Minun ei varmaankaan tarvitse muistuttaa teitä niistä raakuuksista, joita rajakyliemme asukkaat kohtasivat venäläisten taholta viime sotien aikana. Paremmin historiaa tuntevat saattavat olla tietoisia vastaavista teoista myös Isovihan aikana 1700-luvulla. Tässä ote aihetta käsitelleestä artikkelista Helsingin sanomista viime vuodelta: 

”Äitejä ja isiä kidutettiin pikkulasten nähden ja päinvastoin. Heitä roikotettiin kivuliaasti ranteista kädet selän takana, palellutettiin hangessa, kärvennettiin tulella tai paistettiin uunissa. Esko Juhonpoika Eskonsipon palatessa 1716 Oulunsaloon enää muutama tuttava oli hengissä ja ”heidätkin oli kidutettu heikkokuntoisiksi.” Pikkulasten ruumiita oli ympäriinsä. Hänen löytämänsä kidutetut kituivat suunnattomissa tuskissa vielä päiviä kidutuksen jälkeen ja kuolivat lopulta vammoihinsa. Professori Kustaa H. J. Vilkunan mukaan kidutuskuvauksia on paljon ja ne ovat hyvin autenttisia. Naisia raiskattiin tai otettiin pitkäaikaisiksi seksiorjiksi.”

Toivottavasti useimmat lukijat tietävät mitä tarkoittaa ”Holodomor”. Se on ajanjakso Ukrainassa vuosina 1932-1933, jolloin jopa neljä miljoonaa ukrainalaista kuoli nälkään. Nälänhätä oli Stalinin aiheuttama, ja sen tarkoituksena oli kukistaa Ukrainassa orastanut itsenäisyysliike. Mutta miksi Venäjä sortuu kerta toisensa jälkeen tällaisiin epäinhimillisyyksiin? Venäjää tutkinut entinen tiedustelueversti Martti J. Kari sanoi Jyväskylän yliopistossa hiljattain pidetyssä paneelikeskustelussa, että mongolit valloittivat Venäjän 1200-luvulla eivätkä koskaan vetäytyneet pois, vaan sulautuivat väestöön. Tämän seurauksena maan hallintokulttuuri on rakentunut sellaiseksi, kuin se tänäkin päivänä on.
Onko tuota kansaa siitä asti riivannut jonkinlainen sadistinen hulluus? Ukrainassa viime vuorokausina paljastuneet joukkohaudat ja tiedot raiskauksista ja kidutuksista viittaavat siihen. Tässä kohtaa lienee itsestään selvää, että yrittääkseen välttää vastaavanlaisen kohtalon, Suomi liittyy sotilasliitto Natoon. Minäkään en pidä periaatteen tasolla kaikesta Natoon liittyvästä, mutta jotkut asiat ovat sellaisia, että niiden edessä on oltava valmis tinkimään periaatteistaan. Varmistetaan ensin olemassaolomme kansana, ja mietitään sen jälkeen sisäpoliittisia ratkaisuitamme. Ja jos Venäjä pyrkii estämään jäsenyytemme jonkinlaisilla sotilastoimilla, niin sopii yrittää: me nujerramme heidät ja otamme samalla vielä menetyt alueemme takaisin!

En lähde tässä kertaamaan sitä, mitä uutisissa on tämän päivän aikana kerrottu. Sen sijaan, että aloittaisimme loputtoman keskutelun yhä uusista talouspakotteista, jotka aiheuttavat kovan iskun myös omalle taloudellemme, meidän olisi oltava valmiita avaamaan keskustelua sotilaallisesta interventiosta Ukrainan pelastamiseksi. Ja jos Venäjä aikoo estää tällaisen intervention uhkaamalla ydinaseillaan, kuten se on tehnyt, tulisi keskustelussa nostaa esille mahdollisuus jonkinlaisesta ennaltaehkäisevästä iskusta Venäjälle. Näiden tapahtumien jälkeen Venäjä ei voi jatkaa elämäänsä valtiollisena instituutiona kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nyt on aika lopettaa roistovaltion sadistinen hulluus. Ja niille, jotka näkevät Venäjän jonkinlaisena woke-liberalismin vastavoimana maailmassa, voin sanoa vain että ei, se vastavoima ei ole Venäjä, vaan Venäjää vastaan taistelevat ukrainalaiset nationalistiveljemme, ja heidän hengenheimolaisensa ympäri Eurooppaa. Slava Ukraini!