On kohtalon ivaa, että maan yhdessä keskustalaisimmista maakunnista – Pohjois-Pohjanmaalla – ollaan päätymässä maakuntauudistuksen kautta tilanteeseen, missä maaseutukuntien kepu-valta ollaan vetämässä itse ja omatoimisesti viemäriin yksinomaan Oulun hyväksi.

Helsingin Sanomien 6.5. julkistama selvitys osoittaa kouriintuntuvasti todeksi sen Kortesalmen jo aika päiviä sitten esittämän ennakoinnin, että päätösvalta karkaa sinne, minne väestökin pakkautuu.

HS:n kuntavaalituloksen perusteella laskema simulaatio osoittaa, että jatkossa muun muassa maakunnan sosiaali- ja terveyspalveluista päättävät pääosin Oulusta valittavat poliitikot.

Kyseessä kertakaikkinen keskittäminen

Oulun valta kasvaisi näin jopa reilusti sen väestöosuuttakin suuremmaksi – jopa 82 prosenttiin. Kaikkiaan 79 -jäseniseen uuteen maakuntavaltuustoon tulisi siis ennusteen mukaan peräti 66 jäsentä Oulusta, 7 Raahesta, 2 Kempeleestä ja 1 Muhokselta, Limingasta ja Ylivieskasta. Hesarin ”tarkistuslaskennassa” Kuusamoon lupailema 1 paikka karkaisi maakunnan Kuusamosta katsoen kauimmaiseen kolkkaan – Kalajoelle!

Näin siis niin Kuusamo ja koko Koillismaa jäisivät ilman ainoatakaan paikkaa uuteen vaaleilla valittavaan maakuntavaltuustoon. Tällä hetkellä Kuusamosta on kuitenkin lisäkseni kaksi muutakin maakuntavaltuutettua täältä – yhteensä siis 3 paikkaa.

Nykyisen Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston kokoonpano on kunnittain seuraava: Alavieska 1, Haapajärvi 2, Haapavesi 2, Hailuoto 1, Ii 2, Kalajoki 2, Kempele 3, Kuusamo 3, Kärsämäki 1, Liminka 2, Lumijoki 1, Merijärvi 1, Muhos 2, Nivala 2, Oulainen 2, Oulu 27, Pudasjärvi 2, Pyhäjoki 1, Pyhäjärvi 1, Pyhäntä 1, Raahe 4, Reisjärvi 1, Sievi 2, Siikajoki 1, Siikalatva 1, Taivalkoski 1, Tyrnävä 1, Utajärvi 1, Vaala 1 ja Ylivieska 3.

Reuna-alueet rampautuvat

Kuusamon ja koko Koillismaan edustus maakuntapäätöksenteossa on siis pyyhkiytymässä tyystin pois. Koko järjestelmän ongelmana on se, että vaaleja pitäisi ehdokastasolla käydä lähes eduskuntavaalien tapaan, eivätkä lopputuloksena olisi muhkeat kansanedustajan kuukausipalkkiot, vaan vuositasolla muutaman hassun kokouksen mitättömän pienet kokouspalkkiot.

Oululaiselle valtuutetulle kokousvisiitti on lisäksi pikkupyörähdys siihen verrattuna, että maakunnan reuna-alueilta kokouksiin saapuville kokousrupeama paisuu matkoineen reilusti pitemmäksi kuin normaali työpäivä.

Huomionarvoista on myös se, että Oulun ehdokkaiden kotikenttäetu on monikymmenkertainen pienten kuntien ehdokkaisiin verrattuna ja se, että Oulun ehdokkaiden on monin verroin helpompi kerätä ääniä myös maakunnasta kuin vastaavasti maakunnan ehdokkaiden Oulusta.

Jos Kuusamossa meinataan onnistua ennustetta paremmin edustajien saamisessa uuteen maakuntahallintoon, nousevat ratkaisevaan asemaan nimenomaisesti ei-keskustalaisten puolueiden ehdokasryhmittelyt ja kärkiehdokkaiden poliittinen katu-uskottavuus läpimenomielessä.