Päivä on ollut uutisten osalta dramaattisten galluplukujen seurantaa. Hallituksen kohdalla keskustan kannatus kilpailee nyt rinnan punavihreitten populistien kanssa ja puolueensa jättäneet viisi loikkaria ministereinä kamppailevat prosenttiyksikön väärällä puolella. Sillä ei oikein kehtaa sanoa kantavansa kansakunnan valtuuttamana vastuuta hallituksessa, viittä painavaa salkkua. Tällaista alennustilaa kun maamme historia ei tunne. Jotain on tapahduttava ja pian. Edessä ovat suuret rakenteelliset muutokset ja kansakunnan on luotettava niiden tekijöihin demokratian edellyttämällä tavalla. Suomi on sittenkin sivistysvaltio. Se ansaitsee myös sivistyneet edustajat parlamenttiinsa ja etenkin nyt, kun kansakunta viettää juhlavuottaan. Ei tällaisia skandaaleja. Tästäkö tämä vuosi muistetaan?

Kotisivuni www.clusterart.org saa nyt seurakseen mediasivuni, monen tunteman www.finsome.fi. Niille, joille sivusto on vieras, tarjoan sateisen kevään viihteeksi kolme kirjaa ilmaiseksi. Niistä luetuin on jo vuonna 2007 julkaistu Arctic Babylon. Se ennakoi näitä aikojamme. Tänään sen on avannut vajaa 300 lukijaa ja vuosikymmenen aikana se on tullut tutuksi kymmenilletuhansille lukijoilleni. 

Käynnistimme blogimme liki samaan aikaan Jussi Halla-ahon kanssa ja meidät mainitaankin nimekkäimpien suomalaisten bloginpitäjien joukossa, oikeammin jo liki vuosikymmen takaperin. Olimme ajan hermolla ja saimme haukut niskaamme. Innovaatiot ja niiden leviäminen etenee AINA näin. Ensiomaksujat saavat kantaa ikävimmän taakan. Perinteinen media pelkoineen on luonnollisesti kimpussa.

Nyt oman Clusterart sivustoni avaa vuosittain runsas kaksi miljoonaa lukijaa. Vertailuna kerrottakoon, että vastaava luku kaikilla vajaalla sadalla tieteellisellä aikakauskirjallamme tai lehdellä on netin kautta yhteensä runsas 100 000. Korkea luku sekin on olkoonkin, että tuohon lukuun vaaditaan tuhansien, kymmenientuhansien, ihmisten työpanos ja satojen miljoonien budjetit. Itse en saa avustusta senttiäkään. Ehkä jossakin vaiheessa kulttuuriministeri herää hänkin? Jossakin täytyy olla jotain mätää, herra ministeri ja edeltäjänne rouva ministeri Forssasta. Urheilijoita on lähdössä mitalikamppailuun yleisurheilun MM-kisoihin kymmenen, joista kahdella on toiveita päästä pistesijoille.

Kiitän lukijoitani käyttäen kirjani Arctic Babylon kahta viimeistä sivua, kiitossivuani. Jostakin syystä koen sen liittyvän erityisen hyvin juuri tähän kohtaan ja hetkeen. Arctic Babylon ja Cluster art täyttävät kymmenen vuotta. Tiedoksi kulttuuriministereillemme ilman puoluetta tai puolueen kanssa. Kummallakaan ei ole tässä minkäänlaisia ansioita. Ja sen täytyy olla omituista. Hehän vain vaikeuttavat tulosten tekoa. Oli kyse urheilusta tai kulttuuristamme.

Kotisivuni www.clusterart.org, avautuu nyt myös sosiaalisen median sivustoni monen tuntemalla mediatunnuksella www.finsome.fi. Samalla sivustoni tarjoaa kolme kirjaa lukijoilleni avautuen ilmaiseksi. Niistä luetuin on jo vuonna 2007 julkaistu Arctic Babylon. Se on avannut tänään vajaa 300 lukijaa. Vuosikymmenen aikana kymmenetuhannet lukijani. Uskon että kirja sopii myös nyt sateisen kesän viihteeksi. Moni on lukenut kirjan useaan kertaan. Juhlajulkaisuni ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100” on koottu sadasta monografisesta julkaisustani ja mukana myös molemmat väitöskirjani.

