Onko siis "talouskasvu" joku nappi, jota voi painaa? 😃
Tosi ketterästi sana ”talouskasvu” luikahtelee hallituksen kommunistien suusta nyt vaalikeskusteluissa. Ihan kuin se olisi joku kiva ”talouskasvu” -nappi, jota jokainen voi halutessaan painaa.
Tytöiltä ja Matiakselta on unohtunut, että vain yrittäminen yhdessä järjellisen talouspolitiikan ja lainsäädännön kanssa luo Suomessa todellista talouskasvua. Talouskasvua eli sitä varallisuutta, jolla Suomea huolletaan, ylläpidetään ja uudistetaan – ilman velkaa!
Nyt tätä kaikkea on tehty velkarahalla. Vuonna 2023 Suomen valtionvelka on yli 140 miljardia. Vielä 1980-luvulla se oli 3 miljardia. Suomen valtion vuosibudjetti pysytteli pitkään 50 miljardissa. Nyt velkarahalla tämä budjetti ylittyy reippaasti, ja Suomi velkaantuu.
Jo lähes maagisiin mittoihin yltävä sana ”talouskasvu” on vastuuttomien puheissa kuin Helinä-keiju, joka leijailee apuun pops! Nappia painamalla! Taikasanat sanomalla!
Matias voisi joskus ihan vaikka kokeeksi jalkautua oikeisiin töihin johonkin yritykseen. Työkokemus voisi hiukan avartaa Sdp:n talousneron nykyisiä, valitettavan yksipuolisia näköaloja talouteen. Joku vientipäällikön homma vaikkapa pörssiyhtiö Konecranesin leivissä voisi kirkastaa, että ei se ”talouskasvu” nyt ihan yksi nappi pelkästään ole.
Mutta voi olla, että homma menisi jollekin kokeneemmalle. Suuryhtiöiden organisaatiossa puikkoihin ei päästetä amatöörejä – koskaan. Ei ole varaa virheisiin. Matiaksen CV ei riittäisi tositoimiin.
Sen sijaan 200 kansanedustajan eduskunnassa, ja etenkin hallituksessa, kaikennäköiset amatöörit saavat nykyisin vapaasti huseerata:
”Talouskasvu” -nappiin liittyvää höpötystä on se, että yhtäältä halutaan vainota ”rikkaita” (lue: keskituloiset) ja toisaalla voidaan häröillä liisoina, sannoina ja matiaksina hiilinielujen ihmemaassa tekemässä taikoja – ja kovasti pelastaa ”köyhiä” (lue: niitä, jotka on kommunistien poliittisilla päätöksillä tarkoituksella sysätty laidoille – koska muuten ei riittäisi Sdp:lle eikä Vasemmistolle pelastettavaa eli äänestäjiä).
Helmikuussa v.2023 palkka- ja palkkiotulot olivat Tilastokeskuksen mukaan seuraavat:
Alin 25 % –> 2.207€ tai vähemmän, nettopalkkana 1.860 €.
Mediaani –> 3.076€, nettopalkkana 2.350 €.
Ylin 25 % –> 4.233€ tai enemmän, nettopalkkana 2.970 €
Eli vain noin 1.100 € erottaa alimman neljänneksen ylimmästä neljänneksestä. Että ei tästä nyt kovin kannattaisi riehaantua.
Kuunnellaanpa tämä Sari Essayahin (KD) järkevä kommentti vielä kertaalleen:
Lapsikullat, sanon nyt suoraan: te ette ymmärrä yrittämisestä yhtään mitään
Se, että joku Anna Kontula (vas) on kansanedustajan palkastaan onnistunut säästämään sen verran, että on saanut lainaa pankista ostaakseen asunnon, ja sitten toisen… ja sitten vielä yhden, ja vuokrannut nämä asunnot ”vuokraloordina” vasemmistokavereilleen, ei vielä tee Anna Kontulasta yrittäjää. Ei lähellekään. Ei hänellä ole mitään liikeideaa tai uutta luovaa liiketoimintasuunnitelmaa. Hän ei ole työllistänyt ketään. Hän ei maksa palkkaa työntekijälle eikä työntekijästä sivukuluja valtiolle. Verot verorahoista saamastaan palkastaan Anna Kontula toki maksaa – takaisin siihen sanaan veropottiin, josta koko hänen palkkansa ja myöhemmin eläkkeensä siis maksetaan.
