Rkp:n ruotsinkieliset mielivät liki Sdp:n ruotsinkielisiä
Tästä on oikeasti kyse, kun Rkp dissaa Perussuomalaisia. Mutta syytä ei voi sanoa ääneen.
Rkp:n jäsenille ja äänestäjille tärkeintä on säilyttää äidinkielensä ruotsi. Samoin Sdp:n ruotsinkielisille. Molemmat ovat samaa porukkaa, ruotsinkielisiä suomenruotsalaisia. Lojaalisuus omaa kieliryhmää kohtaan ulottuu yli puoluerajojen. Vaikka miten vasemmalle vietäisiin.
Tuliko jollekin yllätyksenä, että Sdp:ssä on ruotsinkielisiä?
Onhan näitä ollut, tunnetuimpina suomenruotsalaisina kenties Jörn Donner ja Jacob Söderman.
Vasemmistoliitossakin on ruotsinkielisiä. Suomenruotsalainen kirjailija Claes Andersson oli yksi Vasemmistoliiton perustajajäsenistä, ja puheenjohtajana on nyt niinikään suomenruotsalainen Li Andersson.
Svenskfinlandissa – joka ei ole maantieteellinen alue vaan kielialue – ruotsinkieli on aina tärkein asia.
Svenskfinlandin alueita on Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla ja jopa Tampereella. Helsingissä tavaratalo Stockmannin ja Café Ekbergin ”fiinit ruotsinkieliset tantit” olivat vuosikymmeniä tuttu käsite kaikille.
Pitääkseen kiinni äidinkielestään ja oman kielivähemmistönsä Suomessa saavuttamista eduista Svenskfinland pitää aina yhtä. Asuinalueesta ja puolueesta riippumatta.
Kielikysymys eli språkfrågan tulee kaikille suomenruotsalaisille aina ja kaikessa ensimmäisenä.
Kunhan vain ruotsia puhutaan, niin Rkp:lle käy vaikka minkälainen kallistuma vasemmalle. Rkp:n koulukiusaajien tuolileikki eduskunnassa neljä vuotta sitten jo kertoi, että vasemmalle voidaan siirtyä.
Myös säätiörahojen verovapaus on tärkeää. Siinäkin on kieliryhmälle tärkeä, yhteinen intressi yli puoluerajojen. Ruotsinkieliset säätiöt ovat Svenskfinlandia merkittävästi rahoittava taho.
Perussuomalaisissa ruotsinkielisiä ei juuri ole
Perussuomalaisilla ei ole vastaavaa – näkymätöntä ja kuulumatonta – ruotsinkielisten ryhmää kuten Sdp:ssä ja Vasemmistoliitossa. Ei myöskään tarvetta priorisoida ruotsinkieltä yli ja ohitse muiden kysymysten.
Siksi Rkp ei halua Perussuomalaisten hallituskumppaniksi. Mutta tätä ei sanota ääneen.
Omasta paremmasta moraalistaan vakuuttuneet rkp:läiset tarjoilevat syyksi erilaisia meriselityksiä. ”Perussuomalaiset ovat rasisteja ja natseja”. Tai ”perussuomalaiset haluavat erota EU:sta”. Tai ”perussuomalaiset haluavat Suomesta yksikielisen”.
Näin, vaikka mikään väittämistä ei pidä paikkaansa.
Perussuomalaiset eivät ole rasisteja eivätkä natseja. Olemme ihan tavallisia suomalaisia.
EU puolestaan hajoaa lopulta omaan mahdottomuuteensa, kun Saksan veronmaksajat kieltäytyvät rahoittamasta enää taloudessaan heikommin pärjääviä maita. Ei tarvitse kuin odotella. Perussuomalaisten ei asian eteen tarvitse tehdä yhtään mitään.
Ja mitä ruotsinkieleen tulee, niin vastahan puoluejohtaja Riikka Purra on vaalitenteissä selkosuomeksi – ja sujuvasti ruotsiksikin – sanonut, ettei asia ole niin, että kielikysymys olisi perussuomalaisille mikään kynnyskysymys kuten se on Rkp:lle. Puhutaanhan Suomessa saameakin!
