Perussuomalaiset

Matti Luostarinen

Kapitalismin kriisi syvenee

Olen vuosikymmenen aikana maininnut teksteissäni yli tuhat kertaa käsitteen kapitalismi kriisistä ja liittänyt sen samalla digiaikaan ja mediayhteiskunnan kriisiin, hybridiin, sekä poliittiseen, puoluelaitoksiamme koskevaan kriisiin, globalisaatioon. Se on luonnollisesti samalla koko demokraattisen yhteiskuntamme kriisi.

Tässä kriisissä markkinatalous ei enää palvele perinteistä hyvinvointivaltiotamme, kuten olemme sosiaalisen pääomamme kautta olettaneet toisen maailmansodan ajoilta alkaen. Oikeammin heti teollistuvan yhteiskuntamme synnyn alkuajoista.

Globaali talous on kokonaan eri asia kuin lokaali tai kansantalous. Poliittiset käsitteet kun ovat muuttuneet nekin. Liberalismi ei tarkoita samaa kuin takavuosien ja vuosikymmenien ihanteet yksilön vapaudesta tai yhteiskunnallisesta vastuun tasapainosta, sen tavoittelusta ideologiana.

Mistä sitten syntyi tämä uusi hydridi yhteikuntana ja sen perinteisen talousmaantieteen näkökulmasta ongelmallinen globaali häiriö, joka ulottui myös kansantalouksiin ja paikalliseen lokaaliin yhdyskuntarakenteen ylläpitoon kunnissa, maakunnissamme?

Tuottavuus syntyy ideoista, innovaatioista ja niiden synty oli aiemmin alueeseen sidottua, regionaalista. Agraari yhteisö ja alkuteollinen tuotti niitä harvakseltaan ja ne johtivat innovaatioiden leviämiseen, diffuusioon. Samalla talonpoika ja työväestö hakivat lohtua taloudelliseen eriarvioisuuteen poliittisista liikkeistään. Samalla sekä peruselinkeinojen että teollisuuden osuus tuotannosta oli myös vaikkapa Suomessa todella suuri. Näillä liikkeillä oli merkitystä eikä tuotekehittely ollut pelkkää “asevarustelua” ja vaatinut valtavia pääomia, kuten tänään globaalissa digiajassa vaatii. Kerroin tästä edellisessä artikkelissani vertaillen omaan Suomi OY:n innovointiin käyttämiä varoja maailman suuriin alan yrityksiin kuten Amazon, Google, Facebook jne.

Teollinen vallankumous oli hidas prosessi sekin ja vaati rakenteiden muutosta asteittain edeten kohti spatiaalisia alueitamme, joissa yhteistyö agraarin ja teollisen yhdyskunnan välillä oli saumaton ja poliittiset liikkeet palvelivat yhteistä hyvää sekä samalla korporaatioineen hyvinvointiyhteiskunnan syntyä. Media ei ollut sekään tästä erillinen vaan samaa ideologiaa palveleva tiedottaja, valistaja ja raportoija.

Urbanisoituva yhteiskunta oli verkottunut ja pyrki tietoisesti eriarvoisuuden kasvun poistamiseen. Kapitalismi ja sosialismi toimivat nekin ideologioina rinnakkain. Näin sitouduttiin pelisääntöihin ja yrityksillä oli muitakin tehtäviä kuin sokean voiton tavoittelu. Tämä koski sekä palkkoja, koulutusta, terveydenhuoltoa, vähempiosaisten sosiaalihuoltoa ja infrastruktuuria, yhteisesti päätettyjä investointeja. Syntyi vauras keskiluokka ja lopulta luokaton yhteiskuntamme.

Kriisiytyminen alkoi odotetusti vaiheessa, jolloin suuri keskiluokka jäi sivustakatsojaksi ja luokkayhteiskunta alkoi tehdä paluuta. Pääsyy oli varallisuuden jakautuminen uudella tavalla vaiheessa, jolloin talouskasvu tyrehtyi ja oli lopulta spatiaalisena ilmiönämme verotettua tuottoa pienempi. Regionaalisilla alueilla, kunnissa, maakunnissa, mutta myös kansantaloudessa, omaisuus alkoi näin kasautua ja globaalisti se hakeutui Yhdysvaltoihin ja Kiinaan. Digiajan tuote kun oli odotetusti juuri uudenlainen vallankumous, jossa vanhat maantieteen tai aikatieteiden (historiatieteet, talousmaantiede) mallit ja teoriat eivät enää toteutuneetkaan. Oli syntynyt paradigmainen, maailmankuvat vaihtava muutos. Samalla se rapautti perinnepuolueitten ohjelmat ja ideologiat.