Veroeurot hyrräävät ympyrää.
Anna Kontula ei tuota yhtään uutta verotuloa valtion kassaan – samat veroeurot vain pyörivät ympyrää paikasta toiseen.
Näin toimii koko julkinen sektori. Palkkatulot saadaan veropotista ja sitten sinne veroina palaa osaa palkkatulosta. Uutta rahaa karuselliin ei tule mistään julkiselta puolelta.
Julkinen puoli ei tuota mitään mitä voisi myydä kenellekään, ja kaikki sen palkkatulot maksetaan verovaroista.
Elinkeinoelämä, yrittäjyys, tuottaa tavaroita ja palveluita, joita voi myydä, ja joista voi saada voittoa. Elinkeinoelämän puolella palkat maksetaan rahoilla, jotka saadaan, kun tavaroita ja palveluita myydään. Rahat yritykseen tulevat tavaroita ja palveluita ostavilta – ja niistä maksavilta – asiakkailta. Ei veropotista. Paitsi se raha, jolla valtio asiakkaana ostaa – valtion virastojen ostokset maksetaan aina verovaroilla.
TAI SITTEN: Kuten Jussi Halla-aho ma 17.4.kirjoittaa, asia voi toki olla nimenomaan Suomessa niinkin, että yksityisen puolen työnantajat painavat palkkoja alas säästääkseen omissa kuluissaan, ja työntekijä joutuu huonon palkan tai vähien työtuntien vuoksi kattamaan osan elinkustannuksistaan asumistuella ja/tai muilla tuila.
Jussi Halla-aho: ”Olen kirjoittanut paljon siitä suomalaisen ’markkinatalosmallin’ erikoispiirteestä, että valtio efektiivisesti maksaa yksityisen sektorin henkilökustannuksia. Tällä viittaan siihen, että yksityisen sektorin ei tarvitse maksaa työstä palkkaa, jolla tulisi toimeen, koska valtio maksaa päälle asumis-, toimeentulo- ja muita tukia.”
Perustellusti voi kysyä, että näinkö osa yrityksistä ”ottaa takaisin” edes osan maksamistaan korkeista veroista?
Palkkatyöntekijän joutuminen Verohallinnon ja yrityksen välikädeksi on nöyryyttävää, kun välikäden asema pakottaa elämiseen osin tukien varassa. Työntekijä joutuu Kelan kiusattavaksi, vaikka tekee töitä.
Yritystuet ja maataloustuet ovat sitten vielä oma lukunsa, enkä nyt tässä mene niihin. En myöskään valtion osaomistuksiin tai valtiojohtoiseen operointiin liike-elämässä. Yritetään päästä Kemiran ja Soneran yli, vaikka sen sanon, että kauppatieteilijöitä on eduskunnassa edelleen valitettavan vähän.
Kirkastetaan iso kuva ensin
Jos tämä hallitus kokee hehkutella jollain älyvapaalla ”työllisyystavoitteiden täyttymisellä”, niin en ihan ensimmäisten joukossa alkaisi hurrata.
Jos ensin luodaan sotku – sanotaan nyt vaikka, että korotetaan sähkön ja polttoaineen hintaa (vaikka ei oikeasti tarvitsisi) ja saatetaan osa ihmisistä isoilla sähkö- ja bensalaskuilla ahdinkoon – ja sitten intopinkeänä palkataan valtionhallintoon (Kelaan ja joka paikkaan) selvittelijöitä ja suunnittelijoita ja lisää puhelinvastaajia itseluotua sotkua selvittämään, niin eihän tämä ole kuin verorahojen siirtelyä paikasta toiseen! Yhtään uutta työpaikkaa, josta joku muu kuin veropotti (valtio) maksaisi palkan ei ole luotu.