Perussuomalaisille tärkeintä on maanpuolustus, oman isänmaan puolustaminen – se, ettei Suomea valtaa muiden maiden kansalaiset. Se, ettei Suomen kansalaisuuksia jaella kuin lottokuponkeja kaikille, jotka tavalla tai toiselle onnistuvat hankkiutumaan Suomen rajojen sisäpuolelle.
Perussuomalaisilla ei todellakaan ole aikaa eikä mielenkiintoa ryhtyä piipertämään jonkun kielikysymyksen parissa, kun maan rajojen yli vyöryy ahtopaineella rikollisia ja rikoksiin taipuvaisia. Raiskaustilastojen alati kasvavat luvut mainittu!
Ymmärrän hyvin, jos Perussuomalaisten edellinen puoluejohtaja, kansanedustaja Jussi Halla-aho – niin lingvisti eli kielitieteilijä ja ruotsinkielentaitoinen kuin onkin – kategorisesti kieltäytyy liittymästä mukaan ruotsinkielisten toimittajien lempiharrastukseen, jossa äidinkielenään suomea puhuva poliitikko laitetaan haastatteluissa miellyttämisenhalussaan sönkkäämään jotenkuten ruotsia.
Jussi Halla-aho, jonka äidinpuoleinen suku on ruotsinkielisiä Bergrotheja, luultavasti puhuu mitä parhainta ruotsia – mutta ei miellyttääkseen Suomen ruotsinkielisiä toimittajia.
Ei ole tarvetta. Hänellä on tärkeämpääkin tekemistä.
Tack, Bettina Sågbom, för idag!
Svenska Ylen toimittaja Bettina Sågbom oli kutsunut tänään radio-ohjelmaansa ”Slaget efter tolv” kaksi suomenruotsalaista, joiden kanssa hän halusi keskustella perussuomalaisista
Ole ”Norppa” Norrback (s.1941) toimi Rkp:n puheenjohtajana v.1990–1998 ja kansanedustajana v.1979–1987 ja 1991–1999 sekä 2000-luvulla Suomen suurlähettiläänä ensin Norjassa ja sitten Kreikassa.
Espoolainen Julia Ståhle puolestaan (s.1977) on Rkp:n nuorten puheenjohtaja ja yhteiskuntatieteiden opiskelija Helsingin yliopistossa (Helsingfors universitet).
Kumpikaan ei tuntenut ketään rkp:läistä, joka olisi äänestänyt perussuomalaisia.
Mutta Bettina Sågbom kertoi, että sosiaalisessa mediassa on ollut esillä joukko ruotsinkielisiä, jotka ovat äänestäneet perussuomalaisia. (Välkomna till Sannfinländare!)
Se mahtoi olla yllätys, sillä etenkin nuorempi haastateltava vaikutti siltä kuin olisi purematta niellyt kaikki Rkp:n puoluejohtaja Anna-Maja Henrikssonin viljelemät persuvastaiset argumentit. Niitä hän toisteli kuin opetettu papukaija, ja häkeltyi, kun Sågbom pyysi täsmennyksiä sanomisiin.
(Ai niin, Julia, vielä siitä perussuomalaisten demonisoimisesta. Arvelit, että perussuomalaiset ovat osin itse masinoineet sitä.
Noh. Jos lehtori, joka opettaa lakia sananvapauden käytöstä joukkoviestinnässä, aloittaa luentonsa ensimmäistä lukukauttaan opiskeleville journalistiikan opiskelijoille kertomalla, että ”Halla-aho fiskar i grymma vattnet”, niin eiköhän se demonisointi ole alkanut jostain ihan muualta kuin perussuomalaisten omasta keskuudesta? Minulla on nimi, päivämäärä ja vuosiluku ylhäällä – olin paikalla. )
Norrback puolestaan totesi valtioviisaasti, että nyt, kun vaaliväittelyissä on haettu puolueiden välisiä eroavaisuuksia, pitäisi vaalien jälkeen keskittyä etsimään sitä mikä yhdistää.
