Perussuomalaiset

Johanna Sirén-Kaplas

Vieraslaji voi tuhota kotoperäisen lajin elinympäristön

”Tappajamaneetti leviää edelleen Itämeressä” uutisoi Yle helmikuussa v. 2008.

Merentutkimusalus Arandan meribiologit olivat havainneet, että Ahvenanmeren syvänteissä ja eteläisellä Itämerellä esiintyi suurina tiheyksinä amerikankampamaneetteja (Mnemiopsis leidyi), vaikka laji ei ollenkaan kuulu Suomen vesille eikä sitä oltu täällä aikaisemmin juuri tavattu. 

Löytö ylitti heittämällä uutiskynnyksen!

Illan pääuutislähetyksessä TV:ssä haastateltiin tutkijaa tuulisella merenrannalla. Kotimaan pääuutinen oli se, että meduusalaji nimeltään amerikankampamaneetti voi syrjäyttää Suomessa jopa kokonaisia kalalajeja!

Sillit ja kilohailit olivat vaarassa! Amerikankampamaneetti oli vieraslaji eikä sille ollut Suomen vesillä luontaista vihollista. 

Ajatus kalakantojen äkillisestä romahduksesta Suomessa oli ennenkuulumaton. Se oli iso uutinen Suomessa! Nyt hälyttyivät meribiologien lisäksi ammattikalastajat, ja muut suomalaiset, jotka itse pyytivät omat ruokakalansa. 

Uutinen amerikankampamaneetista kiinnosti siis paitsi tutkijoita myös ruokakuntia.

Mikä vieraslajista teki niin vaarallisen? 

Olin v. 2008 vastikään vaihtanut ammattikorkeakoulussa agrologien opinto-ohjelmasta ympäristösuunnittelijoiden ohjelmaan. Ja siitä vaihdoin seuraavan lukukauden alussa vielä vesistöpainotteiseen ympäristötieteiden ohjelmaan. Lisäksi olin kuulunut pari vuotta pienen merenrantakaupungin ympäristöyhdistyksen hallitukseen. Syitä kiinnostua amerikankampamaneetista riitti. 

Kävi sellainenkin tuuri, että siinä lähellä, Helsingin yliopiston eläintieteellisellä asemalla, työskenteli amanuenssina oikea maneettien asiantuntija. Innostuin haastattelemaan häntä, ja kirjoitin jutun pieneen paikallislehteen. 

Myöhemmin koulussa villiinnyin pitämään esitelmän amerikankampamaneetista. Halusin valottaa vieraslajin dynamiikkaa, jossa maneetti pahimmillaan (worst case scenario) veisi sapuskat sekä kalanpoikasilta että näiden vanhemmilta. 

Opiskelukavereille demonstroin kuviota rakentamalla pahvilaatikosta ja erivärisistä kartonginpalasista akvaariohimmelin, jossa ravintoverkko oli selkeästi esillä, ja jonka avulla saattoi näyttää miten ravintoverkko tuhoutuu. 

Mitä tapahtuu, kun kisataan samoista apajista?

Amerikankampamaneetti on varsinainen peto lisääntymään. Suotuisissa olosuhteissa se voi munia 2000-3000 munaa päivässä. Jo muutaman sekunnin kuluttua munan joutumisesta meriveteen sen kuori alkaa kovettua. 

Amerikankampamaneetin lämpötilavaihteluiden toleranssi on myös erittäin hyvä. Se sietää sekä kuumaa että kylmää, ja selviää vedessä +24 C lämmöstä aina +4 C kylmään asti. Tämä on merkittävä tieto, kun ajatellaan maapallon lämpimiä ja kylmiä merivirtoja. Lisäksi se selviytyy hyvin meriveden suolaisuuden vaihteluista. Maneetti vähät välittäisi myös Itämeren murtoveden vähäsuolaisuudesta.

Pahinta oli kuitenkin se, että amerikankampamaneetin poikanen söi ravinnokseen sitä samaa mikroeläinplanktonia kuin kalanpoikasetkin. Ja täysikasvuiset maneetit popsivat ravinnokseen samaa mesoeläinplanktonia kuin pienikokoisemmat kalat. 

Eli jos tuo vieraslaji täysin villiintyisi Suomen merialueilla, kalat jäisivät ilman planktonia ja pikkukaloja syövät isot kalat ilman pikkukaloja. 

Valtavat taloudelliset menetykset

Paikallislehteen haastattelua tehdessäni olin saanut kuulla myös Mustallamerellä tapahtuneesta ekokatastrofista, koska amerikankampamaneetti.

