Mitä tuo mieleen Joensuu ja Matintalo? Suomen hiihdon tulevaisuuden. Entä tokaisu ”Kyllä kansa tietää”.

Veikko Vennamo oli ensimmäinen suomalainen joka hallitsi kansan kielen ja oli hankkinut kyvyn tiedottaa ymmärrettävällä tavalla vaikeista asioistamme. “Kyllä kansa tietää” oli oivallus, jossa kansa valitsee ja toimii sosiaalisen pääomansa edellyttämällä tavalla. Jos on tehty virhevalintoja, ne korjataan kansan omasta nahasta. Globaalisti saa ajatella ja kuuluukin, mutta toiminta tapahtuu lokaalisti, paikallisesti sekä huolehtien lapsistaan ja vanhuksistaan. Voitot tulevat vanhan päälle rakentaen ja nuoriin uskoen.

Viimeisimmän kuntavaaleja koskevan gallupin mukaan kolme suurinta puoluettamme näyttäisivät saavan noin 60 % äänistämme ja loput 40 % sitten jakautuvat viiden puolueen kesken, joista suurin menettäjä on keskusta perinteisenä kuntapuoleenamme. Toki perussuomalaisten nousu aiheuttaa tappioita myös muille perinteisille puolueillemme. Peinne on arvokas asia, mutta ei muualta maahamme tuoda sosiaalista pääomaa, hiihtotaitoa. Perussuomalaiset rakentavat kansan varaan ja sitä kutsutaan populismiksi. Onko sitä mahdoton ymmärtää? Eikö kansa muka osaa hiihtääkään?

Ero pääkaupunkiseudun ja maaseudun välillä näyttäisi kuitenkin tasoittuvan kiitos perussuomalaisten kannatuksen sekä kaupungeissa että maaseudulla. Pandemian käyttäytyminen taas kertoo sen, mikä ero on asua maalla ja Uudellamaalla pääkaupunkiseudullamme. Jos halutaan otta tolkuttomia riskejämme, jatketaan keskittämistä Helsinkiin. Kiinnostutaan punavihreistä aateista ja tuodaan Kiinasta myös hallinto maahamme. Maon punaista kirjaa jaettiin yliopistossamme 1970-luvulla. Neuvostoliitto ja sen hallinto oli tuon ajan nuorten palvomina todella omituinen ilmiö, jota ei saanut edes kritisoida. Nyt nämä samat vaarit ovat kertomassa, miten maata tulisi tänään hoitaa.

Se pieni ero oikean ja väärän välillä ei jatkossa muuksi muutu. Virusten käyttäytyminen on pysyvä ilmiö myös taloudellisina ja sosiaalisina ilmiöinään, ei vain poliitikon kohdalla pysyvä ongelma metropoleissamme. Ylikansalliset ongelmat koskettavat etenkin omaa pientä metropolialuettamme ja tästähän me kuntavaaleissa äänestämme. Uusi pormestariehdokas haluaisi hänkin suuremman metropolinkin. Hän oli ensin demari, nyt sitten kokoomuksen pelstajana, Vartiainen. Häntäkö, hänen kaltaisiaanko, tämä maa kaipaa johtajakseen?

Teemme suuria linjavalintoja pohtien joko omia ratkaisujamme tai tyytyen monikansallisiin metropoliratkaisuihin. Se on sosiaalisen pääoman kysymys samalla, eikä sitä oikaista median narraatioilla. Tästä kirjoittaminen on, Suomen Kuvalehteä lukien, liian vaikeaa. Miten niin vaikeaa?

Lue lisää muistelmistani www.clusterart.org sekä vuoden 2020 kirjastani tai kirjasta “Menetetty vuosikymmen”. Ne kaikki ovat syntyneet Saksassa julkaisten. Miksi Saksassa?

Suomessa niiden julkaisu ei olisi mahdollista. Ei ole ollut enää vuosikymmeniin. Ei sitten kun sukuni möi painotalonsa ensin hoitaen sen digiajan teknologiaan 1980-luvun alussa Itä-Savossa. Kaksi vuosikymmentä ennen Hesaria.

Edellinen suuri muutos sukuni ja sukunimeni kohdalla tapahtui vuonna 1850, jolloin sukuni purjekunnan suuurin vene hukkui Kallaveteen luostailaitoksen ylläpitäjänä ja veronmaksajana. Miksi näin tapahtui ja mitä sen jälkeen, on pidetty salassa Suomen kansalta. Miksi? Miksi historiamme on siirrety meille rajojemme takaa Ruotsista? Sehän ei ole oikeasti sinnen päinkään kun sen kuvaa suomalaisena. Kyllä kansa tietää. VaI TIETÄÄKÖ sittenkään.