Perussuomalaiset

Matti Luostarinen

Kiusaamiskulttuuria politiikassa

By Matti LuostarinenOn 13 Feb, 2019 0 Comments

Kunnanjohtajan määräaikainen virka pantiin hakuun ja nyt jo toistamiseen Tammelan kunnassa. Sellainen tympii varmasti kunnanjohtajan virkaa hoitanutta miestä, joka on hoitanut työnsä paremmin kuin hyvin ja on odottamassa kuinka miehen käy vaaleissa. Hän on kuitenkin edelleen mukana ja mahdollinen virkaan valittava. Virkaa siis jatketaan kiusaamisen jälkeen, näin me oletamme.

Tällainen kiusaaminen kuuluu suomalaiseen luonteeseen ja ystävänpäivän aikaan. Siksi Forssa pelkää Tammelaa ja Jokioista, Humppilaa ja Ypäjää liitettäväksi osaksi kaupunkiaan. Kaupungissa kun eletään jo kauan sitten syntyneessä teollisessa asiaorganisaatiossa ja maaseudun pitäjät vanhassa kyläyhteisöjen yhdessäolo-organisaatioissa.

Professori Erik Allardt käänsi nämä saksasta (Gemeinschaft/Gesellschaft) suomeksi ja kuvauksessa on mukana kymmenkunta piirrettä, joista pari on positiivistakin ja loput ahdistavia ja ikäviä. Kiusaamine on yksi niistä ja juorut. Katolisessa kirkossa ne tunnetaan lasten hyväksikäyttönä.

Britit käänsivät nämä käsitteen tyyliin communal society ja associational society. Kun toisesta siirtyy toiseen, Suomessa se tapahtui muuttoliikkeenä maalta kaupunkien ikäviin betonilähiöihin 1960-luvulta alkaen. Sitä kutsuttiinkin kaupunkilaistumiseksi, ei kaupungistumiseksi. Jälkimmäinen tuli myöhemmin ja lähiöitä oli syytä purkaa ja hävetä työvoimareservin säilövinä yhdyskuntina. Vailla juuri mihinkään suuntaan tarkoitettua yhdyskuntarakenteen sosiaalista sisältöä, yhteisöllisyyttä, paitsi ikävänä kotiin ja maaseudulle.

Sinne, vanhan kotiseudun suuntaan, syntyikin viha-rakkaussuhde ja uudet poliittiset liikkeetkin puolueinamme, populismina. Enne tätä vasemmisto sai kaipaamansa kannattajat ja vallan. Sitä oli lapsena surullista seurata kulkien Veikko Vennamon mukana lausuen runoja ja peläten ihmisten aggressioita, vaalikiimaksi kutsuttua raivoa. Se jatkuu edelleen suoranaisena vainonamme hybridiyhteiskunnan puberteetti-ikäisen elämöintinä.

Se jos mikä muistutti avaruudessa kieppuvaa Oumuamuan liikkeitä ja lapsena siltä toivoi jotain parempaa tulevaisuudessa. Alkoi tehdä sen eteen myös töitä, opiskella Oumuamuan liikkeitä ja olettaa ulkoavaruudesta löytyvän ystävyyttäkin parempaa, ihmisen geeneistä jotain sellaista, jota ei voinut vielä tuolloin selittääkään.

Siitä se varmaan alkoi, opiskelu luonnontieteissä ja myöhemmin ihmistieteissä ja tavaten myös parrakkaan professori Valtaojan ja kymmeniä muita valtaojia tai sivupuroja, maailmalla vieraillen salaojiakin.

Pääministeri Sipilä kehottaa kansalaisia katsomaan mihin vanhusten hoitajat maksavat veronsa ja onko kysessä osakeyhtiö. Hän itse valitsisi mieluummin hoitopaikkseen osuustoiminnallisen organisaation ja veronsa mieluiten kotikuntaan maksavan kuin maailman turuille. Sen ymmärtää ja nyt on aika tehdä korjausliikkeetkin. Kun on puuhasteltu 15 vuotta niin käytetään nyt vielä pari vuotta lisää.

Kokoomus taas sihtailee avaruudessa liikkuvan Oumuamuan liikkeitä löytäen ne edellisten vaalien perusuomalaisten kysymyspatteristamme. Siinä kun neuvotaan, miten vastata kokemattomana eduskuntaan virkaa hakevana torilla tuleviin kysmyksiin myös oikein, ja siinä Kokoomus on ihan oikealla tiellä sekin, kirjoittaa tämän päivän Helsingin Sanomat oudon ilmiön liikkeistä ja ystävänpäivän sanomastaan.

Olin tuota patteria laatimassa edellisiin jytkyvaaleihimme ja siirsin toki sähköiseen mediaammekin. Ei se ollut salaista tietoa. Kommunismi tai sosialismi sekä kapitalismi eivät ole sama asia kuin yhdessäolo-organisaatio ja asiaorganisaatio, maaseutua ja metropolipolitiikkaa toisiaan kivittäen ja lukien Lapin taannoisen maaherran kirjaa omituisesta kaivoksestamme politiikan teon välineenä.

Siinä on tehty paha moka ja nyt sitä yritetään ymmärtää Oumuamuan liikkeitä seuraillen. Se vei meiltä aikaa perustuslakituomioistuimen puuttuessa enemmän kuin 15 vuotta ja korvaukset lohijoista saatiin vasta karvalakkilähetystöinä. Suojelupäätökset syntyivät jo helpommin siinä missä ympäristöministeriömmekin virkamiehineen.

Tuomioistuin, perustuslakia valvovana, olisi toki jo aikapäivä selvittänyt uusillekin edustajillemme, miten Oumuamuan liikkuu ja miksi. Pitänyt myös maalasiliiton kurissa ja koskisotiamme ei olisi käyty lainkaan.

Se jäi Ståhlbergilta hoitamatta kun maahan tulikin yllättäen presidentillinen tasavalta ja kuningas käännytettiin takaisin ulkoavaruuteensa, toisin kuin Ruotsissa on ollut tapana.

Siellä Oumuamuan liikkeet ovat tutumpia ja niitä ymmärretäänkin. Kuningashuone kun huolehtii siitä, jota meillä yritti hoitaa, mediaammekin uhmaten, aikanaan presidentti Kekkonen ja ennen häntä liki kuninkaallista arvostusta itselleen hankkineet presidenttimme. Se oli liian yksivaltainen yhteiskunta ja sellaisena epävakaa.

Tähän kirjoitukseen ei voi jättää kommentteja