Ei valtionhallinnossa oleva luomalla luotu suojatyöpaikka ole mikään oikea työpaikka, jonka haltija maksaisi palkastaan aitoa verotuloa muualta kuin veropotista saaduilla rahoilla.
Minkäänlaista ”talouskasvua” ei ole vielä tapahtunut, vaikka pääministeri reipastelee ulkomaita myöten kertomassa, että me on saavutettu ne työllisyystavoitteet, jotka me asetettiin, ja juma me ollaan kovia!
No ette ole. Lähinnä olette säälittäviä haihattelijoita, jotka olette sekä Kremlin että EU:n riemuksi velkaannuttaneet Suomen pahasti. Ja sairastuttaneet suomalaiset lapset ilmastoahdistukseen ja persuvihaan ja identiteettikatoon (olenko mää tyttö, poika, hiilinielu vai ilmastoriesa?).
Velka on velkaa
Valtio rapautuu toimintakyvyttömäksi, jos lompakossa ei ole voimaa. Silloin muut tulevat kertomaan mitä haluavat velan vastineeksi. Esimerkki: Jos ei asuntovelallinen kykene maksamaan 800.000 euron kämppää Töölöstä, asuntolainan myöntänyt pankki ottaa asunnon haltuunsa.
Ei valtiontalous tämän kummempaa ole: velka on velkaa. Jos siitä ei suoriudu, loppuu laulu, lakritsi ja vappusataset siihen paikkaan. Näillä näkymin mahdollisuuksia suoriutua turbojättivelasta heikennetään hallituksen toimesta kaikin keinoin: rahaa työnnetään ahtopaineella Italiaan tai jonnekin, hiilinielunäkymää tuijotellaan kuin yökkö aurinkoa, vaikka tuijottelu on lähinnä kallis ja turha harrastus, ja päälle päätteeksi lyödään korvat täyteen vaikkua, että varmasti ei kuultaisi mitä kokeneemmat talousviisaat koettavat neuvoa.
Emävalhe: ”Talouskasvu hoitaa velat ja niiden korot”
Väite muuttuu emävalheeksi, kun sen sanoo taho, joka kaikin keinoin kokee iskeä kapulaa talouskasvun rattaisiin.
Ei vuotava seula tai sammutettu nuotio kykene tuottamaan minkäänlaista kasvua.
Ei synny yritteliäisyyttä vaan masennusta. Ei synny työpaikkoja vaan työttömyyttä. Ei kerry uusia veropotteja vaan raha Suomesta pakenee ulkomaille. Maariskin hajauttaminen tarkoittaa sitä, että pöljäksi muuttuvaa toimintaympäristöä on entistä vaikeampi ennakoida, joten sen varaan voi laskea yhä vähemmän.
Kas, tulinko juuri kiteyttäneeksi Sdp-vetoisen ”Sanna-Marinin-hallituksen” syvimmän olemuksen? Amatöörien johdolla syntyy amatöörien jälkeä.
”Tukitaan vain porsaanreijät ja estetään aggressiivinen verosuunnittelu ja aletaan verottamaan listaamattomia”, huutaa kovalla äänellä taho, jonka suurimmat saavutukset liike-elämässä kulminoituvat deodorantin myyntiin.
Onko tämä joku Twilight Zone vai Suomi epäuskottavuuden kliimaksissa? Mitä pahaa työpaikkoja luovat ja veropottiin kontribuutiona verotuloja kerryttävät listaamattomat (tai listatut) yritykset ovat tehneet? Mitä pahaa on tehnyt yrittäjä, joka jo nyt maksaa 60 % tuloistaan veroa? Olisiko parempi, että siitä yrittäjästä tulisi työtön? Loppuisi niidenkin veroeurojen maksaminen!
