Ihmisen arvot muuttuvat yhdessä yössä.

Eivät muutu. Ne ovat hyvin pysyviä ja syntyvät neliportaisessa, vaiheittain etenevässä järjestyksessä. Asenteet toki voivat muuttua, mutta eivät nekään koko ajan ja yön aikana. Professori Erik Allardt käänsi sosiologiaa meille suomalaisille ja sitä kautta opimme sen perusteita. Myöhemmin sosiologian ohi menivät taloustieteet ja nyt me luotamme niihin. Itse luotan luonnontieteisiin ja nämä ihmistieteet tulevat vasta näiden oppien jälkeen. Näin minut opetettiin myös väittelemään ensin luonnontieteissä Oulussa ja sitten ihmistieteissä Turussa. Innovaatiot ja niiden politiikka (innovation policy) kulkevat näiden saumakohdissa. Politics on eri asia kuin policy, kuten spatiaalinen on eri asia kuin regionaalinen alueena. Meillä vain on yksi käsite politiikasta ja alueesta. Alue on meillä regionaalinen ja kartalle piirrettävä. Tämä näkyy politiikassa, jossa maakunnat olisi saatava hoitamaan kuntiemme tehtäviä. Ongelma on kielessämme. Asenteissa ja arvoissa, jotka syntyvät kielen kautta, verbaalisena ilmiönä ja oppimisena. Ei toki geneettisenä ja perittynä.

Kokoomuksen puheenjohtaja kertoi perussuomalaisten arvojen muuttuneen yhdessä yössä.

Miksi hän näin kertoi? Jakoiko hän ihmisiä Suomessa vuohiin ja lampaisiin tietoisesti? Tehtiinkö näin koulutettujen kohdalla myös sata vuotta takaperin ennen sisällissotaamme ja sen jälkeenkin? Punaisten ja valkoisten joukoissa itse sodassa kaatui vain muutama kymmenen torpan poikaa ja mäkitupalaisen lasta. Köyhät kun eivät vallankumouksia käynnistä. Olisiko se voitu välttää vaihtamalla johtajia ajoissa? Tekeekö poliittinen johtomme eri kuppikunnissa näin edelleenkin? Syntyikö sotamme aikanaan koulutettujen pappien poikien ja opettajien kertoessa köyhille vallankumouslaulujaan? Miten oli 1960-luvun yliopistoissamme? Olivatko taistolaiset tyhmiä ja köyhiä torpan tyttöjä ja poikia vaiko ministereitten ja vuorineuvosten, kansliapäälliköiden lapsia? Miten oli Erkki Tuomioja ja vaikkapa pankinjohtaja Wahlroos? Entä tänään kokoomuksen vallankumoukselliset tai perussuomalaisista eronneet professorin pojat ja tohtorit?

Uskooko koulutettu satuihin helpommin kuin kouluttamaton? Vain yrittäkö hän harhauttaa kouluttamattomia saduillaan? Miten populismi syntyy ja puolue, kuppikunnat haukkua toisiamme, miten synnyttää veritekoja ja terroria? Kun huijari saa ihmiset tappeleman keskenään, sulkeeko hän nämä lopuksi leireihin Lahdessa ja Tammisaaressa? Itkeekö haudoilla, jotka on taatusti itse aiheuttanut? Jari Tervo yritti selittää tämän slaavilaisena ominaisuutena. Hän oli väärässä. Pääsääntöisesti kirjailijat ovat väärässä, siinä missä toimittajatkin. Narratiivisen sadun kertoja vain popularisoi ja viihdyttää samalla lukijaansa, hakee sille oikeat lukijatkin. Mika Waltari kirjoitti miesten lehtiin eri jutun ja eri sanoinkin kuin naisten lehtiin. Hän oli kielellinen nero.

Meille kerrotaan satuja maataloudesta ja ravinnon tuotannosta. Se on tyypillinen mediayhteiskuntamme tapa sumuttaa ja tehdä sadunomaisia maailmankuvia. Lapset ja heidän vanhempansa eivät edes aina tiedä, mistä maito tulee tai millaisia ovat teuraaksi joutuvien lehmien kohtalot ja missä iässä. Se kierto kun on lyhyt ja teollinen. Mainokset kertovat satuja ja alan tiede ja tutkimus on kuluttajalle täysin vierasta ja tuntematonta. Koulukaan ei oikaise lasten eläimiin ja ruuantuotantoon liittyviä vääriä uskomuksia. Virheellisiä ne ovat monella aikuisellakin.

Anteeksi kuinka? Hesarin tärkein juttu ja sen otsikko sunnuntaina 27.5.2018 on vain kaksi sanaa. Samalla lehti kertoo, kuinka hallituksemme on onnistunut kolmen vuoden aikana ponnisteluissaan. Koko sen ajan, ja vielä tänäänkin, sitä pitää pystyssä perussuomalaisia äänestäneet suomalaiset. Ilman heitä tämä porvarihallitus olisi kaatunut aika päiviä. Se on äänestäjienkin syytä muistaa ja palkita sillä itsensä.

Kolme vuotta Suomessa on ollut valtiojohdossa liki raivokasta yrittämistä. Suurta laivaa on hankala kääntää. Nyt yritetään Italiassa. Saas nähdä miten äijien käy. On niin suuri ja kirjavan kisaan näköinen valtio. Irlanti muuttui, Kreikka muuttui, jopa Venäjä on muuttumassa ja Kiina, Koreat. Yhdysvallat kamppailee muutoksen kourissa sekin saati valtaosa Afrikkaa. Suomessa muutos on ollut Hesaria lukien melkoisen suuri ja hallitus on onnistunut liki sotea vaille kaikessa, mitä nyt voidaan objektiivisesti mitata, kertoo Hesarin todella pitkä ja ansiokas artikkeli. Kolme vuotta on kovin lyhyt aika. “Anteeksi kuinka” kertoo, kuinka maahan tuskin halutaan sinipunahallitusta Stubbin ja Kataisen jälkeen. Ne ajat kun muistetaan. Niin lyhyt kansan muisti ei ole. Silloin tuhlasimme aikaa ja lama muuttui taantumaksi.

Virheitä tehden oppii eniten ja myös menestyy yrittäjänä, kertoo viikonlopun Hesari. Sama pätee elämään ylipäätään. Menestyjät tekevän koko ajan ja paljon mutta myös virheitä. Virheet kuuluvat elämään ja niistä opitaan. Toki voi oppia myös muuten kuin yrityksen ja erehdyksen kautta. Hidas ja kallis tiehän se kansakunnalle on. Toinen tapa on kirjanoppineen tapa lukea kirjansa, muistaa se, toimia sen ohjeilla ja tehdä vielä oikeat valinnatkin. Oivaltaminen kun on kovin harvojen herkkua. Sitä en suosittele kansakunnan käyttöön ja hallituksen eväiksi ohi perustuslakiemme. Yksilö kun ei ole yhteisö saati kansakunta. Venäjä ei ole Putin eikä Yhdysvallat Trump. Kertoi media mitä satuja tahansa.