Joulu ja sen vietto on lapsuudessa opittu ja täynnä ehdollistettuja refleksejä. Omiin kuului lapsena etenkin isäni hoitama jännityksen punominen jo varhain joulukuun alusta ja samalla äidin kertomat sadut. Jälkiäkin alkoi näkyä lumessa. Joulua valmisteltiin kauan ja joulu tuoksui ja tarttui takaraivoon.

Huipennus oli joulukuusen hankinta, joka vei aikaa koko pitkän aattopäivän. Lunta oli aina vyötäisiin saakka ja uupuneet kuusen hakijat löysivät lopulta sopivan paluumatkalla tarhanäreiköstä. Tuli siinä metsä tutuksi ja sen talvinen elämä. Joulupukin odotus oli täynnä kasvavaa jännitystä, joka tarttui lapselta toiselle ja jota ruokittiin joulusaunassa. Kaikki tämä ehdollistui joululauluihin ja tunnelma oli harras.

Koko yhteisö, koulu, seurakunta kirkkoineen, pienet kyläkaupat, olivat osa samaa idylliä. Omat runot oli opittava ja nekin ehdollistuivat samaan kokonaisuuteen ja lopulta joulupäivän kirkkoon, kirkkomatkaan, joka vielä 1950-luvulla tehtiin usein reellä. Nyt tarvittaisiin vanhat kirkkoveneet. Joulun ajan ravit jäällä ovat nekin mennyttä elämää. Ehdollistetut refleksit purkautuvat, luonto voi pahoin. Saamelaiset käyttävät siitä omaa ilmaisuaankin kielessään. Siinä luonto puhuu ja ihminen kuuntelee.

Kun luonto voi pahoin ja vaikeroi, se tarttuu myös ihmiseen, yhteisöön, ehdollistetut refleksit purkautuvat, ahdistus kasvaa, turvarakenteet rapautuvat ja normit, arvot ja moraali niiden mukana. Jää vain joulun valot, tuoksut ja lopulta katoavat nekin lumen nietosten ja pakksaamujen myötä. Pelkkä kinkku ja tuoksut eivät tuo joulua, julisti Suomen Turku mitä tahansa, jos jotain oleellista on siitä kadotettu luonnossamme ja takaraivon geneettisessä perimässämme.

Tämä uusi joulu on kuin Filippiineiltä, Taiwanista, Thaimaasta, Singaporesta tai Hongkongista lainattua petosta. Siinä kolumbialainen kanotar julistetaan universumin kauneimmaksi naiseksi ja kruunataan juhallaisin menoin, kyynelten myötä liikuttuen. Hetki myöhemmin kaikki puretaan, pahoitellaan, otetaan kruunu kutreilta ja siirretään filippiiniläisen naisen päähän.

Kun petos muuttuu petoksen petokseksi, kapitalismi on tullut tiensä päähän, myös hallitus voisi harkita siirtymistä muiden väärin kruunattujen missien joukkoon. Ehdollistettu refleksi on purkautunut, järki sanoo muuta kuin takaraivon menneen maailman äänet, tuoksut ja niitä seuranneet petokset, petoksen petokset.