Pitääkö se yrittäjä nyt vain saada listityksi, koska se on ärsyttävä, koska se on uskaltanut yrittää ja ottanut riskejä, joiden suuruus on ollut enemmän kuin yksi vaivainen vappusatanen?
Nyt uutisia kimittäville, puolihysteerisille tytöille:
Talouskasvulta viedään pohja, kun viimeinenkin motivaatio yrittämiseen upotetaan johonkin hiilinielun vahtaamiseen.
Puhutaan kasvusta kuin se tulisi nappia painamalla samalla kun KURISTETAAN kasvuun tarvittavaa yrittämisen motivaatiota.
Bruttokansantuotteen kasvua hankitaan haihatteluna julkista puolta kasvattamalla ja unohdetaan, että julkisen puolen kasvattaminen vain lisää painetta korottaa veroja mikä puolestaan hankaloittaa yritysten toimintaa
Yritykselle ei jää varaa kasvuun tähtääviin investointeihin. Yrityksellä ei ole varaa palkata uusia työntekijöitä. Yrittäjältä menee terveys, kun homma ei toimi. Yritys lopettaa toimintansa ja yrittäjä vetäytyy Espanjaan. Tai johonkin korpeen kuivanmaan mökkiin?
(Tähän väliin kannattaa lukea Liisa Mariaporin kirjan ”Verottaja tappolinjalla”. Yritysten verotusmenettelyä arvosteleva kirja kertoo esimerkkien kautta miten verottaja karuimmillaan on yrityksiä Suomessa kohdellut. Kirjan julkaisu yritettiin estää. Kirjaa koskeva oikeustaistelu kesti 13 vuotta.)
Mitä tässä maassa oikein tapahtuu?
Venäläisille myydään maata Suomesta samalla, kun suomalaisille tehdään selväksi, että teidän nyt ei täällä kannata enää mitään omistaa. Ei maata, metsää eikä taloja.
Uskomattoman voitokas yhtälö – kommunisteille. Ja mitähän tälläkin yhtälöllä voitetaan?
Taloustieteen professori ja Suomen Perusta -ajatuspajan hallituksen puheenjohtaja Matti Virén esittää omana näkemyksenään, että Inflaatio ei ole vielä ohi. Hän viittaa siihen, että Englannissakin mentiin yli 10 %, vaikka ”odotettiin” laskua.
Virén on sitä mieltä, että kestää aikansa, ennen kuin rahapolitiikan kiristys alkaa vaikuttaa. Hän arvelee, että taloustieteilijä Milton Friedmanin arvio pitkästä, kahden vuoden viiveistä voi hyvinkin toteutua.
Taloustieteen professori Matti Virén arvostelee kovin sanoin neljä vuotta toimineen hallituksen aikaansaannoksia. Hän on arvostellut hallituksen toimia usein aikaisemminkin, mutta media vain ei tahdo kuulla.
Mikään hallitus Suomen historiassa ei ole velkaannuttanut Suomea yhtä rajusti kuin tämä viimeisin poliittinen tilkkutäkki, jossa ”hinnalla millä hyvänsä” pidettiin Sdp:n lisäksi nipussa ne puolueet, jotka viime vaaleissa saivat vähiten ääniä – eli ne, joita ei äänestetty hallitukseen suomalaisten asioita hoitamaan.
Raha tuli seinästä?
Uutisia: Raha ei tule seinästä.
– Taloudellinen kasvu Suomessa on pysähtynyt lähes tykkänään, sanoo taloustieteen professori Matti Virén.
– Nyt täällä on menossa sama kuin Italiassa, sanoo hän.
– Silti hallituksen poliitikot eivät ole ymmärtäneet, että kasvu on pysähtynyt.
– Osa jopa kuvittelee inflaatiota kasvuksi.
