Perussuomalaiset

Johanna Sirén-Kaplas

Skogby – mikä ihmeen tuomio?

Leksvall 1992, lento-onnettomuus

Syndalen 2015, ampumaonnettomuus

Skogby 2017, tasoristeysonnettomuus

Skogby, 60-70 vuotta sitten, tasoristeysonnettomuus

– – –

Vuonna 2000 eräänä pimeänä marraskuun iltana entinen lennonopettajani oli oppilaansa kanssa matkalennolla. Lento oli ns. yö-VFR-koulutukseen kuuluva matkalento yöllä näkösääolosuhteissa Helsinki–Malmin lentokentältä Tampere–Pirkkalaan ja takaisin. Lennonopettajalla oli voimassaoleva ansiolentäjän lupakirja sekä lennonopettaja- ja yölentokelpuutus. Hänellä oli noin 1250 tunnin lentokokemus. Hänellä ei ollut mittarilentokelpuutusta. Oppilaalla oli yksityislentäjän lupakirja ja noin 80 tunnin lentokokemus. Hausjärven kohdalla tuli liian pimeää. ”Suoritetun jäljittelylennon perusteella oletetaan, että ylitettyään melko matalalla viimeisen valaistun talon ennen lentoreitin asumatonta osuutta ohjaajat ovat joutuneet täysin pimeään ja menettäneet kontaktin alla olevaan maastoon, jolloin myös horisontti on kadonnut. He ovat todenneet lennon jatkamisen mahdottomaksi ja kääntyneet takaisin. Kaarto on yritetty suorittaa näkölentona, jolloin se kiintopisteiden puutteessa on päätynyt kierukkaan ja johtanut koneen hallinnan menetykseen.” (Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostus)

Oli pimeää. Oli marraskuu.

Vuonna 1992 MiG-21:n ohjaaja menetti asentotajun huonoissa sääolosuhteissa Leksvallissa, Tammisaaressa. Lähijunan ikkunasta matkalla Hangosta Karjaalle näkyi monta vuotta kohta, jossa maahan syöksynyt kone oli parturoinut metsää useamman kilometrin. Onnettomuuden todennäköisenä syynä tutkintapöytäkirjan mukaan oli asentotajun menettämisestä johtunut hallitsematon syöksy matalasuunnistustehtävällä näkyvyyden heikennyttyä.

Oli heikentynyt näkyvyys. Oli marraskuu.

Vuonna 2015 Syndalenissa Hangossa oli sotilaiden kivääreissä valonvahvistin pimeänäkemistä varten ja kypärissä valotikku, joka hohti pimeässä. Maalitaulut oli maalattu pimeässä hohtavalla maalilla. Ne muistuttivat valonvahvistimen läpi katsottuna valotikkuja. Valonvahvistimen ja valotikkujen käytöstä joukolle ei ollut ehtinyt kehittyä rutiinia. Onnettomuushetkellä oli erittäin pimeää, mikä heikensi valonvahvistimen suorituskykyä. Tutkintaselosteessa todettiin, että ammunta oli ollut joukolle liian vaativa heidän aiempaan koulutukseensa nähden. Suoraan ammuntaan valmentavaa koulutusta oli ollut vain vähän.

Oli pimeää. Oli joulukuu.

Vuonna 2017 Skogbyn tasoristeys välillä Hanko–Tammisaari, kilometri Skogbyn seisakkeelta on varhainen aamu. Tuulee, on pimeää ja lumipyry heikentää näkyvyyttä. Toisin kuin lennonopettajallani, joka oppilaansa kanssa yritti kääntyä, ja toisin kuin MiG-lentäjällä, joka ilma-aluksen päällikkönä olisi voinut keskeyttää matalalentotehtävän sään huononemisen perusteella, kääntyä ja palata kentälle (kuten häntä kokeneempi lentäjätoveri teki, Leksvallissa asuneen entisen työkaverini kertomuksen mukaan), varusmiehellä ei ollut oikeutta kääntyä tai keskeyttää saamaansa tehtävää. Hänen velvollisuutensa oli totella saamaansa käskyä.

Oli pimeää ja heikentynyt näkyvyys. Oli lokakuu.

Skogbyssä, jo noin 60–70 vuotta sitten tapahtui tasoristeyksen kohdalla ensimmäinen kuolemaan johtanut onnettomuus. Silloin oli keskellä iltapäivää sankka lumipyry. Tasoristeyksen kohdalla juna ajoi aurausauton päälle.

Snappertunasta kotoisin ollut kuljettaja, nimeltään Aaltonen, kuoli heti.

Miksi tuolle vaaralliselle tasoristeykselle ei tehty jotakin jo silloin?

Tekstin aiheet:

Tähän kirjoitukseen ei voi jättää kommentteja