuttua posteljoonin kimpussa. Se ei ole muodissa silloin, kun haetaan medialle tyypillistä negatiivista uutista pääkirjoitussivulla lukijaa samalla ruokkien. Forssasta ei muuteta vain ikävien asioiden työntämänä, vaan myös pääkaupunkiseudun positiivisten asioiden houkuttelemana. Ehkä nämä positiiviset vetäjät, koulutus, työllisyys, palvelut, elämäntapa, uudet mahdollisuudet jne. ovat jopa tärkeämpiä. Sama pätee poliittiseen toimintaankin, etenkin omana aikanamme, jolloin mahdollisuuksia on runsaasti ja elintaso korkea, maa maailman onnellisimmaksi mainittu. Miksi Suomessa pelättäisiin nyt enemmän kuin aiemmin? Tunteet veisivät tänään toisin kuin ”järkevänä aikana” sotien jälkeen vanhoja perinnepuolueitamme äänestäen ja yhtä kanavaa katsellen?

Takavuosina perinnepuolueitamme luonnehtivat hyvinkin lehden luettelemat pelon politiikan ilmapiirin motiivit tukea maalaisliittoa, kommunisteja, porvareita ja sosialisteja. Mediatkin olivat usein yhden puolueen äänenkannattajia ja uutinen oli silloinkin negatiivinen, ei positiivinen ensinkään. Tänään periteinen media on saanut valtavasti kilpailijoita ja sosiaalinen mediamme on puhtaasti sähköinen, reaaliaikainen ilmiö samalla. Se ei ole pelon maantiedettä Forssassakaan vaan antaa uuden mahdollisuuden, siinä missä uudet puolueetkin. Tuhannet uudet valtuutetut ja kokonaan uudet kasvot politiikassa puolueineen voi olla monelle myös positiivinen kokemus ja mahdollisuus vaikuttaa niin paikallisesti kuin kansallisesti ja jopa globaalissa ympäristössä operoiden, jopa Teuvo Hakkaraiselle. Perinteisen median tapa tulkita oman aikamme ilmiöt vain pelon ja turvattomuuden kokemuksina, konfliktina, on liioiteltua suhteessa takavuosiin ja myös poliittiseen kilpailuun äänestäjistämme. Moni asiantuntija on tänään funktionalisti.

Joka kolmas suomalainen mies näyttäisi pitävän perussuomalaista puoluetta sopivimpana itselleen, jolloin kyse ei voi olla vain pelosta ja turvattomuudesta. Lisäksi he näyttävät myös äänestävän usein naisia, jolloin tämäkin sukupuoleen sidottu äijäpuolueen ilmiö on syytä arvioida uudelleen etenkin Kanta-Hämeessä, jossa kansanedustajaksi äänestetään miltei pelkästään naisia. Joka kolmas suomalainen mies ei voi olla väärässä, peläten ja kokien maailmansa lehden kuvaamana taistelukenttänämme. Se on takavuosien konfliktiteoreetikkojen tapa ymmärtää maailmaa, jossa kaikesta on puutetta ja käydään hillitöntä taistelua. Puolue tai kirkko ei ole pelkkä helvetti sekään. Siihen voi liittyä runsaasti myös positiivisia kokemuksia ja mahdollisuuksia, hyväksytyksi tulemista. Kysykää vaikka perussuomalaisilta aktivisteilta ja heidän motiivejaan hakien kansanedustajina ja kunnanvaltuutettuina.

Matti Luostarinen perussuomalainen kaupunginvaltuutettu