Maneetti oli popsinut menemään kalojen planktonit. Osa ravintoverkkoa romuttui. Osa kaloista jäi ilman ruokaa ja kuoli pois. Meren ekosysteemi meni sekaisin. Kalakannat romahtivat. Romahduksen talousvaikutukset merkitsivät 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun suuria rahallisia tappioita. Vuositasolla 12.3 miljoonasta eurosta (Knowler, 2005) aina 16.9 miljoonaan euroon (Travis, 1993). 

Kunnes! Mustanmeren kalojen eloonjäämistaistelussa tapahtui yllättävä käänne:

Laivojen painolastivesitankeissa paikalle saapui toinen maneettilaji, Beroe ovata (suomenkielistä nimeä ei taida olla?). Mustanmeren uusin vieraslaji oli amerikankampamaneettien luontainen vihollinen. Se mussutti raivoisasti ravinnokseen amerikankampamaneetteja, ja hurraa! Mustameri pelastui! 

Komento takaisin

Suomessakin kävi tuuri! Anerikankampamaneeteiksi otaksutut yksilöt olivatkin arktisia kampamaneetteja (Mertensia ovum). Vaara ohi! Tämä laji on vaikutuksiltaan huomattavasti harmittomampi kuin amerikankampamaneetti. Helpotuksen huokaus! Tilanne ohi. Over and out. 

– – – – 

Viime aikoina on ollut hämmentävää seurata vieraslajeihin liittyvää julkista keskustelua Suomessa. 

On kuin oikeustiede kokisi mitätöidä tai ohittaa luonnontieteet.

Enkä nyt tarkoita ympäristönsuojelu-ja luonnonsuojeluoikeuteen liittyvää oikeustieteen lohkoa. 

– – – – 

”Avara luonto” -sarjassa esitettiin TV:ssä eilen ja tänään otsikolla ”Sininen planeetta II” (osa 2/6) erilaisia syvänmeren lajeja.

Elinolosuhteet olivat paikoin varsin ankarat.

Esimerkiksi kylmän ja vähäsuolaisen Humboldtin merivirran alueella Etelä-Amerikan länsirannikolla asusteleva humboldtinkalmari (Dosidicus gigas) söi lajitovereitaan, kun valokalat (Myctofidae), joita se söi ravinnokseen, loppuivat kesken. 

Erilaiset lajit luonnossa eivät aina käyttäydy salonkikelpoisesti. Tämä on luonnontieteellinen tosiasia. Lajien käytös riippuu paljolti niiden elintilasta ja ravinnon saatavuudesta. 

Suomessa elintilaa ja ravintoa on toistaiseksi riittänyt kaikille. Tosin susille, karhuille, hirville, supikoirille, merimetsoille ja valkoposkihanhille myönnetystä elintilasta käydään täällä jatkuvasti keskustelua. Kohta keskustellaan myös villisialle myönnettävästä elintilasta. Kanta on jo Suomessa. 

Meressä jotkut kalalajit, kuten esimerkiksi kampela, kisaavat jo nyt keskenään ravintonaan käyttämistä sinisimpukoista. Niitä ei enää riitä kaikille halukkaille. 

– – – – 

Ihastuttava, sininen maapallo monine ihmeineen on kotimme yhden ohikiitävän hetken ikuisuuden aika-avaruudessa. Olisi mukavaa voida elää se pieni hetki kaikessa rauhassa. 

”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niin kuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuansa’.” (Apostolien teot 17:26-28)

https://www.researchgate.net/publication/223362006_Reassessing_the_Costs_of_Biological_Invasion_Mnemiopsis_leidyi_in_the_Black_Sea

https://books.google.com/books/about/Black_Sea_In_Crisis_The_Symposium_Ii_An.html?hl=fi&id=MI84DwAAQB

https://books.google.com/books/about/Kurganin_varjot.html?hl=fi&id=K1ZuBAAAQBAJ

https://yle.fi/uutiset/3-5821085

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2e9252ce-c2f5-436d-b5ae-9b0926fbaa1e

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/eero-kuusela-2/vaarallinen-yellowstone/

Tätä kirjoitusta ei voi kommentoida. Kirjoitus ei ole tieteellistä tekstiä ja siinä on sekä epätarkkuutta että suurpiirteisyyttä. Linkkien avulla voi kuitenkin halutessaan pureutua yksityiskohtiin, joita tässä ei ole esitetty.

Tekstin aiheet:

Tähän kirjoitukseen ei voi jättää kommentteja