Inflaatio ei merkitse kasvua vaan talouden hyytymistä. Se on kuin pilvet taivaalla ennen myrskyä. Inflaatio etenee ja pysähtyy – jos pysähtyy – vasta lamaan, kun raha ja tavarat lakkaavat liikkumasta.
Siihen hetkeen asti rahalla saa yhä vähemmän – ja kaikki muuttuu yhä kalliimmaksi.
Uutisia: Inflaatio on jo aluillaan, ja nyt korkoja nostamalla sitä yritetään hillitä. Korkojen nousun vaikutus alkaa tuntua arviolta kahden vuoden kuluttua. Tämä on yhdysvaltalaisen taloustieteilijä Milton Friedman arvio.
Korkojen nosto hidastaa inflaation leviämistä, mutta ei pysäytä sitä. Kasvuluvut ovat kääntyneet negatiivisiksi.
– Nyt tulee negatiivisia kasvulukuja, mutta täytyy muistaa, että suhdannevaihteluiden koko eli amplitudi on jatkossa aivan erilainen kuin vuosina 1950-2000, sanoo taloustieteen professori Matti Virén, joka toimii myös ajatuspaja Suomen Perustan hallituksen puheenjohtajana.
– Todennäköisin skenaario on olematon kasvu, jossa BKT:n kasvunumerot ovat + / – desimaaleja nollan ympärillä. Velkaiset taloudet, korkeat kustannukset, heikko, jopa olematon kasvu; siinä talouspolitiikan painajainen, sanoo Virén.
– Euroopassa on vieläpä valtavia eroja maiden välillä.
Heikko signaali: Eilen kello 10.40 STT:n uutisten mukaan Finanssivalvonta on päättänyt asettaa luottolaitoksille vaatimuksen yhden prosentin järjestelmäriskipuskurista. Päätös kasvattaa pankkien pääomavaatimuksia. Tavoitteena on vahvistaa suomalaisen pankkisektorin riskinkantokykyä.
– Inflaatio ei enää hyödytä asuntovelallisia, kun vähennykset on poistettu ja asuntojen arvot laskevat. Vaikka asuntojen arvot laskevat – syrjäseudulla lähes ”romahtavat” – kiinteistöverotus kiristyy, koska verot on indeksoitu rakennuskustannuksiin, sanoo Virén.
Inflaation päättyminen lamaan mainittu
– Korkojen nousu ei suoranaisesti vaikuta inflaatioon – päinvastoin kuin poliitikot kuvittelevat, sanoo Virén.
– Korkojen nosto vain aiheuttaa laman, ison tai pienen, joka lopulta tappaa inflaation.
– Toki samaan tulokseen voitaisiin päästä kiristämällä finanssipolitiikkaa, mutta vastaan tulevat ”poliittiset reaaliteetit”, arvelee Virén.
– Ongelmana on, että kestää pitkään ennen kuin korkojen inflaatiota hidastavat vaikutukset alkavat näkyä, sillä inflaation tappaminen on vaikeaa.
– Muistan, kun Pentti Kouri joskus v.1979 sanoi ”meille nuoremmille” kahvipöydässä, että ei siihen – senaikaiseen hirveään inflaation – auta kuin iso lama, kertoo Virén.
– Ja sellainenhan oli Yhdysvalloissa v.1980-1983, kertaa Virén.
– Sanotaan, että Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja Paul Volcker tappoi inflaation, mutta todellisuudessa sen tappoi rahapolitiikan indusoima lama, sanoo hän. .
– Inflaatiota ei olisi pitänyt päästää valloilleen ja teeskennellä, että se se loppuu itsestään.
– Tässä on viestini kaikille ”elvyttäjille”: Inflaation tappaminen on tähtitieteellisen kallista!, sanoo Matti Virén.