Digitaalinen vallankumous oli ajallisesti reaaliaikainen ja edellytti myös innovaatioilta, niiden käyttäjiltä, tämän oivallusta. Ne olivat kaiken aikaa uusiutuvia ja niiden toteutus ja käyttö oli sekin luonteeltaan kumuloituvaa. Kirjoitin edellisessä artikkelissani, kuinka se kasautui muutamalle globaalilla jättiläiselle ja näiden omistajille. Ne sijaitsevat valtaosin Yhdysvalloissa ja Kiinassa, Japanissa jne. Tuotekehittelystä tuli näin ikään kuin asevarustelua, johon kykenivät lopulta vain kaikkein suurimmat globaalit kansantaloudet yrityksineen.

Ilmiön seurauksena oli pienten kansantalouksien taantuma tai kaiken aikaa heikkenevät talouden kerrannaisvaikutukset innovaatioiden tuotossa. Uusi vallankumous ei noudattanut aiemman hitaan teollisen vallankumouksen luonnetta, vaan oli reaaliaikainen ja keskittävä sekä luonteeltaan juuri pääomia keskittävä muutamiin suuriin yksikköihin.

Palattiin aikaan, joka muistutti edellisten vuosisatojemme luokkajakoja sekä kapitalismin syntyaikoja. Liberalismi ei ollut enää poliittinen käsite lainkaan, vaan korosti satunnaisesti syntyviä ja pääomasta sekä työstä irtautuneita, uusien puolueitten ja kansalaisten rakentamia ideologisesti irrallisia ohjelmia, kuten feminismiä, sukupuolta, nationalismia jne. pystymättä hakemaan eriarvoisuudesta syntyviä todellisia synnyn mekanismeja. Yhteinen paha oli ilmastomuutos ja sen lopullisuus, globaali yhteinen yhdistäjä ja moraalista eetosta kantava poliittinen liike.

Työllä ei enää voinut rikastua takavuosien tapaan ja koulutuksen merkitys muuttui samalla sekin. Vuosisatoja takaperin vallinnut perijöiden yhteiskunta syntyi ikään kuin uudelleen ja omaisuuden keskittyminen jatkuu sukupolvelta seuraavalle.

Laskentatehon valtava kasvu ja tietotekniikan ideoiden ilmainen käyttö, tekoäly ja robotisaatio, toi mukanaan kenen tahansa käytettäväksi välineet, joiden maailmanhistorian suurin “halpuuttaminen” myös niiden sovelluskissa mitätöi keskiluokan työn tulokset, myös luovuuden. Välineet eivät vaatineet edes lukutaitoa, päinvastoin. Sekin alkoi rapautua.

Toki nämä uudet välineet otetiin käyttöön, oli pakko, mutta vain muutaman yhtiön ja sen omistuksen kautta operoiden. Toki jopa Suomessa on muutama menestyvä mobiiliyhtiö. Niidenkin varat leviävät vain muutaman henkilön käyttöön.

Sen sijaa perinteisen teollisen tuotannon osuus on laskenut myös meillä Suomessa hetkessä noin 15 %:n tasolle kansantuotteestamme ja alkutuotannossa paljon sen alle. Samaan aikaan digitaalinen vallankumous keskittyi, vaati valtavat pääomat ja jätti jälkeensä kokonaan muuta kuin teollinen vallankumous aikanaan. Se oli kuin poltetun maan taktiikkaa. Täydellisen kriisin, taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen sekä lopulta koko kapitalismin kriisin yhteiskunnallisine toimijoineen ja poliittisine liikkeineen.

Muutamaa jättiläinen, kuten Google, Amazon, Facebook jne. hallitsi uuden ajan kapitalismin markkinoitamme. Monopolisoituneet markkinat ja niille pääsy ei ole perinteistä kapitalismia lainkaan sekä sen sisällä toteutettua innovaatiopolitiikkaa klustereineen tai verkostotaloutta noudattaen. Karl Marx kuvasi tämän saman ilmiön koroilla eläviksi kapitalisteiksi mutta nyt vain kokonaan eri mittaluokassa eläen.

Suomea ajatellen ongelma liittyy etenkin hyvinvointiyhteiskuntaan ja sen sidokseen kapitalismissa. Poliittinen eliitti, myös nyt syntyvä, on sidoksissa talouden eliittiin. Jos tämä yhteys nyt katkeaa, uusi markkinatalous ei ennä palvele meitä suomalaisia juuri lainkaan. Sama pätee ympäri Eurooppaa.

Näin omaehtoinen finanssipolitiikka ei ole enää mahdollista, jos on ollut nytkään. Samalla liberalismi menettää, ellei jo ole menettänyt, moraalisen ja eettisen ulottuvuutensa. Tämä pätee myös mediayhteiskuntaan ja sen tapaan toimia uudessa yhteiskuntamallissamme. Jo nyt valtaosa mediaamme on pelkkää viihdettä tai raportointia. Tähän emme ole varautuneet, eikä tästä käydä keskustelua hallituksen ohjelmassamme. Tätä kuitenkin moni odotti ja odottaa edelleenkin. Turhaan.

Tähän kirjoitukseen ei voi jättää kommentteja