Tehdäänpä ajatusleikki. Sinä päästät oveltasi turvaa pyytävät 10 ihmistä sisään. Tarjoat katon pään päälle, ruoan, terveydenhuollon ja harrasteita päivään, sinä maksat kaiken. Muutat omaa käyttäytymistäsikin, jotta vieraat viihtyvät. Yksi vieraista tekee perheenjäsentäsi kohtaan törkeän henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen. Annat poliisin ja oikeusjärjestelmän tehdä työnsä. Ja toivot, että rangaistuksen kärsittyään tämä pahantekijä ei palaa kotiisi. Olet vihainen, helkutin vihainen. Toivot ettei tapahdu enempää pahaa. Kun seuraavat 10 henkilöä ovat ovesi takana, päästätkö heidät sisään tietäen, että joku tai jotkut heistä voi satuttaa toista läheistäsi? Vai pitäisitkö ovesi kiinni?

Ajatusleikki realisoi Suomen sinisilmäistä maahanmuuttopolitiikkaa. Me päästämme joka päivä lisää sisään väkeä tietämättä keitä he ovat ja mitä he tekevät. Me tiedämme, että tietyissä ryhmissä henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset ovat korkeammalla riskitasolla kuin toisissa. Ja silti, ovi on auki. Joka päivä, joka ikinen päivä tuosta ovesta tullaan sisään.

Yhteiskunnan ensisijainen tehtävä on huolehtia kansalaistensa turvallisuudesta. Siitä, että seinät ovat pystyssä ja ovi pidetään kiinni jos sen avaaminen ei ole turvallista. Missä vaiheessa tämä asia on päässyt unohtumaan? Ainoa mistä pääministeri Sipilä oli uudenvuoden puheessa huolissaan, on kertomuksen vaihe ”Olet vihainen, helkutin vihainen”. Ettäs kehtaat, kekkuli.

Vihainen tunne on luonnollista seurausta kaikista viime vuosien tapahtumista. Siitä, ettei kansalaisilla ole sellaista kokemusta, että maamme hallitus tekisi turvallisuuden eteen yhtään mitään. Paitsi syyllistämällä suomalaisia vihapuheesta (mitä ikinä se onkaan) ja jatkamalla horinaa kotouttamisen puutteesta. Kumartelemalla vieraita ja pyllistämällä omille ei voi odottaa kovin kauniita puheita, hymyileviä naamoja ja yhtenäistä kansaa. Etenkään tilanteessa, jossa osa kansasta kärsii syrjäytymisestä ja vähävaraisuudesta. Osalla on nälkä.

On surkeaa, että viimeisen neljän vuoden aikana on maahamme todella syntynyt juopa. Se juopa jakaa ihmisiä ja aiheuttaa kärjistyneitä kantoja sekä luottamuksen puutetta. Suurin syy tähän on holtiton maahanmuuttopolitiikka, jota hallitus jatkaa edelleen. Tulija ei ole syyllinen, päättäjä on. Päättäjä, joka päästää ketun kanatarhaan. Hallitus on tämän asian ympärillä jo niin surkea, että naurattaisi jos ei itkettäisi. Olisi ollut ihan säällistä odottaa sitä, että hallitus olisi toteuttanut turvapaikkapoliittisen ohjelmansa ja tilkinnyt reikiä, sen sijaan että taloon sataa kahta kauheammin.

Uskokaa tai älkää, muut puolueet pyrkivät hiljentämään kaikki keskustelut maahanmuuttopolitiikan ongelmista muutama kuukausi ennen vaaleja. Se ei käy, nyt puhutaan. Näistä tehdään maahanmuuttovaalit sillä muidenkin puolueiden on kerrottava kantansa tähän euroopan arvoja ja tulevaisuutta eniten uhkaavaan asiaan. Onko talon ovi avattava vai ei? Poistutaanko talosta silloin kun isäntä niin sanoo? Ja poistetaanko pahantekijät? Vai jatketaanko niin sinisilmäisenä ettei kohta olla sinisilmäisiä?