Hyvin sanottu.
Aloitetaan isänmaasta. Se on edelleen Suomi eikä Afrikka. Aloitetaan suomalaisista, jotka ansaitsevat maan, jossa ajatellaan nimenomaan suomalaisten etua eikä sitä, miten voitaisiin olla rähmällään itään (Venäjä) tai etelään (EU).
Nyt meillä on jo kaksi yhdistävää tekijää, Suomi ja suomalaisuus.
Menkää itseenne, Rkp ja Keskusta!
Ihan todella! Nyt ei ole aika rakentaa vastakkainasettelua ja säröttää kansalaissopua yhtään enempää. Edellinen hallitus repi kaksin käsin rikki paitsi taloutta myös kansalaissopua.
Ei näin pienellä kansalla ole sellaiseen varaa.
Kielialueemme (suomi, ruotsi, saame) on häviävän pieni globaalissa mittakaavassa. Samoin suomalaisten vaikutus ilmastoon, eli ne päästöt, joita Suomesta tulee, ovat häviävän pieniä maailman mittakaavassa.
Nyt hiukan suhteellisuudentajua kehiin. Jos joku meteoriitti paukahtaa kohti maapalloa – tai aurinkokuntamme aurinkoa –, sille ei kukaan koko galaksissa voi mitään. Tämä koko homma on sittenkin hiukan korkeammissa käsissä kuin omissamme.
Päästöillä tehtiin politiikkaa. Vasemmisto teki. Mutta nyt sen satujumpan on loputtava.
Venäjä tuhoaa Ukrainaa, Saksa ei tiedä minne työntää ydinjätteensä ja suomalaiset eivät pääse enää lääkäriin. Eiköhän näitä haasteita ja ongelmia ole ihan riittävästi ilman politiikan vuoksi synnytettyjä kohkauksia?
Valtion rajat sen sijaan eivät ole poliittista kohkausta vaan konkretiaa. Siksi on syytä suhtautua vakavasti Perussuomalaisten vaatimukseen pysäyttää haitallinen maahanmuutto. Ihmisten mukana tulevat heidän arvonsa. Jos nämä arvot kovin paljon poikkeavat omistamme, syntyy sekasotku. Yhteiskunta lakkaa toimimasta. Lapset nuolevat kenkiä.
Hufvudstadsbladetin entinen päätoimittaja Max Arhippainen, joka puolustusministeri Carl Haglundin (rkp) kaudella v.2013 nimitettiin puolustusministeriön viestintäjohtajaksi, jossa toimessa hän edelleen työskentelee, kirjoitti Suomen Kuvalehdessä (5.12.2008) näin:
”Uskonnon paluu kansainväliselle poliittiselle areenalle ei ole kovin tervetullut ilmiö. Mutta on suorastaan typerää olla ottamatta huomioon uskonnon kasvavaa merkitystä, vaikkei pidä kehityksestä.
Jos uskonto on keskeinen osa konfliktin taustaa, sovittelulla ei ole mahdollisuuksia onnistua, jos uskontoa ei oteta huomioon. Siksi myös nykyään niin suositut ’uskontojen väliset dialogit’ ovat tervetulleita, vaikka ne yleensä keräävät jo ennestään sovintohaluiset, mutta eivät tavoita ääriaineksia.”
Omasta puolestani tuon Rkp:n ja Perussuomalaisten väliseen dialogiin yhden kohdan Raamatusta:
” Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.” (Psalmi 127:1)
Käsi sydämelle, Rkp. Onko kohtuullista tuo Perussuomalaisten mustamaalaus?
Perussuomalaiset yrittävät pelastaa Suomea ja suomalaisia:
Maailmassa on muutakin pohdittavaa kuin joku språkfrågan:
Tekstin aiheet: