Yhdysvalloissa värillisten asema ei ole muuttunut juuri miksikään sitten Martin Luther Kingin aikojen. Obaman aika pikemminkin heikensi kuin kohensi sitä kertoo eurooppalaisten rahoittama ja Raoul Peckin ohjaama elokuva. “I am not your Negro” elokuva perustuu Baldwinin 1960- ja 1970-luvulla laatimiin teksteihin. Sillä kun ei ole väliä, koska Amerikka sai mustan presidentin vaan sillä, millaisen maan presidentti musta mies sai johdettavakseen, kirjoitti Baldwin aikanaan. Tämä sama pätee kaikkeen muuhunkin myös ja etenkin Suomessa, sen maakunnissa ja kaupungeissa, maalaispitäjissämme.

Kanta-Hämeen sairaalaa ja se valtuustoa johtaa intialainen mies. Se miten hän johtaa ja mitä siitä syntyy, ei johdu miehen lapsuuden maisemista vaan Hämeestä ja Hämeenlinnasta mm. soten ja uuden sairaalan rakentajana sekä kyvystä toimia maakuntahallinnossa myös Forssan ja Riihimäen talousalueet oivaltaen. Jos kirjoitan tämän juttuni Forssan Lehteen, jota isännöi tänään hämeenlinnalaisen toimituksen johto, tätä ei varmasti julkaista. Viha perussuomalaista kohtaan on raivokas etenkin, jos tämä on monta kertaa väitellyt emeritus professori ja dosentti.

Sen sijaan Rutakolta syntisin oleva Raimo Rönkkö, sonkajärveläinen jutunkertoja eläkeläinen Ylä-Savosta saa jokaisen juttunsa sinne ja se kertoo kaiken hämäläisen median tavasta kouluttaa lukijoitaan Hämeenlinnassa käyttäen “Rutakon kojoottia” totuuden kertojana. Se on toimituksen tietoinen valinta myös muiden kirjoitusten “toimittajien” hengenlentona ja narratiivisena kertomuksina. Poliitikkoina mukana ovat aina samat nimet ja naamat jo vuosikymmenien ajan mielipidettä muokaten.

Elokuviemme luoma kuva valkoisesta miehestä ja “intiaanista” tai naisesta miehen rinnalla kun on se, joka on hyväksymämme totuus. Samuel L. Jackson näyttelee Oscar ehdokuudella palkitun elokuvan pääosaa. Hän kun hyväksyi sen heti oman kokemuksensa vahvistaessa kirjailijan havainnot. Yhden miehen havainnot kyllä riittävät ja yhden kirjailijan 1960-luvun teksteistä. Elämme kuitenkin jo vuotta 2017. Elokuva kun on tehty hieman iäkkäämmälle katsojalle ja Jackson oli siihen sopiva.

Sama Forssan Lehti kertoo eilisestä kokouksestamme Hämeenlinnan Kanta-Hämeen keskussairaalassa kuinka uusi rakennettava sairaala käyttää uudentyyppistä allianssi tapaa hoitaa urakoitsijoiden työt aliurakoineen ja mukana ovat myös sairaalan käyttäjät. Allianssi ei ole uusi vaan yhtä vanha kuin taivas ja siitä kyllä kirjoitettiin ja väkeä koulutettiin jo 1970-luvulla sikäli kun itse olen ymmärtänyt tenttikirjojani ja minua aikanaan kouluttaneita professorejamme. Oleellista siinä on aikataulussa pysyminen ja kustannusten pitäminen aisoissa. Nythän meillä on hankkeita, jotka eivät valmistu koskaan ja rakennusaikainen hinta nousee pilviin.

Sairaalan johtaja, uusi sellainen, kertoi kuinka forssalaisten on turha pullikoida. Vuoden 2019 jälkeen kun kaikkea maakunnassa järjestettyä ohjaa laki. Tämä laki taas ei anna forssalaisille löysiä ja kykyä välttää tosiasioita keikaroiden uusilla organisaatiomuodoilla. Ellei nyt sitten laki matkan varrella muutu, hallitus hajoa, joku toinen käytä valtaa ja nämä ovat vaikkapa kokonaan muita kuin nykyiset lain laatijamme. Sama pätee Riihimäen kohdalla ja sen talousalueella. Näin siis toimittajan jakamaa tietoa Hämeenlinnasta lukien mutta Forssan Lehdessä.

Forssalaiset ja savialueen asukkaat monen maakunnan rajalla kun ovat ikään kuin värillisiä miehiä tai valkoisia naisia, joiden asema ei ole sama kuin Hämeenlinnassa syntyneiden. Niinpä tämä julkaisu ei olisi mahdollista siellä painetun lehden lukijalle edes lukea. Hämeen Sanomat kun ei julkaissut 1970-luvulla tai 1980-luvulla yhtään juttuani mutta Turun Sanomat ja Kaleva kaikki. Ero oli silloin valtava ja on sitä edelleenkin.

Yliopistopaikkakunta ja päätoimittaja siinä ratkaisivat ja ihmisten lukutaito. Ratkaisevaa ei siis ole se kuka päättä, millainen maakuntavaltuusto tai maan hallitus, vaan kansa tai kaupunki, jossa tämä päätös tehdään. Tämä totuus on ensimmäinen jonka suunnittelija saa yliopistoissamme. Hän ei suunnittele johtajalle yhtään mitään.

Toimittajat Kirsi Turkki ja Aki Taponen kertovat kuinka hallitus ei lämpene kokoaikaiselle oikeusministerille. Nyt työtä hoitaa laborantin koulutuksen saanut työministeri. Täysaikaisen ministerin saaminen korjaaman lainlaadinnan mutkia kun ei auta jos kansanedustajilla ei ole alan koulutusta.

Sama pätee lääkärinä tai kirvesmiehenä, betoniraudoittajana toimimiseen. Lujuuslaskennatkin olisi saatava kuntoon ettei sairaala ja sillat romahda. Joku järki kuuluisi olla myös äänestäjän vastuulla haettaessa edustajiamme Arkadianmäelle tai maakuntavaltuustoon, kuntien vastuunkantajiksi.

Pääministeri Sipilän mukaan kansanedustajat ja ministerit voisi pikakouluttaa ja kurssittaa työhönsä hoitamaan sitä edes välttävästi lainvalmistelussa. Sama tietysti pätee toimittajiinkin, median ammattilaisiin. Siinä kun ei auta vääränlainen koulutus ja tausta vaikka äänestäjät olettavatkin oman taustansa kaltaisten ymmärtävän häntä ja hänen ongelmiaan parhaiten. Se että ymmärtää, miltä nälkä tai työttömyys tuntuu, ei auta muuhun kuin sen sietämiseen ja lihapatojen ääressä pikaiseen unohtamiseen.

Maa ei muutu ja korjaudu vaikka edustajiksemme äänestetään värillisiä miehiä, homoja tai heteroja, simmareita, sammareita tai kommareita ja valkoisia naisia, jos koko maa , maakunta kai kunta on väärä heidän johdettavakseen.

Sen sijaan ammattinsa osaavat voivat lähteä maata korjaamaan ja mukana on silloin oltava myös media toimittajineen, jotka hekin osoittautuvat ammattinsa osaaviksi, normeiltaan ja moraaliltaan, eettisiltä arvoiltaan päätoimittajineen uskottaviksi. Eivät ole sananvapautta kohtuuttomasti rajoittavia nepotisteja tai politiikan harrastajina sensuroi aivan kaikkea heille sopimatonta sosiaalisen median tekstiä.