Onko huomiokykysi kaventunut, oletko aktiivinen, empaattinen, vireystila parantunut? Jos näin on, lue tämä teksti huolella. Enhän minä suotta ole monen tiedekunnan tohtori ja sinulle kirjoittele. Jotain on varmaan vialla.

Juhannus voi tuottaa tällaisen tilan. Olet ihastunut ja dopamiinia tulvii suoniin endorfiinien ohella. Ajatukset täyttyvät toisesta ihmisestä, näet hänen kasvona muissakin ja kehossa on morfiinin kaltaista ja sen tuottamaa hyvän olon tunnetta. Jos nyt olet joskus morfiinia käyttänyt ja sen tunnistat. Kaikki eivät ole ja menevät tämän tunteen mukana sitä edes varomatta. Seuraukset kun voivat olla koko loppuelämän muuttavia. Huomaat yllättäen kuinka sinua on alettu kutsua isäksi ja myöhemmin isoisäksi.

Serotoniini on sekin alkanut sotkea terveen järjen ja uskallat tutustua kokkotulilla ja tanssipaikoilla ventovieraisiin uusiin ihmisiin. Päihteet nyt ajavat saman asian, mutta on siinä se ero, ettei sinua juopuneena oteta aina vakavasti. Munaat vain itsesi ja häpeilet aamulla sekoiluasi. Heräät aamulla nurmella nukkujana tai sinut naarataan hukkuneena laiturisi viereen sammuneena. Etenkin, jos olet nainen, jonka kohdalla alkoholi on lisännyt aggressioita ja uskomuksia omiin voimiin uida liki uimataidottomana kymmenen metrin matka entisenä melkein uimamaisterina.

Petollisin juhannuksen ihastusten aiheuttaja on päihteitten rinnalla kuitenkin oksitosiini. Terve järki ja arvostelukyky ovat kadonneet kokonaan ja alat uskoa juhannustaikoihinkin. Alastomana juokseva morsian näyttäytyy ruusunpunaisin silmälasein katsellen joltakin vallan muulta kuin takavuosien tympeältä naapurin emännältä, nyt jo eronneeltakin ja selvästi ylipainoiselta jopa sumopaineihin osallistuakseen.

Tunnet samalla uutta itsevarmuutta ja riisuudut itsekin ujostelematta lainkaan muotojasi, jotka ovat morsiamenkin rinnalla mursua enemmän muistuttavat ja merileijona nyt on eri juttu kuin savanneilla tavattavat eläinten kuninkaat. Sellaiseksi sinä kuitenkin nyt itsesi tunnet. Se on poliitikonkin harhoista se tunnetuin ja vie hyvänkin ihmisen turmioon. Moni jopa äänestääkin häntä tuntiessaan itsessä samoja oireita, oksettavia, aivot lopettavat toimintansa. Vaikka kuinka pyrkisi järkeviin tekoihin, haluaa vai leijailla ja unohtaa velvollisuutensa äänestäjilleen. Pitemmän päälle sellainen ei onnistu ja välit menevät varmasti poikki hulluimpaankin dopamiinin käyttäjään serotiinihumalassa vaalikiiman alkaessa.

Oksitosiini poistaa myös pelottomuutta ja kun siihen lisää juomasi päihteet, lopputulos on seuraavan arkipäivän lehdessä. Etenkin jos satut olemaan toimittaja ja kollegasi ovat hekin hankkineet juhannusheilan ja joilla dopamiini- ja endorfiiniarvot leijailevat korkealla tasolla, adrenaliini pullistelee väärässä paikassa, jolloin kyky kriittiseen kirjoitteluun on sekin kadonnut, adrenaliini nostanut fyysistä vireystilaa nousta aamulla töihin kesälomatoimittajana, tuntien samalla omituista halua ja kaipausta. Kyvyn kirjoittaa myös ystävällisesti oppositiopuolueesta, jopa persuista, tai hallituksen sotesta ja maakuntamallista, työttömien ahdistelusta.

Olen kirjoittanut joskus myös juhannusrunon, mutta en nyt sitä tähän siirrä, vaan paremmin serotoniini ja endorfiini humalaan sopivan Juice Leskisen iki-ihanan hoilauksen rinnan jalkapallon MM-kisoista poisjääneiden norjalaisten kanssa rannalla sitä ruikuttaen: Hojo hojo tai hea hea, sisäistä villapaitaa kohta tarvitaan.

Mies tuli vuonolta näyttäen huonolta norjalaispaitoineen

poljennon rennon ja hennon John Lennon loi viehätystaitoineen

Könysin taksista, eipä oo kaksista, kai moni kritisoi

Jotenkin kireellä, oudolla vireellä, sielussain city soi

Korkkasin tuomiset, heitimme huomiset aaltoihin ahtoisiin

Hukuimme vaivaisiin, tuumiin ja taivaisiin, voimakastahtoisiin

Aamussa kuulaassa, seurassa suulaassa, harjoitin viihdyntää

Lauloimme tuttuja, uusia juttuja, joissa on sydän ja pää

HEA! HEA! HEA! HEA!

Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi

Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lehahti lentoon se aamuinen koi

Puhuimme Junnusta, sanoin en tunnusta jatketta perinteen

Kaikki se kyllä on päittemme yllä ja sen vähin erin teen

Joimme sen putelin, niksejä utelin, hiukkasen painittiin

Elää kenties joka päivä se mies joka rentuksi mainittiin

HEA! HEA! HEA! HEA!

Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi

Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lehahti lentoon se aamuinen koi

Varjoja kaihdoimme, riimejä vaihdoimme, röökiä kiskottiin

Kaukainen pohjoinen, hyytävän sohjoinen, helteeksi diskottiin

Elämme, kuolemme, rannoilla vuolemme lastuja laineisiin

Huutoihin vastaamme, lauseita lastaamme henkiin ja aineisiin

HEA! HEA! HEA! HEA!

Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi

Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lehahti lentoon se aamuinen koi

HEA! HEA! HEA! HEA!

Me hoilattiin hiljaa, ja vuonolla virtemme soi

Sen kertasi kaiku ja puseron sisältä lehahti lentoon se aamuinen koi

Oikein hyvää mittumaaria