Homeros opetti aikalaisiaan kirjoittaen teoksia, joissa mukana oli alun draama, keskikohdan tragedia ja lopussa lukijoita armahdettiin komedialla. Kotiin paluu saattoi sujua hyvillä mielin. Retoorinen puhe poliitikolla sisältää sekin ohjeet, joita tullee noudattaa, jos aikoo saada myös ääniä. Opettaja saa koulutuksensa hänkin ja ilman sitä jäänyt on aina itseoppinut. Valetohtori lääkärinä on rikollinen ilmiö Suomessa.

Kun kirjoitin kirjaani Arctin Babylon, toisen väitöskirjani aineistosta valtaosa oli jäänyt tuon väitöskirjan ulkopuolelle. Kirja avautuu netistä ja moni on sen sieltä lukenutkin (Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka). Niinpä minua pyydettii kirjoittamaan kirja, jossa yhdistän sekä aiemmin läpikäymäni luonnontieteen konvention ja sen väittelyn tuotteet nyt suoritettuun ihmistieteitten vastaavaan.

Tekemään siis kolmas väitöskirja, uskottava. Sellainen, jota kukaan muu ei voisi tehdä. Olin ensimmäinen sekä luonnon- että ihmistieteissä väitellyt. Sellaista on vaikea ohjata, löytää kustos kolmannelle väitöskirjalle. Ellei tyydy itseoppineisiin ja poliitikkoihin, narsismiltaan vaikeasti häiriintyneisiin psykopaatteihin opettajina, terroristeihin.

Väitöskirjaan voi liittää loppuun julkaisut, joita on käyttänyt portaina kohti tieteellistä loppunäytelmää. Niitä voi olla satoja ja ne on tunnettava hyvin, sivu sivulta. Samoin voit käyttää alaviitteitä ja helpottaa niillä lukijaa oivaltamaan, mistä tekstin joskus vaikeaselkoisissa osissa on kysymys. Etenkin jos tuo kohta ja käsite on erityisen suotavaa lukijan avata oikealla tavalla. Eri tieteiessä samoilla käsitteillä saattaa olla erilainen merkitys tai niitä ei oikein tunneta ylitettäessä tieteitten jyrkkiä raja-aitoja.

Homeroksela ei ollut näitä ongelmia. Oli vain filosofia ja yleisö, jolle kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Sen sijaan minulla oli yleisö, joka oli oppinutta ja osasi avata kirjani joitakin osia mutta ei toki kaikkia. Minähän käytin nyt kolmen erilaisen väitöskirjan aineistoja ja neljäs oli jätetävä lukijalle itselleen. Siinä joku ymmärtää heti, toinen ei koskaan. On helppo kertoa kuinka keihästä heitetään ristisakeleineen mutta sen linkoaminen liki sataan metriin ei vielä näillä opeilla aina onnistu. Sama pätee tieteeseen ja tätä varten on hivenen myös harjoiteltava. Joskus vuosien harjoittelu tuottaa tulosta, pääsääntöisesti keihäs ei lennä sataa metriä.

Kirjan rakenne, vanhaa rakennetta muuttaen, oli minulle tuttu tällaisena päivälehdistä, joihin kirjoitin päivittäin vuosikymmenet. Tänään draama syntyy Turkin sotilasvallankaappauksen yrityksestä, tragedia Ranskan sokeasta terroriteosta ja komedia on lehden viihteelliset kulttuuri ja ureheilusivut, ilmoitukset, mainokset ja markkinat- Tämä päivän Hesarissa keventävään osaan kuuluu myös esitellä poliittiset puolueemme ja niiden profiilit. Tulikinta on tuttua ja olisin sitä hieman korjaillut. Toimittaja tekee tutkimusta lukiessaan työtä, jossa hän muokkaa tuloksen myös itselleen sopivaksi, tietämättään. Politiikan toimittajalla on oma poliittinen maailmankuva hänelläkin. Se taustoittaa koko kirjoituksen.

Toimittajan työ päivästä toiseen ei poikkea kijrilijan työstä. Siinä teksti syö kuin sika ja mukaan tulee aineistoa, joka on toistuvaa ja tunkkaista. Vuosikymmenet toimittajana on yhtä kuluttavaa kuin kirjailijan työ, jossa kustantajan odotukset ovat aina samat ja muuttumattomat. Tieteen konventiot ovat vielä jyrkempiä ja dogmaattisia. Teoriat ja mallit eivät hevin vaihdu uusiksi. Paradigmainen muutos on harvinainen silloin, kun sillä tarkoitetaan koko mailmankuvan muutosta.

Elämme tätä aikaa, paradigmaista hybridiyhteiskuntaa ja kybermaailman aseita näpelöiden. Draama, tragedia ja loppukevennys komediana on saatava mukaan tavalla, jossa sosiaalisen median toimittaja löytää myös omat sormenjälkensä ja robottien avustamana. Hänellä ei ole käytettävissä koko sitä repertuaaria, joka on Hesarin päätoimittajalla. Liki sata sivua ja määrätön määrä avustajia, muitakin kuin toimittajia ja lehtikuvaajia.

Sosiaalisen median toimittaja on yksin välineensä kanssa ja silloin kysytään taitoja, jossa lehden taitto saattaa mennä Fb:n tai jonkun vielä vaatimattomamman median seurauksena hajalle ja homeerinen elämä sen mukana. Pahoittelen siitä. Se ei ole minun vikani. Myös oma surutyö on tehtävä ja minulla käytetyin keino on ankara työ. Nykyisin joudun tekemään sitä vain enemmän kuin aiemmin. Turkin, Ranskan, Euroopan, Aasian ja oman kaupunkini, kyliemme surut ovat omiamme, draama ja tragedia toistuvia ja komedia yhä vaikeammin naurettava kevennys. Läheisillä näyttää olevan suruja ja murheita heilläkin.

Kun katsot ministerin videota, hänen puhettaan, sulje ääni pois hetkeksi ja seuraa vain hänen kasvojaan, silmiään, kehon kieltä. Jos luulet hänen puhuvan äitinsä ta isänsä kuolemasta, silmiin katsoen, ehkä uusimmasta listahitistä tai eilisen aamun kohmelosta, silloin äänen saaminen mukaan ei oikein täsmää sen auvoisan puhetulvan kanssa, jossa maalataan ruusuisia kuvia kuultavaksesi. Unohda koko ministeri jonka suu ei näytä puhuvan sydämen kyllyydestä.