Perussuomalaiset

Johanna Sirén-Kaplas

Me perilliset – kansallinen veteraanipäivä tänään 27.4. 🇫🇮

Paavo, Allan, Lauri, Antti… tiedän, että nämä miehet olivat sodassa. Kaksi heistä selvisi, kaksi kaatui. Kaksi heistä tapasin, kahta en koskaan. Jokaisen muisto elää. 

Keitä sinä muistat tänään? Vieläkö lähipiiriin kuuluu joku, jota käydä tervehtimässä tai jolle soittaa? Vai vietkö kukkia tutulle haudalle? Sankarihaudalle? 

Kiitokseksi perinnöstä, jonka sait. 

Vuonna 2022 Suomessa on yhä noin 4 000 sotaveteraania. Heidän keski-ikänsä on 97 vuotta. Noin 700:llä heistä on jokin sotavamma. 

Kiitos sotaveteraaneille Suomesta

Veteraanisukupolvi turvasi maamme Itsenäisyyden ja kansamme olemassaolon. Veteraanisukupolvi vastasi sotien jälkeen maamme jälleenrakentamisesta.

Paavo valmistui tuomariksi ja Allan teki pitkän päivätyön suomalaisen teollisuuden parissa. Luoti, jonka piti katkaista Paavon elämä, pysähtyi asepuvun rintataskussa olleeseen Uuteen testamenttiin. Konekiväärin tulitus, jonka oli tarkoitus pysäyttää Allan – kuten se oli pysäyttänyt muutaman muun –,, ei osunut häneen. Allan pääsi järven jäälle jääneeseen lentokoneeseen ja sai kiinnitettyä koneeseen vaijerin, jonka avulla kone hinattiin turvaan, pois vihollisen ulottuvilta. 

Mutta Lauriin osui sirpale ja Antti astui miinaan. He – tai se mitä heistä oli jäljellä – palasivat kotiin ruumisarkuissa. Heidän vaivannäkönsä Suomen itsenäisyyden eteen päättyi näin.

Muut jatkoivat. 

Sodan jälkeen Paavo meni naimisiin ja hänestä tuli neljän lapsen isä. Allan puolestaan menetti myöhemmin sekä vaimonsa että poikansa.

Molemmilta jäi valtava perintö:

Veteraanien tärkein perintö jälkipolville on ollut – ja on – itsenäinen isänmaa, itsenäinen Suomi. 

Tätä perintöä Perussuomalaiset osaltaan pyrkii parhaansa mukaan vaalimaan. Me emme halua tähän maahan valtavia määriä vieraiden maiden kansalaisia asuttamaan maatamme tai arvostelemaan tapojamme, emmekä etenkään elätettäviksi – meille suomalaiset tulevat ensin, edelleen. 

Perussuomalaisten kanssa samoilla linjoilla on 1,2 miljoonaa suomalaista

Me emme halua Suomen maaperälle tuontitavarana tuotuja ristiriitoja, rikollisuutta tai epäsopua. Emme yhtään ylimääräistä rettelöimistä, turvattomuutta tai raiskauksia. Emme kirkkojen polttelijoita. Emmekä puukottajia.

Ei tänne näitä äänestetty viime vaaleissa. Ei myöskään realiteeteista irrallaan olevaa viherhumppaa. 

Toisenlaisia ongelmia on ihan omastakin takaa ja vallan riittävästi. Näihin lisättynä nyt korona ja Ukrainaan syyttä suotta hyökännyt Venäjä. Venäjä, jossa Raamattu oli pitkään kiellettyjen kirjojen listalla. 

Me tiedämme – ja veteraanit myös muistavat –, että naapuruus ja myös aseveljeys voivat kääntyä hyvinkin nopeasti vihollisuudeksi. Näistä molemmista on suomalaisilla kokemuksia entuudestaan. Samoin kuin katovuosista, jolloin ei todellakaan keskusteltu siitä, syödäänkö lihaa tai juodaanko maitoa vaan pohdittiin, että onko ylipäätään mitään syötävää? 

Suomalaiset ovat saaneet kärsiä ihan riittävästi.

Se hyvinvointi, jota viime vuosikymmeninä on Suomessa nähty ja josta oltu osallisia, on useamman sukupolven työn tulos ja hedelmä – ei mikään itsestäänselvyys tai pysyvä olotila, jota erilaiset agitaatio- ja propagandaryhmät voivat tökkiä loputtomiin. Päinvastoin, näistä tökkimisistä huolimatta Jumala on siunannut Suomea näihin päiviin asti. 