Suurin haaste on julkisen sektorin XXXL-koko, vaikka Suomi on kokoa M tai S
Siitä rahasta, jonka jotenkin saamme vuosittain kasaan veroilla ja muilla maksuilla yhteiseen pottiin, menee 60 % sellaiselle tontille, jossa annettu panos ei tuota mitään mitä voisi myydä. Jäljelle jäävä 40 % kokee rahoittaa sekä oman tuottavan tonttinsa toimintaa että tätä toista.
– Ei tule mitään, sanoo taloustieteen professori Matti Virén.
Tuo 40 % tuottavan puolen toimijoista uupuu ennen pitkää taakkansa alle.
Kukaan ei tällä hetkellä kysy, että miten maksaja voi? Vain saajan tilanne kiinnostaa.
– Tuossa 60 %:n elättämisessä ei ole kyse vain ”julkisesta sektorista” kuten Tilastokeskus sen määrittelee vaan paljon laajemmasta kokonaisuudesta, sanoo Virén.
– Julkisen sektorin liepeillä Suomessa on paljon ”keräjäläisorganisaatioita” – yhdistyksia, ammattiliittoja, säätiöitä ynnä muita vastaavia, joista merkittävästä panoksesta huolimatta heruu vain pölyn verran hyvinvointia yhteiskunnalle. Mitään aitoa vapaaehtoista omaa rahoitusta ei ole ollut enää vuosiin, kaikki ovat vaan veronmaksajien kukkarolla.
– Vito Tanzilla ja Ludger Schuknechtilla on mainioa kirja, jossa he osoittavat, että julkisen sektorin kasvu lisäsi hyvinvointia ehkä jonnekin 1970-luvulle asti, mutta sen jälkeen on hyvin vaikea objektiivisista indikaattoreista kuten esimerkiksi lukutaito, kuolleisuus ja muut vastaavat nähdä mitään parannusta, vaikka julkiset menot/BKT -suhde on sen jälkeen kaksinkertaistunut, muistuttaa taloustieteen professori Matti Virén.
– Kirjassa on mainio kertomus 1800-luvun puolivälin Pariisista, kun julkiset menot/BKT = bruttoveroaste oli tuolloijn 10 %, mutta silloin jo toimivat koululaitos, järjestysvalta, terveydenhoito – toki omalla tasollaan.
– Pääosa Pariisin infrasta on tehty silloin, huomauttaa Virén ja jatkaa:
– Turun veroäyri oli 1900-luvun alussa 5 %, mutta kyllä silläkin tultiin toimeen.
– Suomessa on tuhansia sosiologeja; he voisivat selvittää, mitä me todella olemmae saaneet aikaan jättiläismäisellä julkisen sektorin kasvulla, muuta kuin leipäjonot, ehdottaa Virén.
Hirttäydytäänpä kaikki joukolla numeroihin
Energiadirektiivi ja vuoteen 2035 ulottuva päästövähennystavoite on täysin hatusta vedetty juttu. Joku on keksinyt nykäistä tavoitteeksi aikarajan ja siihen nyt kaikki joukolla yhdessä ripustaudutaan, vaikka aikaraja on järjetön mittari tässä asiassa.
– Poliitikot kilpailevat nyt luvuilla, sillä kuka uskaltaa esittää kunnianhimoisimman luvun milloin mistäkin, sanoo Matti Virén.
– Oppivelvolisuus 30 ikävuoteen asti, 10 000 tohtoria joka vuosi?!
– Nostetaan työllisyysaste 80 prosenttiin, ja kaikki ongelmat poistuvat kerralla?
– Suomi on markkinatalous, muistuttaa professori Virén.
– Ei työllisyysaste ole politiikkainstrumentti.
– Yhtä hyvin voidaan sanoa, että tavoitteena on Sveitsin elintaso tai Bangladeshin hintataso tai Madeiran ilmasto. Mutta mikään niistä ei ole hallituksen päätettävissä. Edes vaalivuonna.