Kirjan Arctic Babylon kiitossivut, kaksi viimeistä, päättyvät näin:

Kiitokset

Toisin kuin tieteellisessä julkaisussa bilbliografia olisi tässä yhteydessä liian pitkä ja sopimaton. Tämän kaltainen julkaisu ei ole kuitenkaan koskaan yhden ihmisen tuote vaan tulosta vuosikymmenten saatossa tehdyistä, sadoista kirjoittamistani julkaisuista.

Kirjan tausta ja symbolirakenteet ovat niistä lähteistä, joita olen vuosikymmenten saatossa lukenut tai niitä on käytetty osana tutkimusten empiiristen aineistojen tulkinnassa. Jotkut näistä nousevat kuitenkin ohi muiden.

Näistä tärkein on oma äidinkieleni ja sen tallentajat ja muistiinmerkitsijät alkaen Mikael Agricolasta ja jatkuen Elias Lönnrotin kautta omaan aikaamme. Ilman tätä suomenkieleen rakentuvaa hermeneuttista sidosta, tunnekieltäni, tämä kirja olisi ollut mahdoton. Mikä tahansa muu kieli tai kulttuuri olisi avannut kokemukseni toisella tavalla. Tämä koskee sekä tajuntaa että piilotajunnan rakenteita, kielen lingvistisiä kuvia, mielen monikerroksista sisältöä.

Toisena joudun kiittämään geneettistä perimääni ja kansani kollektiivista muistia. Niiden osuus on ehkä jopa merkittävämpi kuin kielen ja sen symbolijärjestelmien. Mukaan mahtuu yli puoli miljoona suomalaista sukunimeä jo ennen 1500-lukua. Olemme kaikki sukua keskenämme ja juuret kaukana menneisyydessä, evoluution syvissä kerroksissa. Tästä geneettisestä perimästä, sen jatkumisesta, syntyi idea tai suoranainen pakko kirjan kirjoittamiselle.

Meillä on suuri vastuu menneestä ja tulevasta. Aika kulkee kahteen suuntaan, välillä hidastuen ja pysähtyen. Maratonin juoksu alkaa kolmenkymmenen kilometrin jälkeen. Kirjan kirjoittaminen kolmensadan arkin ja lukuisten toistojen kohdalla. Molemmissa tapauksissa suoritus siirtyy tuolloin ikään kuin automaattiseen ohjaukseen. Tutkijan kohdalla tämä tapahtuu tuhansien toistojen seurauksena.

Ihmisen kaikki neljä kerrosta ovat silloin mukana samassa prosessissa. Lopputuloksena on teesien ja antiteesien kautta syntyvä synteesi, kolme epilogia, draama, joka sisältää ihmismielen kaikki tasot tragediasta komediaan.

Tässä prosessissa kirjailija tai tutkija on vain välittäjä monikerroksisen ihmisen oman tulkinnan välimaastossa. Tästä tulkinnasta ja matkasta kirjan sisälle kiitän lukijaani. Kirja, tutkimus, taideteos on aina tulkitsijansa mittainen ja saa häneltä symbolirakenteensa. Kirjailija, tutkija, taidemaalari, säveltäjä voi vain saatella tuolle matkalle ja tarjota joitakin eväitä, ei enempää.

Näiden eväiden saattamisessa esitettävään kuntoon, tekstini oikolukijana ja kommenttien antajana, kiitän tytärtäni Outi Huhtalaa. Tämä urakka ei ole ensimmäinen hänen kohdallaan. Satojen sivujen lukeminen kustannustoimittajan vastuulla vastaa maratonin loppuvaiheen tankkausta. Ilman huoltoa matka jäisi kesken.

Valmentautuminen matkalle on lopulta juoksijan omalla vastuulla ja sen onnistumisesta kiitän kaikkia niitä, joiden kohdalla joskus yksikin tapaaminen voi olla merkityksellisempi kuin vuosien tuttavuus. Kaikesta tästä syntyy kertomus, jota kutsumme elämäksi ja kirjailijan, tutkijan työtä sen tulkinnaksi. Tässä tulkinnassa todellisuus on muuttunut tarua ihmeellisemmäksi ja faktan kuvaaminen fiktion välinein tekee siitä ehkä helpommin havaittavan, jos niiden välillä on jotain oleellista eroa.