Kun olimme jo toipumassa presidentin räväkästä puheesta, eikös jo seuraavana iltana kerrota, kuinka Paavo Väyrynen, keskustassa 50 vuotta vaikuttanut ikoni ja imaami, on perustanut oman puolueensa. Se tarkoittaa siellä puoluehajaannusta.

Edellisen kerran sellaisen aiheutti Veikko Vennamo 1950-luvulla. SMP ja Perussuomalainen puolue sai silloin juurensa. Ennustin näin myös tapahtuvaksi ja niin myös kävi kokemattoman insinöörin ohjaillessa puoluettaan.  Väyrystä ei voinut jättää joukkoineen sivuun ja unohtaa ikään kuin häntä ei olisi ollut olemassakaan. Ei se niin toimi edes keskustaliikkeessä. Puolueen näkyvin hahmo ja monet vaalit pelastanut Väyrynen oli kunniapuheenjohtaja. Kun kosto tarjoillaan, se tarjoillaan kylmänä ja samalla pohtien, mitä Väyrysellä oli hävittävänään. Ei mitään. Vain voitettavaa.

Sen sijaan ruotsalaisten puheet lähivuosien sodasta ovat lievästi liiioiteltuja. Ei maailma ja Eurooppa niin sekaisin ole, vaikka keskustassa kuohuukin ja demareitten kannatus ylittää 20 %:n hulppean rajan gallupeissa, kokoomuksen kannatus laskee ja perussuomalaisten alkaa palailla takaisin vaalien aikaisiin lukuihinsa. Gallupit heiluva nyt tekijänsä mukaan ja niistä tehtävät johtopäätökset ovat itse vaaleja pohtien pelkkää viihdettä. Nyt viikossa voi tapahtua enemmän kuin aiemmin vuodessa. Vuodessa enemmän kuin vuosisadassa ja vielä reaaliaikaisesti.

Mediapeli on nyt hurjimmillaan ja uutisiin pääsee vain todella dramaattisilla liikkeillä Paavo Väyrysen ja Donald Trumpin tapaan eläen. Timo Soini voi aivan rauhassa palailla Yhdysvalloista Hollannin kautta ja odotella, kuinka vuoden 2019 kevään vaalit eletään kokonaan erilaisessa mediamylläkässä kuin tänään. Sen hetken puolueitten kunto ja kevätsäät ratkaisevat, kuka silloin muodostaa hallituksen ja ketkä jäävät oppositioon.

Turha siitä on vielä murehtia nyt kun edellisistä vaaleista, hallituksen muodostamisesta, on vain muutama kuukausi. Kevättalven 2016 tapahtumista muistetaan vaaleissa vuonna 2019 Suomessa vain Paavo Väyrynen. Olettaen, että hän onnistuu siinä missä Veikko Vennamo. Se on kivinen ja pitkä tie ja vaatii myös Timo Soinin kaltaisen työn jatkajan kouluttamisen ja sopivan ajan ja paikan toimia. Siihen ja sen aiheuttamaan jytkyyn vaaleissa voi mennä vuosikymmeniä. Väyrysen ero ja oma puolue kertoo kuitenkin oireena, missä ja millaista aikaa nyt elämme, ja miksi Väyrynen tekee kuten tekee. Kokeneena poliittisena toimijana, maamme ehkä taitavimpana poliittisena taktikkona.

Väyrynen näkee EU:n aseman, Suomen puoluekentän ja maamme pian vuosikymmenen kestäneen syvän laman ja tyytymättömyyden kasvun. Hänellä on se kokemus, joka nuoremmalla puuttuu, kentän tuntemus sekä organisointikyky. Väyrysen persoonallisuuteen ei kuulu antaa periksi ja häntä on mahdoton työntää syrjään omassa asiassaan, omaksi kokemassaan puolueessa ja kansanliikkessä, sen ytimessä, sosiaalisessa pääomassa ja muistissa. Keskustaliikkeen tekemä virhe oli nyt vielä kohtalokkaampi kuin 1950-luvulla ja uudelleern 1970-luvulla tehdyt virheet. Vaalivoitto teki siitä sokean, valta sokaisi, täydellinen täydellisesti. Se näkyi maakuntahallinnon jyräämisessä ja ay-politiikan sivuuttamisessa. Kokematon insinööri tukijoineen on saanut aikaan puoluehajaannuksen. Kirosanan, jonka etenkin lastadiolaiset muistavat.