Sdp on voimallisesti korostanut arvopohjaansa erityisesti suhteessa Perussuomalaisiin.

Suurella hämmästyksellä olen tämän vuoksi seurannut uutisia demareitten ”edesottamuksista”. Jo aiemmin tuli tietoon oululainen demari-insesti-isä, ja kohta ihmeteltiin demari-imaamia, joka halusi salata rukoushuoneellaan tapahtuneen pikkutytön raiskauksen ja hyväksikäytön.

Harmittomampaa suhmurointia edusti Tuomas Kurttila (Spd) ja hänen taksi-ajelunsa, jotta ”sai keskustella kuljettajien kanssa”.

Kohta taas uitiin syvemmissä vesissä, kun Hussein al-Taeen (Sdp) valehtelu kirjoituksistaan kävi ilmi. Sairaslomalle jääneen Al-Taeen kanssa valtion asioista päättämään valittiin kevään 2019 eduskuntavaaleissa Suna Kymäläinen (Spd), joka ei kykene hoitamaan edes omaa talouttaan. Entuudestaan tiedämme jo sen, että Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne ei kyennyt tekemään eroa omien ja taloyhtiön rahojen välille.

Pisteenä i:n päälle tuli tietoisuuteemme eläinrääkkääjä, yksinäisen naisen kotiin tunkeutunut Mikkel Näkkäläjärvi (Sdp).

Kun vertaan demareitten edesottamuksia Perussuomalaisten osalta jatkuvasti esille nostettaviin tuomioihin, voin hyvillä mielin todeta, että olen mieluummin siinä porukassa, jonka pahimpia rikoksia ovat, että on kirjoittamalla kritisoitu yhteiskunnallisia kaksoisstandardeja tai yhdyntöjä alaikäisten kanssa. Omasta mielestäni molempia kuuluukin kritisoida.