nenOn 21 Feb, 2020 0 Comments

Kuntayhteistyö ja sukupuoliroolit

Kun avaan tämän päivän (21.2) Forssan Lehden, sen komein juttu pylväsdiagrammeineen kertoo kuinka Marinin hallitus on menestystarina ja etenkin naiset sitä kiittelevät. Sipilän ja Rinteen hallitukseen verrattuna luonnollisesti mikä tahansa olisi niiden rinnalla uskomattoman loistokas, vaikka ei olisi vielä tehnyt yhtäkään merkittävämpää päätöstä. Tai heti kun niitä alkaa syntyä, alkaa tulla lunta tupaa.

Näin ainakin avaten Forssan Lehden jälkeen maan päämedian, Helsingin Sanomat. Sen pääuutinen kun julistaa etuaukeamallaan, kuinka ilmastokiista repii hallituksen, ja vihreiden Maria Ohisalo käveli ulos hallituksen ilmastoneuvotteluista ovet paukkuen ja pihtipielet ryskyen. Naiset osaavat tämän taidon miehiä merkittävästi näyttävämmällä tyylillä ja temperamentilla. Tiedän tämän projekteja vetäen ja yksi sellaisista liittyy kuntien väliseen yhteistyöhön. Nyt olen sitä sivusta seurannut vuosikymmeniä Forssan talousalueella. Karjalassa olin taas keskiössä pari vuotta ja samalla siitä myös raportoiden.

Lehden kertomana eduskuntaryhmän kriisikokouksessa on puhuttu jopa hallituksesta lähdöstä. Vielä eilen pääuutisena oli lähinnä vain vihreiden ulkoministerin lähtöä ounasteleva uutinen sen jälkeen, kun alkoi odottelu kuukusia kestävästä piinasta, tarvitaanko Juhantalon tapaan pitkästä aikaa valtakunnanoikeuden kokoontumista pohtimaan ministereittemme edesottamuksia johtamissaan laitoksissa.

Nykyinen hallitus on nostanut esille aiemmin niin merkittävän sukupolviongelman rinnalle sukupuoltenkin väliset erot, tai oikeammin pyrkimyksen osoittaa, ettei tällaisia eroja saisi olla ensinkään.

Edellisen päivän Hesarissa lehden mielestäni kokeneimpiin kuuluva kolumnisti Saska Saarikoski kertoi sukupuolivärittyneen keskustelun olevan raskasta seurattavaa. Arvoista ja aatteista puhuminen on suomalaisille tunnetusti vaikeaa, mutta miehistä ja naisista paljon helpompaa.

Kuulun itse ikäluokkaan, joka syntyi pian sotiemme jälkeen ja voidaan hyvinkin laskea näihin suuriin ikäluokkiin, ja nyt ikääntyneenä pahennusta monella tavalla medioissamme herättävään, sosiaalisen median räyhääjinä ja vähät rahamme kuluttavina vanhuksina sairastellessaankin ennen vainautumistaan. Naiset elävät vielä miehiä kauemminkin ja ovat tunnetusti verbaalisesti heitä lahjakkaampiakin.

Opettajana yliopistossa tuli aikanaan selkeät ohjeet ohjata miehiä ja naisia, kuten juristit käsittelevät heitä käräjäoikeudessa. Se sujui lopulta helposti, olkoonkin ettei miesten tapa käsitellä tietokoneita ja vastata tenteissä ollut aivan samaa kuin mihin naiset kykenivät. Eroja tosin nykyisin liioitellaan ja ikävät väitteet, etteikö miehenkin voi raiskata, ainakin henkisesti, oli tuon ajan tuotteena raskasta seurattavaa.

Luonnontieteissä luonto ei voi luoda kovin paljon epäluonnollista, mutta ihmistieteissä ilmiö muuttui ja poikkitieteinen ihmiskäsitys on kulttuurisidonnainen. Maalla syntyen miesten ja naisten kuulumiset olivat jokseenkin samankaltaisia ja molemmat menivät samaan aikaan niin navettaan, saunaan, kuin heinäpellollekin. Juice Leskisen ulkonäkö muuttui jo varhain muistuttamaan pientilallisen emännän habitusta Pohjois-Karjalassa asuen, hänen itsensä kertomana. En tiedä kumpaa se mahtoi loukata enemmän.

Totta ovat väitteet, maailmalta kuultuna, jossa todistetaan meidän suomalaisten muistuttavan toisiamme sukupuolesta riippumatta. Maailmaa myöhemmin runsaasti kiertäneenä ja nuoria ihmisiä tavaten samalla luennoiden, erot sukupuolten välillä ovat merkittäviä etenkin maapallon vertikaaliakselin suunnassa liikkuen.

Horisontaalisuunnassa, Siperiaan tai Kanadaan kulkien, muutokset ovat vähäisempiä. Samanlaisia pyöreitä muotoja ja pakkasta vältteleviä löytyy korkeitten leveyksien suunnassa ja ymmärrämme toisiamme myös paremmin, sukupuolesta riippumatta. Eläimetkin ovat pallomaisia pingviinejä ja hylkeitä, ei niin siroja ja suuret rumiin ulokkeet hankkineita kuin päiväntasaajaa lähestyen. Toki sielläkin aavikoilla joudutaan haihtumista ja ruumiin pintaa pienentämään. Sademetsät ovat sitten kokonaan eri asia.

