Perussuomalaiset

Marko Meretvuo

Nato-optio osana Suomen turvallisuuspolitiikkaa

Suomen turvallisuuspolitiikasta on löydettävissä neljä eri tapaa, joilla tasapainotamme voimaa suhteessa sotilaallisesti voimakkaampaan naapurimaa Venäjään. Blogini edellisessä osassa käsittelin näistä tärkeintä, omaa sotilaallista suorituskykyä. Koska Suomen kaltaisella pienellä valtiolla ei ole taloudellisia resursseja kasvattaa omaa suorituskykyään määrättömästi, joudutaan voimaa tasapainottamaan myös muilla keinoilla, jotka kaikki liittyvät toisiin valtioihin ja niiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Tällainen yhteistyö voi olla joko kahdenvälistä, kollektiivista – kuten EU – tai perustua sotilaalliseen liittoutumiseen suuremman liittokunnan, eli käytännössä Naton kanssa. Jos yksi näistä keinoista poistuu, kuten voisi käydä, mikäli päättäisimme erota EU:sta tai unioni hajoaisi, joudutaan yhtä tai useampaa toisista keinoista painottamaan enemmän. Toisin sanoen, mikäli EU lakkaisi olemasta osa maamme turvallisuuspolitiikkaa, voisimmeko korvata tämän ”vajeen” Nato-jäsenyydellä?

Vastaus on selvä: tietenkin voisimme. Mutta kun asiaa tarkastellaan tarkemmin, ei Nato-jäsenyys ole ollenkaan itsestään selvä asia, vaan siihen liittyy monia merkittäviä riskejä. Aivan ensimmäisenä tulee mainita ns. liittodilemma, jonka mukaan mihin tahansa sotilasliittoon kuuluvalla maalla on riski ajautua liittouman myötä itselleen epäedulliseen sotaan, tai toisaalta tulla tosipaikan tullen liittouman muiden jäsenmaiden hylkäämäksi. Nämä kaksi riskiä ovat sidoksissa toisiinsa: hylätyksi tulemisen riskiä voidaan pienentää ottamalla jo rauhan aikana maamme alueelle liittouman sotilaita, tukikohtia tai jopa ydinaseita. Tämä kuitenkin lisää entisestään riskiä ajautua sotaan, joka ei liity meihin, ja jonka ulkopuolella pysytteleminen olisi kansallisen etumme mukaista. Mikäli joku tässä kohtaa ajattelee Naton viidennen artiklan takaavan jäsenmaalle sotilaallista tukea, joudun osoittamaan hänen olevan väärässä: valitettavasti viides artikla ei määrittele millä keinoilla ja missä laajuudessa jäsenmaat ovat sitoutuneita toisiaan auttamaan, ja apu voi tosipaikan tullen olla yhtä hyvin humanitaarista tai jälleenrakentamiseen liittyvää. Esimerkiksi Yhdysvalloilla ei ole Pohjois-Euroopassa mitään itselleen elintärkeitä intressejä, joten Naton ns. turvatakuut eivät nimestään huolimatta käytännössä takaa juuri mitään tilanteessa, jossa kaikki jäsenmaat joutuisivat keskittymään oman valtionsa puolustamiseen.

Aivan toisenlainen riski Nato-jäsenyyteen liittyen on ns. turvallisuuskilpailun kiihtyminen lähialueillamme mahdollisen jäsenyytemme myötä. Turvallisuuskilpailulla tarkoitetaan tilannetta, jossa valtio, lisätäkseen omaa turvallisuuttaan, panostaa aseelliseen varautumiseen itse tai liittoutumisen kautta. Toinen valtio, jota varten turvallisuutta on pyritty lisäämään, kokee tämän varustautumisen uhkana itselleen, eikä sillä ole muuta vaihtoehtoa, kuin vastaavasti lisätä omaa varustautumistaan. Näin tilanne, joka on alkanut pyrkimyksellä kasvattaa turvallisuutta, päätyy lopputulemaan, jossa molemmat valtiot varustautuvat sotaan lisäämällä jatkuvasti aseistustaan ja käytettävissä olevien joukkojen määrää, ja johtaa näin tosiasiallisesti turvallisuuden vähentymiseen. Aivan sama dilemma koskee myös Suomen Nato-jäsenyyttä: liittyminen sotilasliittoon turvallisuutemme lisäämiseksi johtaisi todennäköisesti päinvastaiseen tulokseen: sotilaallisen aktiivisuuden lisääntymiseen lähialueillamme ja siten turvallisuustilanteemme heikkenemiseen.

Nato-jäsenyyteen liittyy monia muitakin ongelmia, joita käsittelen tarkemmin kirjassani Turvallisuuspolitiikka. Ongelmista huolimatta Suomen ei tule tehdä jäsenyyden suhteen hylkäävää periaatepäätöstä ja sulkea ns. Nato-ovea lopullisesti, sillä jäsenyysoptio on tärkeä elementti turvallisuuspoliittisessa työkalupakissa. Mikäli sotilaallinen tilanne alkaisi näyttää erityisen painostavalta maatamme kohtaan, joutuisimme harkitsemaan vakavasti jäsenyyttä. Koska esimerkiksi Venäjä tietää tämän, pyrkii se välttämään maamme sotilaallista painostamista. Nato-optio toimiikin siten osana harjoittamaamme vakauspolitiikkaa, joka kärsisi yhtä paljon jäsenyyden periaatteellisesta torjumisesta kuin liittouman jäseneksi hakeutumisesta. Uskottava Nato-optio vaatii tietenkin yhteisiä harjoituksia ja tietynasteista teknologista yhteensopivuutta, jota olemmekin jo pitkään toteuttaneet. Mikäli emme jonakin päivänä nauttisi EU-jäsenyyden tuottamaa – tosin enemmän henkistä kuin konkreettista – turvallisuuspoliittista suojaa, korostuisi myös Nato-jäsenyyden vaihtoehto väistämättä. Joka tapauksessa Nato-jäsenyyttä fanaattisesti kannattavien tulisi muistaa yksi asia: jäsenyys ei nauti maassamme kansan enemmistön kannatusta, mikä onkin merkittävin syy olla hakeutumatta liittouman täysivaltaiseksi jäseneksi nykyisen turvallisuuspoliittisen tilanteen vallitessa.