Nyt hyvinvointia ylläpidetään velkarahalla, ei työllä. Siinä, missä Suomen valtionvelka vielä 80-luvulla oli 3 miljardia euroa, se on nyt 137 miljardia euroa, ja kasvaa joka sekunti.

Nyt suomalainen oikeuslaitos pitää pilkkanaan Jumalan Sanaa, joka kerran oli ainoa toivo vastaavassa tilanteessa, jossa Ukraina on nyt. Venäjä hyökkäsi, Suomi puolustautui. 

Suomalaisen yhteiskunnan rakentaneet suomalaiset tietävät mitä on sinnitellä pakon edessä vähällä. Kun sota Lapissa päättyi v.1945 ja ihmiset palasivat kotisijoilleen, osa heistä asui maakuopissa, koska kodit oli poltettu. Rovaniemen palo oli ollut sitä luokkaa, että liekkimeren keskellä yöllä valoa oli niin paljon, että siinä valossa pystyi lukemaan vaikka karttaa. 

Karjalaan jäivät Karjalan evakoiden poltetut kodit. Ja pellot. 

Hangossa, jossa 80 % rakennuksista oli pommitettu matalaksi joko kokonaan tai osittain, kaupunkiin muuttaneelle suomalaiselle lapsiperheelle tarjottiin v.1945 asuttavaksi entistä venäläisten bunkkeria tai parakkia entiseltä vankileiriltä. 

Vaikka sota osassa maata loppui v. 1944 ja Lapissa tällä päivämäärällä 27.4.1945, sodan seuraukset varjostivat suomalaisten elämää pitkään. Monet isät, veljet ja pojat olivat kuolleet. Isättömiä perheitä oli paljon. Sotaorpoja oli kautta Suomen.

Kuolema, rikotut kodit, puute ja epätietoisuus tulevasta – Suomen kansalla on kyllä ollut kärsimyksenaiheita riittävästi. Yhtään ei tarvita tuontitavarana uudenlaisia ikävyyksiä ja epäkiitollista käytöstä tähän maahan. 

YLE lobbaa Jumalaa vastaan 

Yle TV1 oli jalkautunut eilen koululaisten keskelle: ”ette kai te nuoret mitään uskonnonopetusta halua”.

Uutisia valtion propagandakoneistolle: Jumala ei salli itseään pilkattavan. ”Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Galatalaiskirje 6:7)

Suomalaisten tulisi pyytää nyt viisautta Jumalalta. ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan, on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran vaivan” (Virsi 170).

Suomea ei suojele kommunismi, kolonialismi tai annakontuloiden kristallipallot. 

Suomea suojelevat isänmaalliset, rukoilevat suomalaiset kristittyine liittolaisineen.

Suomea suojelee Jeesus Kristus – jos suomalaiset sitä haluavat ja pyytävät. 

Lapin sota – koettuna sekä yhteisenä historiana

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkkorakennusten_vandalismi_Ranskassa

La liste des églises brûlées en France

4 kommenttia
eastfinn
#1

Joka suvussa taitaa olla niitä jotka tulivat kotiin arkussa tai sotasairaalan kautta. Eno kaatui talvisodassa kotikaupungissaan Viipurissa. Isä tuli sodasta hengissä mutta ei terveenä, tuskin kukaan terveenä palasi. Myös siviilit antoivat oman uhrinsa, äitini täti sairastui ja kuoli talvisodan evakkomatkalla.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Nimetön
Tyytyväinen
#4

Minunkin Isäni taisteli veljensä kanssa molemmissa sodissa niin talvi kuin jatkosodassakin.Molemmat myös haavoittuivat vakavasti,henki säilyi mutta terveys meni.Ja molemmat kärsivät vammoistaan elämänsä loppuun saakka.Onneksi minulla on isot kehyksissä olevat valokuvat kummastakin sotislasasuissaan.Molemmat henkilöt ovat edesmenneet jo vuosikymmeniä sitten.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Nimetön
Tyytyväinen
#6

Siis sotilasasuissaan,pahoittelut kirjoitusvirheestä.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Nimetön
#2

Ukraina on tuonut talvi- ja jatkosodan taas elävästi ihmisten mieliin.
Hyvä niin.
Veteraanin iltahuuto -laulun sanoin ”unohtaa ei saa”.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Keskustelu tästä kirjoituksesta on päättynyt.