Markkinataloudessa työllisyysastetta säätelee kysyntä ja tarjonta. Jos taloudessa on korkeasuhdanne ja yrityksillä menee kovaa, silloin niillä on tarjota töitä ja työllisyysaste nousee. Tempputyöllistäminen – tuo Marinin hallituksen mieletön tunti viikossa – on ihan oma juttunsa, joka ei tuota mitään.
– Valitettavasti ”rahaa seinästä” -poliitikot eivät ymmärrä mitään vientikaupasta vaan kuvittelevat, että metsäteollisuuden vienti voidaan korvata ilmaiseksi annettavalla koulutuspalvelusten viennillä, sanoo Virén.
– Ongelma on siinä, että viennin rakenne on viimeisten 15 vuoden aika rajusti heikentynyt eli vaihtosuhde laskenut.
– Suomesta on tullut raaka-aineiden viejä, hän sanoo.
Pelkästä raaka-aineesta ei voi saada yhtä korkeaa hintaa kuin tuotteesta, joka on jalostettu pidemmälle. Sellun hinta on alhaisempi kuin esimerksi muotilehtien kansissa käytettävän korkeakiiltoisen, ns. gloss-paperin, hinta.
– Hintakilpailukyky hieman parani Juha Sipilän (kesk) hallituksen aikana ja on nyt pysynyt kutakuinkin ennallaan, mutta ei se niin hyvä ole, että vienti olennaisesti kasvaisi.
Suomen pitäisi saada maahan tuotantoa, jota myydä ja viedä
– Siihen on vain yksi tie, ja se on veronkevennykset, toteaa Matti Virén.
– Julkisen sektorin ja sen liepeillä pyörivien rahareikäorganisaatioiden kokoa pitää pienentää; se on se avain siihen, että veroja – kaikkia veroja – voidaan keventää.
– Ei kukaan maratoonari lähde matkaan 55 kilon tiiliskivireppu selässä, havainnollistaa Virén yrittäjien tämänhetkistä verotaakkaa ja estettä talouden kohentumiselle.
EU pomppii Suomen siipien päällä
– EU:n kehitys tuntuu etenevän väärään suuntaan, sanoo Virén.
– Siksi minun mielestäni ei pitäisi sitoutua jäsenyyteen ”kävi miten tahansa” -tilanteessa.
– Superkiltin jäsenen osaksi ei tule muuta kuin maksaminen ja taas maksaminen, sanoo Virén suoraan.
– Viime kädessä pitää olla jokin uskottava uhka sille, että kävelemme ulos, sanoo Virén ja lisää:
– Sanon kuten Väinö Linnan teoksessa ”Tuntematon sotilas” sanotaan: ”Pohja se on miunkin säkissä”.
Ammattiyhdistysten rooli
Ammattiyhdistysliike, joka vaalikeskusteluissa vielä ehdittiin nostaa esiin, on Matti Virénin mielestä ”ihan ok”, kunhan toimii omillaan.
– Nythän valtio itse asiassa rahoittaa sitä, sanoo Virén.
– Kaikki tulot verolle ja ja verovähennykset pois, jatkaa Virén.
– Minusta laskentatoimen ja rahoituksen professori Timo Rothoviuksen veromalli olisi oiva tapa laajentaa veropohjaa ja laskea veroasteita, sanoo Virén.
– Pitäisi myös lopettaa työmarkkinoita koskevan lainsäädännön ulkoistaminen työmarkkinaosapuolille, sitä varten meillä on demokraattiset instituutiot.
Tulevaisuus?
Mitään ihmeellistä voittavaa konseptia ei Suomella eikä Euroopalla ole.
– Eurooppa on varmaan jo taputeltu, vaikka kuinka taputtelisi itseään selkään, sanoo Virén.
– Vihreä siirtymä vie loputkin mehut, hän toteaa.
– Kovin tummanpuhuvia ovat näkymät. Mutta niin on vain, jos jatketaan entiseen malliin, sanoo taloustieteen professori Matti Virén.
Tekstin aiheet: