Helsingin Sanomat kirjoitti tänään, että kehitysvammaisille tilapäishoitoa tarjoava Esperin Yhteiselo-koti on joutunut sulkemaan toisen osastonsa, joka tarjoaa hoitoa yli 18-vuotiaille eri tavoin vammaisille ihmisille. Tarkastuksessa havaittiin epäkohtia tiloissa, apuvälineissä, henkilöstömitoituksessa ja laadussa. Koulutettuja työntekijöitä ei ollut riittävästi huolehtimaan yksikön molemmista kerroksista.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005996182.html

Kirjoitin yksiköstä blogissani muutama viikko sitten

http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268513-esperin-tautia-myos-vammaisten-asumisessa

Selasin sähköpostejani ja olen itsekin jo marraskuussa lähestynyt kaupunkia Yhteiselon ongelmista samoilla perusteilla, kun yksikkö nyt suljettiin. Reagointi on ollut liian hidasta, joskin nyt voidaan sanoa, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Penään edelleen muutakin kuin hoitajamitoitusta, jossa numeroihin olisi laitettava minimi ja ehkä maksimi, jotta minimistä ei tule maksimia. On päivänselvää, että nyt on valittava mitä tämä yhteiskunta puolustuskyvyttömimmille ihmisilleen tarjoaa. Otammeko sen ongelman tosissaan, että halvimmalla hinnalla ei saa laatua. Ladan hinnalla ei saa mersuakaan.

On tehtävä päätös, tuotetaanko nämä palvelut itse vai haetaanko palveluntuottajia neuvotellen, mutta tämä huutolaismarkkina on lopetettava. Poliitikkojen on jokaisen kyettävä asettumaan toisen asemaan, miltä tuntuisi, kun oma läheinen olisi tämän huutolaismarkkinan pelinappula. Miltä tuntuu, kun lähetät läheisesi hoitoon ja pelkäät koko ajan mitä hänelle tapahtuu?

Nyt riittää.

(Esperin tauti ei ole vain Esperin ongelma vaan koskettaa niin Mehiläistä kuin Attendoa, kuten olemme saaneet lukea. Pääasia ei ole asiakas vaan mahdollisimman suuri voitto.)