Ihmisen evoluutio on ollut monella tapaa valikoiva ja oma kielemmekin on luontoon sopeutunut, onomatopoeettinen, luonnon ääniä matkiva. Kun olemme toisiamme kovin lähellä, kuntayhteistyötä harjoittelemme, syyt sen epäonnistumiselle kerrotaan syntyvän etenkin arvovaltakysymyksistä, asenteista, kilpailusta, osaamattomuudesta ja vähemmän oikeista asioista eli pelosta pakkoliitoksiin, lainsäädännöstä, poliittisista voimasuhteita, riitaisasta menneisyydestä, erilaisesta kuntakoosta tai elinkeinorakenteesta jne.

Miesten ja naisten välillä ei ole juurikaan eroja, enemmän pikemminkin työstä innostuneet ja motivoituneet ovat sekä miehiä ja naisia, mutta eroja on vaikkapa systeemisen työn toteuttamisessa tai kokemuksessa. Lisäksi eroja on työstään epävamojen ja heikosti motivoituneiden, mutta samalla hyvin työnsä osaavien ja ko. strategian toteuttamisessa kokeneiden välillä.

Kunnat työnantajina ovat usein naisvaltaisia ja poliitikkoina mukana on myös usein runsaasti miehiä. Yhteistä mieltä kuitenkin ollaan yhteistyöstä etenkin koko talousalueen kehittämisessä, palvelujen järkevässä tuottamisessa, yhteisesiintymisen vaikuttamisessa, alueellisen tasa-arvon tavoittelussa, myönteisen julkisuuden profiloinnissa, koordinoinnin ja tiedon vaihdossa, kustannusten minimoinnissa, yhteyksissä keskushallintoon ja kansainvälisestikin. Eroja ei ole siinäkään, kun haetaan ratkaisua ajankohtaisten ongelmien ratkaisussa, suurtuotannon eduissa ja alueiden kehittämisessä.

Kuntayhteistyön esteitä lueteltaessa näkyy selvä sukupuolten välinen ero. Taustalla ovat vanhat riidat ja lainsäädännön asettamat esteet, todelliset tai kuvitellut, tottumattomuus yhteistyöhön on sekin sukupuolia erottava ja jostakin syystä sillä on myös kunnittain eroja. Rajat kuntayhteistyössä kulkevatkin ihmisten, ei niinkään alueiden välillä. Tämä on hyvä Suomessa muistaa. Kunnat ovat naisvaltainen työnantaja. Yhteistyö on lisäksi avainhenkilöiden kautta syntyvä ilmiö, kuten muukin verkottuminen ja sen rakenteet. Naisvaltaisella alalla ilmiön on oltava visiona sopusoinnussa alueen laajemman ympäristön ja paikallisen sisäisen tahdon kanssa.

Visio yhteisestä talousalueesta on oltava koordinoimassa naisvaltaisen työympäristön ryhmässä työskentelevien yhteistä ajattelua ja sitä kautta heidän käyttäytymistään. Uhkakuvia ei ole syytä erityisesti korostaa, kuten Forssassa ja sen lehdessä koko ajan tehdään, vaan pikemminkin keinoja löytää ulos tulevista kriiseistä jo etukäteen tämä tie löytäen. Kunnallistalous on naisvaltaisten palveluelinkeinojen, mutta myös talouden pidon kohdalla työskentelytavan arvoihin ja asenteisiin koko organisaatiossa kohdistettava prosessi. Naisvaltainen työ pyrkii huolehtimaan siitä, etteivät vain harvat avainhenkilöt oivalla, mistä lopulta on kysymys.

Tekninen työ ja kunnan insinöörit näissä työryhmissä työstää ongelmia kokonaan eri tavalla kuin naiset kuntien talouden hoidossa tai sihteerin tehtävissä. Kuntayhteistyön järjestely ja sen kehittäminen on projektiotyönä sikäli poikkeuksellinen, että projektitoiminnan kehittäminen on tässä työssä laajimmillaan projekti. Parhaiten nämä projektihenkilöiden työtavat ja yhteistyön ongelmat avautuvat kutsumalla kaikki kuntien naisvaltaisten talous- ja sosiaalisihteereiden joukko päivän mittaiseen kokoukseen. Sekä pyytämällä heitä kokouksen jälkeen kirjaamaan seuraavaan kokoukseen pöytäkirja, jokainen erikseen, kokouksen kulusta. Jos he kaikki ovat olleet eri kokouksessa, silloin tulos on kovin erilainen kuin vastaava kokous kunnan insinöörien ja teknisen johdon kansa pitäen.

Saska Saarikoski on oikeassa. Toisella puolella todellakin halutaan purkaa perinteisiä sukupuoliroolejamme tai tehdä valtarakenteita näkyviksi. Logiikkakin tulisi mennä tavalla, jossa niiden merkitys yhteistyössä vähenisi. Eikä niistä tarvitsisi enää puhua lainkaan.

Toivottavasti tämä tapahtuu työläskaupungissa ja sen maaseutuympäristössä, kylien kunnissa, mahdollisimman pian. Kun se on jatkunut jo vuosikymmeniä, siitä on jo tullut osa itse itseään ruokkiva ikiliikkuja ja kulttuurinen, dogmaattinen hämäläinen osa kuntien sosiaalista pääomaa, kuntakulttuuria. Saarikoskea mukaillen, sukupuoli ja kunta, alue ja sen identiteetti, on yksille turva ja toisille häkki.