Osallistu keskusteluun!


15 kommenttia
Nimetön
Hämmentynyt
#1

Marko ei Natoon , ei !?! Suomella ei sen jälkeen , ole enään mitään , päätäntä valtaa !!?

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Nimetön
#2

Voi että tältä nuorelta kaverilta tulee sitten niin älykästä ja hyvää tekstiä! Täytyy muistaa myös se, että Natossakin pitää maksaa jäsenmaksuja eikä nekään ole mitään ”taskurahoja”. Kaikki tällaiset isot liittoutumat ovat aina sidoksissa myös rahaan – EU:han tästä nyt on täysin ikävä esimerkki. Jäsenmaksujen kontrollointi Natossa saattaisi olla hankalaa ja rahankäyttöön saattaisi liittyä erilainen mentaliteetti kuin meillä monella suomalaisella, jotka pidämme tolkutonta taloudenpitoa huonona asiana.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Nimetön
#3

Natoa ei tarvita se on fakta. Hoidetaan naapurisuhteet eteenpäin samalla lailla kun on hoidettu tähän asti.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Nimetön
Utelias
#6

Nimetön!Natoa ei tarvita se on fakta.Hoidetaan naapurisuhteet eteenpäin samalla lailla kun on hoidettu tähän asti.=Oletko sitämieltä?että lisää pakotteita Venäjälle?EU:hun kuulumalla?EU/Suomi Unionin jäsenenä onkin hoitanut tosi hyvin naapurisuhteensa viimeaikoina!!!:(:(:(Ja tämä on fakta!

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Nimetön
Hämmentynyt
#7

Entä jos ”nuoleskelemalla” ei pärjääkään? Tulee valtaan tyyppi joka ei anele vaan vaatii? (Vrt. nykyisiin mamuihin.)
”Kekkosen ajat” ,jolloin joka puheessa piti vannoa kansojemme välistä ”ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa” ovat menneet ja tuolta osin historia tuskin tulee toistamaan itseään.
Tämä ei tarkoita, että pitäisi ryhtyä riidan haastajaksi, mutta tuskin nöyristelykään on ratkaisu turvallisuus asiaan?
Osaksi tuon NATO-kammon vuoksi olemme jo tehneet muutamia virheitä. Euroonkin liityttiin sen vuoksi, että sen piti ”vahvistaa suuntaumistamme länteen”. Hintoihinsa on tullut sekin manooveri! Niinistö ja Lipponen olivat pääarkkitehteinä.
Niinistön haikailut jostain ”eurooppalaisesta puolustuksesta” ovat märkiä päiväunia. Kyllä NATO pysyy täällä puolustuksen selkärankana. Trumpin aikaan
asianäytti hetken toiselta.
Liittyminen NATOON ja eroaminen EU:sta, tai ainakin oma valuutta, ovat asioita joita kannattaa pitää vireillä.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Nimetön
Iloinen
#4

Turvallisuutta kuin myös muukin pitäisi arvioida faktan pohjalta. Silloin kun älykäs nuorimies ainoastaan poliittisten syiden ja nuolemisen vuoksi tällaista kirjoittaa, niin se on surullista. Kaveri ei ole kartalla. Kannattaisi lukaista viimeisin puolustuksen selonteko.
Toisaalta tällä kirjoituksella saa hyvän mielen ja omien kehut, on sekin jotain. – Suomen linja on oikeasti Ruotsin ja EUn syventämä yhteistyö, muu on HP puhetta!

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Pena
#5

Maailma muuttuu: Usa on ajautumassa konkurssiin ja sisällissotaan. Silloin NATO:a ei ole. Historia toistaa itseään: kun länsi on heikko kuten Ruotsi 1808, niin Venäjä käyttää tilaisuutta hyväkseen: olemme taas osa Venäjää. Sama on menossa koko EU:ssa: kun Italia menee konkkaan, menevät monet muut perässä, ei ole EU:ta. Valmistautukaa vaan hurraamaan Putinille, niinkuin kommunistipuolue hurrasi Stalinille puoluekokouksessa 1934. Mitenkähän PS:n puoliekokous osaa tämän. Kun ensin Stalin teloitti kaikki toisinajattelijat, eloon jääminen edellytti Stalinin yleistämistä. Samat piirteet toimivat nytkin: teloitetuksi joutumisen sijalla on nyt ero ”hillotolpasta”.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Ota kantaa

Heräsikö ajatuksia? Ota kantaa. Muista kuitenkin, että lyhyet ja napakat kommentit menevät paremmin perille kuin polveileva tajunnanvirta. Pitäydy asiassa ja salli muille keskustelijoille mielipiteenvapaus. Tutustuthan pelisääntöihin.

Haluatko mielipiteellesi kasvot? Rekisteröityminen mahdollistaa keskustelun oikealla nimellä ja oikeilla kasvoilla. Rekisteröityneenä käyttäjänä saat myös automaattisen ilmoituksen aina, kun kirjoittamaasi kommenttiin vastataan. Rekisteröidy tai kirjaudu sisään.

Kommenttisi

1000 / 1000